Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla.
Claudio Monteverdi (1567-1643) oli uuden ajan ensimmäinen suuri säveltäjämestari, Bachiin ja Beethoveniin verrattavissa oleva nero, jonka tuotanto näytti suunnan myöhemmälle musiikille. Monteverdillä oli onni ilmaantua säveltaiteen historiaan erään sen suurimman murroksen aikana ja vetää johtopäätökset 1600-luvun vaihteen tärkeistä keksinnöistä.
Jo 1500-luvun loppupuolen Firenzen akatemiassa eräät maallikkotaiteenharrastajat ja runoilijat – joukkoon kuului myös Galileo Galilein isä Vincenzo Galilei – olivat pohtineet antiikin taiteen henkiin heräämistä. Siihen kuului ryhmän käsityksen mukaan palaaminen yksinkertaiseen deklamaatioon, tekstin lausumiseen / laulamiseen yksiäänisen laulun keinoin ja sitä vain hienoisesti tukevan sointusäestyksen avulla. Polyfonia eli moniääninen musiikki oli hylättävä tekstiä hämärtävänä keinotekoisuutena.
Tämän ideologian mukaisesti mm. Giulio Caccini sävelsi uudet soololaulunsa, monodiansa, joissa yhden äänen ilmeikkään käytön avulla pyrittiin tekstisisällön maksimaaliseen luonnehtimiseen. Caccini ja Jacopo Peri loivat yhteistyössä tätä soololaulutyyliä hyödyntäen myös uuden vallankumouksellisen muodon, oopperan, jonka he näkivät antiikin tragedian henkiinherätyksenä.
Madrigaaleja ja oopperoita Mantovan hovissa
Monteverdi oli päässyt vuonna 1590 Mantovan hoviin jousisoittajaksi. Siellä hänellä oli hyvä tilaisuus katsoa uuden musiikin syntymistä ja osallistua myös sen muotoiluun. Aluksi hänen sävellyslajinsa oli madrigaali, 1500-luvun alkupuoliskolla syntynyt 4-5-ääninen yhtyehovilaulu. Säveltäjän ensimmäiset madrigaalikirjat jatkoivat lajin pastoraalista ja lievästi amoröösiä perinnettä. Luonnonjäljittelyn ja tunnelmamaalauksen sijaan häntä kiinnosti kuitenkin enemmän ihmisen muuttuvien ja vastakkaisten tunnetilojen ilmaisu. Niinpä hänen IV ja V madrigaalikirjansa (1603, 1605) sisältävät Guarinin paimennäytelmän ja Tasson Jerusalem-eepoksen tekstiin tehtyjä dramaattisia ja polttavia rakkaus-, ero- ja valituskohtauksia.
Hän sai niskaansa ajan erään konservatiiviteoreetikon, Artusin, joka moitti mm. kirjoituksessaan Uuden musiikin epätäydellisyyksistä (1600) Monteverdin vapaita hyppy- ja pidätysdissonansseja. Säveltäjä vastasi: ”Eikö puheen ja esityksen tapa vastaa sieluntiloja?”
Dramaatikon tie oli viitoitettu. Monteverdi pääsi säveltämään Mantovan aateliston ja hovin tarpeisiin oopperansa Orfeuksen (1607) ja Ariannan (1608), joka on Ariadnen valitusta lukuun ottamatta kadonnut, sekä baletin Il ballo delle ingrate (Kiittämättömien [sielujen] tanssi, 1608). Niissä hän yhdisti uuden monodisen laulutyylin madrigaaliin, tanssilauluihin sekä itsenäisiin soitinnumeroihin ja kykeni luomaan entistä monipuolisemman musiikkidraaman. Hänestä tuli nopeasti kuuluisa kaikkialla Italiassa. Kun Mantovan herttua kohteli häntä kuitenkin huonosti, ei maksanut sovittua palkkaa jne., Monteverdi päätti suunnistaa muualle.
Musiikinjohtajana Venetsiassa
Uudentyylistä kirkkomusiikkia
Välivaiheessa, ennen pääsemistään Venetsian kuuluisan Pyhän Markuksen kirkon musiikinjohtajaksi (1613), hän uuden viran toivossa julkaisi (1610) kirkkomusiikkikokoelman, johon kuuluivat vanhatyylinen Missa ”In illo tempore” – paavin tekemiseksi suosiolliseksi – sekä uutta oopperalaulutyyliä käyttävän Maria-vesperin (Vespro della Beata Vergine). Vesperissä hengellinen ja maallinen, kirkko ja teatteri yhtyivät ennen kuulemattomalla tavalla.
Tätä linjaa Monteverdi jatkoi myös Venetsian-virassaan, jossa hän viihtyi loppuikänsä. Laaja kirkkomusiikkikokoelma Selva morale e spirituale (Moraalinen ja hengellinen messu, 1641) sisältää moninaisia helmiä sooloaarioista ja duetoista aina kahdeksanäänisiin kuoroteoksiin, joissa virtuoosimainen kuviolaulutyyli yhtyy konsertoivien soitinten loistoon.
Lisää madrigaaleja ja baletteja
Venetsiassa syntyi myös lisää madrigaaleja ja baletteja. Madrigaalikirjat VI – IX sisältävät laajoja, vaativia, suurta kokoonpanoa edellyttäviä continuo-teoksia, joissa tunnemaailman kartoitus on yhä monipuolisempaa. Erityisen hieno ja monipuolinen on VIII madrigaalikirja Madrigali guerrieri et amorosi (Sodan ja rakkauden lauluja, 1638), jonka madrigaaleissa äärimmäinen, sotaisa kiihtymys vaihtelee suloisten tuntemusten kanssa. VIII kirja sisältää myös hienon puolidramaattisen kokeilun Combattimento di Tancredi e Clorinda (Tancredin ja Clorindan taistelu), joka sai aatelisyleisön ”sellaisen säälin tunteen valtaan, että se miltei purskahti itkuun ja osoitti suosiotaan, koska se oli laulumusiikin laji, jollaista ei koskaan ollut nähty tai kuultu”.
Paluu oopperan pariin
Vielä viimeisinä vuosinaan Monteverdi palasi oopperan pariin ja sävelsi kaksi loistavaa inhimillistä tutkielmaa: Il ritorno d’Ulisse in patria (Odysseuksen kotiinpaluu, 1640) ja L’incoronazione di Poppea (Poppean kruunaus, 1642). Edellinen ennakoi jo koomisen oopperan tuloa, sillä se sisältää herkullisia kohtauksia Iros-nimisen nälkäkurjen valitellessa vatsansa tyhjyyttä. Jälkimmäinen puolestaan vie meidät keskelle modernia maailmaa, jossa ihmisten välinen itsekkyys juhlii ja korjaa voittoja. Poppea on ensimmäisen modernin säveltäjän yhä huippumoderni puheenvuoro, joka porautuu syvälle ihmismieleen.
Monteverdiä levyillä
Madrigaaleja
- Quarto Libro dei Madrigali. Concerto Italiano, joht. Rinaldo Alessandrini. Opus 111, OPS 30-81. Loistavin vain pelkälle vokaaliyhtyeelle sävellettyjen madrigaalien levytys, mitä löytyy. Laulaminen kerrankin verevää ja ilmeikästä sekä tekstisisältöä luonnehtivaa. Ehdoton must.
- Il ottavo libro de Madrigal. Balli. The Consort of Musicke, joht. Anthony Rooley. Virgin 0777 7596062 4. Hieman vaisuhkoa vaikkakin hyvää laulamista. Kannatettava hankinta silti, sillä sisältää Monteverdin kolmen viimeisen baletin esitykset.
- Altri Canti. Madrigaaleja VII ja VII kirjasta. Les Arts Florissants, joht. William Christie. Harmonia Mundi France HMA 1901068. Mahtavia esityksiä ison yhtyeen madrigaaleista Monteverdin viimeisistä madrigaalikirjoista. Lisänä todella rytmikäs ja svengaava tulkinta baletista Tirsi e Clori.
- Madrigali guerrieri et amorosi. Taverner Consort and Players, joht. Andrew Parrott. EMI Reflexe CDC 7 54333 2. Miltei edellisen tasoinen ja iskevä suurten madrigaalien kokoelma.
- Lamento d’Arianna. Concerto Vocale (mm. Helga Möller Molinari ja René Jacobs). Harmonia Mundi France HMC 901129. Kontratenori René Jacobsin vetämä yhtye, joka esittää ilmaisuvoimaisesti paitsi Monteverdin parhaita duettoja myös kuulun Ariadnen valituksen, josta tuli barokin muoti-ilmiö.
- Madrigali amorosi. Cantus Cölln, joht. Konrad Junghänel. Deutsche Harmonia Mundi 05472 77282 2. Lemmekkäitä madrigaaleja tyylikkäästi ja hallitusti, joskus hivenen viileästi esitettyinä.
Oopperoita
- L’Orfeo. Rogers, Kwella, Kirkby ym. Chiaroscuro, London Baroque, The London Cornett & Sackbut Ensemble, joht. Nigel Rogers ja Charles Medlam. EMI 7 64947 2. Ehdottomasti paras Orfeuksen levytys, jossa soitetaan hienosti ja ennen kaikkea lauletaan ehdottoman hyvin. Nigel Rogers Orfeuksena ihastuttaa täydellisillä esityksillään.
- Il ritorno d’Ulisse in patria. Prégardien, Fink, Högman, Hill, Visse ym. Concerto Vocale, joht. René Jacobs. Harmonia Mundi France HMC 901427.29. Hieno Homeros-tulkinta, jossa ylevyys ja komiikka sekoittuvat verrattomalla tavalla.
- L’incoronazione di Poppea. Borst, Laurens, Larmore, Schopper ym. Concerto Vocale, joht. René Jacobs. Harmonia Mundi France HMC 901330.32. Parempaa Poppea-levytystä on vaikeampi kuvitella. Tihkuu erotiikkaa ja juonitteluja. Esitys mielikuvituksellinen ja elävä.
Kirkkomusiikkia
- Vespro della Beata Vergine. Kirkby, Rogers. Taverner Consort, Choir and Players, joht. Andrew Parrott. EMI CDS 7 47078 8. Värikäs ja tarttuva Monteverdin hienoimman kirkkomusiikkiteoksen liturginen versio, jossa soolot lauletaan esimerkillisesti ja yhtyenumerot voimallisesti.
- Un concert spirituel. Concerto Vocale, joht. René Jacobs. Harmonia Mundi France HMA 1901032. Sisältää valikoiman Monteverdin kaikkein hersyvimpiä kirkkomotetteja 1-3 lauluäänelle. Maallinen ja taivaallinen rakkaus kohtaavat sykähdyttävällä tavalla etenkin Jacobsin tulkinnoissa.
- Selva morale. Les Arts Florissants, joht. William Christie. Harmonia Mundi France HMC 901250. Monteverdin viimeisen itse julkaiseman kokoelman uljaimpia tuotteita; mm. säihkyvä Gloria seitsemälle äänelle.
- Mass of Thanksgiving, Venetian Vesper Music. Taverner Consort, Choir and Players, joht. Andrew Parrott. EMI 7 54886 2. Sisältää rekonstruktiona Venetsian kiitosmessun rