Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla.
Viisasten kivi on hykerryttävä löytö
Saako olla uutta Mozartia vuosituhannen alkajaisiksi, vieläpä oopperaa! Kyseessä on sensaatio. Siltikin, vaikkei tarjolla ole kokonaista Mozart-uutuutta. Tai kukapa tietää.
Yhteistyöooppera
Jo kauan on ollut tiedossa, että Mozart joko sävelsi tai orkestroi Emanuel Schikanederin (1751-1812) kollektiivisesti tuotettuun oopperaan Der Stein der Weisen oder Die Zauberinsel (Viisasten kivi eli Lumottu saari; 1790) dueton Nun, liebes Weibchen K 625/592a.
Asia vahvistui, kun Venäjä palautti 1991 länteen nuottikokoelman, jonka neuvostosotilaat olivat nyysineet Saksasta sodan loppuvaiheessa. Aineistosta löytyi Viisasten kivi -oopperan käsikirjoitus, jossa miltei jokaisen numeron alussa on sen säveltäjän nimi.
Osoittautui, että yhden dueton lisäksi Mozart on säveltänyt oopperaan kaksi muutakin numeroa. Käsiala- ja paperitutkimukset ovat vahvistaneet seikan todenperäisyyden. Eikä tässä kaikki: voi olla, että Mozart on väsännyt Viisasten kiveen muitakin numeroita tai kenties orkestroinut olemassa olevaa aineistoa laajemminkin. Ajatuksen todenperäisyyttä on vaikea varmentaa vedenpitävästi.
Kenttä on vapaa spekuloinnille, sillä Mozartin ja koko aikakauden luovalle tuottamistavalle oli ominaista tietty suurpiirteisyys tekijyyden suhteen.
Kollegoiden avustaminen tavallista
Tiedämme Mozartin avustaneen muulloinkin kollegoitaan omalla panoksellaan: Michael Haydnille hän sävelsi sinfonian hitaan johdannon sekä duettoja viululle ja alttoviululle.
Mozartin lesken Constanzen (1762-1842), mukaan Wolfgang pistäytyessään kerran säveltäjäkollegansa Benedikt Schackin (1758-1826) luona jatkoi tämän oopperan säveltämistä siitä, mihin Schack oli juuri päässyt, sillä aikaa, kun Schack valmistautui uloslähtökuntoon. Constanze tiedusteli myöhemmin Schackilta kohtaa, joka oli hänen miehensä säveltämä, mutta Schack ei ennättänyt ennen kuolemaansa valistaa leskeä asiasta.
Tapahtui myös toisin päin. Viimeisen elinvuotensa työkiireissä Mozart uskoi oppilaalleen Süssmayrille osan Taikahuilun orkestroinnista sekä Tituksen lempeys -oopperan resitatiiveista. Süssmayrhan täydensi myös Mozartin requiemin.
Monen säveltäjän ryhmätyö
Viisasten kivessä yhteistyö oli monin verroin tiiviimpää. Se on todellinen ryhmätyö, sillä sen säveltämiseen osallistuivat Schikanederin, Schackin ja Mozartin lisäksi vielä Franz Xaver Gerl (1764-1827) ja Johann Baptist Henneberg (1768-1822).
Idea oli lähtöisin Schikanederilta. Hän oli paitsi Goethen ihailema ohjaaja myös näyttelijä, säveltäjä, libretisti, impressaari ja teatterinjohtaja, 1700-luvun lopun lahjakkaimpia teatterimiehiä, yhdistelmä Dario Fota, Federico Felliniä, Nino Rotaa, Tito Gobbia ja ties keitä.
Schikaneder esitytti Wienin esikaupungissa Theater auf der Wiedenissä 1789-1801 menestyksekkäästi kymmeniä puhe- ja laulunäytelmiä. Suosituin oli Gerlin ja Schackin säveltämä Der dumme Gärtner (1789). Jopa niin suosittu, että Mozart kirjoitti oopperan hittilaulun Ein Weib ist das herrlichste Ding pohjalta pianomuunnelmansa K 613.
Menestysoopperoidensa juoniaineksen Schikaneder otti enimmäkseen (kvasi-)itämaisesta satukirjallisuudesta, jota löytyi Christoph Martin Wielandin tarinakokoelmasta Dschinnistan. Oberon, König der Elfen (1789), Der Stein der Weisen ja Der wohltätige Derwisch (molemmat 1790) sekä Die Zauberflöte (1791) ovat saman aiheiston pohjalta tiimityöskentelyssä syntyneitä satuoopperoita.
Taikahuilukin osa suurempaa ryhmätyötä
Mozartin Taikahuilu ei siten olekaan yksinäisen neron luovuuden ilmaus, vaan pitkäaikaisen ja usean oopperan käsittävän, hioutuneen sarjatuotannon tulos, joka seuraa aihevalinnassaan, henkilöhahmoissaan ja musiikissaan sarjan aiempien oopperoiden vakiinnuttamia keksintöjä.
Paljon yhteistä Viisasten kiven kanssa
Viisasten kiven ja Taikahuilun vertailu paljastaa lukuisia kytkentöjä.
Esittäjät olivat molemmissa oopperoissa osin samat: Schikaneder, Gerl ja Schack. Roolihenkilöt ovat lähes identtiset: Viisasten kiven Lubano, metsänvartija, vastaa Taikahuilun Papagenoa, vaimo Lubanarasta tulee Papagena. Prinssi Nadir vaihtuu Taminoksi, prinsessa Nadine Paminaksi. Puolijumala Astromonte on Sarastron esihahmo, paha maanalainen jumala Eutifronte edeltää Yön kuningatarta.
Taikahuilun vapaamuurarifilosofiaa ei Viisasten kivestä paljoa löydy. Nälkäistä Lubanoa yritetään kuitenkin jalostaa hedelmän sisästä paljastuvan kirjan viisaudella: ”Itsensä hillitseminen ja kärsivällisyys johtavat onnen ja ilon tielle.”
Kun Astromonte ryöstää Nadine-neidon (Sarastro ja Pamina!), alkaa epäillä, että Astromonte on vanha pukki, joka tarvitsee aina immen halujensa tyydyttämiseen. Hänelle etsii neitsyitä taikalintu, joka alkaa laulaa – huilun soidessa Taikahuilun tapaan – hyveellisen tytön edessä.
Lopussa Astromonte antaa Nadinen puolisoksi Nadirille, joka paljastuu Astromonten pojaksi. Nadirin tehtävänä oli puolestaan taikamiekan ja taikanuolen avulla saada takaisin isälleen viisasten kivi, joka oli joutunut hukkaan.
Yhtäläisyyksiä muidenkin saksalaisten oopperoiden kanssa
Taikaesineitä on ylen paljon. Viisasten kivi osoittautuu profeetalliseksi oopperaksi, jolla on yhteyksiä Taikahuilun lisäksi Weberin Taika-ampujaan. Viisasten kivessä näet kahdeksan kääpiötä takovat Nadirille taikamiekan synkässä rotkossa. Kun Nadir ampuu taikanuolen, se osuu taikalinnun asemasta Nadineen, joka kuolee (Taika-ampujan Agathe!).
Viisasten kivi tähyää aina Wagneriin asti, muutoinkin kuin miekan takomisessa. Nadirin ja petollisen Eutifronten suhde on hieman Siegfriedin ja Mimen suhteen kaltainen.
Kun Astromonte näkee Nadinen, hän laulaa jopa wagnerilaisin sananvalinnoin neidon lunastavasta roolista: ”Jollei tämä tyttö olisi valittu / palauttamaan minulle aiemman rauhani / silloin olisin ollut hukassa apua vailla / ja ikuisesti olisi tuska jäytänyt rintaani.”
Viisasten kivi Taikahuilua fantastisempi
Viisasten kivi on juoniainekseltaan ja sisällöltään verrattomasti fantastisempi kuin Taikahuilu: yhtäältä aidosti jännittävä ja vaiherikas satukäänteissään, toisaalta realistinen ja hupaisa avioliitto- ja seksituumingeissaan.
Taikahuilun avointa naisvihamielisyyttä siitä ei löydy, sen sijaan avioliiton ja naisten epäluotettavuuden kiroamista. Lubinon aisankannattajuudelle voi nauraa hänen hölmöytensä takia, mutta hänen närkästyneet purkauksensa ovat myös oikeutettuja, sillä Lubanara on armoton flirtti, joka ei pane pahakseen, jos ”hänen pikkupartaansa vähän tirkistellään”.
Entä sitten musiikki?
Viisasten kivi on äärimmäisen tärkeä ooppera, sillä se paljastaa romanttisen nerokultin vanhentuneisuuden. Mozartin säveltämät kolme numeroa – mukana kaksi mainiota kissaduettoa naukumisineen – eivät erotu millään tavoin hänen kollegoidensa aikaansaannoksista.
Mozart voisi olla ylpeä, jos hän olisi säveltänyt eräät Schackin, Gerlin tai Schikanederin tekemät aariat. Toisaalta monet Viisasten kiven numerot tulevat musiikillisesti lähelle Papagenon tai Sarastron keskeisiä aarioita. Così fan tutten Despinakin tulee mieleen Lubanaran osuuksissa.
Musiikin perusteella voimme tehdä ainakin kahdenlaisia päätelmiä. Joko Mozart on säveltänyt enemmän kuin ne kolme numeroa, sillä musiikki on läpeensä paitsi hyvää ja tasalaatuista myös kekseliästä ja tehokasta. Tai sitten klassismin saksalaisen laulunäytelmän musiikkikieli oli kaikkien yhteisomaisuutta ja Mozart oli vain yksi sen viljelijöistä.
Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Ja juuri siksi Viisasten kivi tarjoaa niin kiheltävän musiikinhistorian oppitunnin – sen lisäksi, että se on mahtavan hyvää kuunneltavaa.
Oopperan ensilevytys on raikas ja hykerryttävä. Se panee toivomaan, että Viisasten kivi löytäisi pikimmiten tiensä maailman oopperanäyttämöille. Menestys on vuorenvarma. Missähän pannaan ensiksi tuulemaan? Kansallisooppera ho-hoi!
Viisasten kivi levyllä
- Mozart, Henneberg, Schack, Gerl, Schikaneder: Der Stein der Weisen oder Die Zauberinsel. Streit, Ewing, Trakas, Kelly ym. Boston Baroque, joht. Martin Perlman. Telarc. 2 levyä.
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla.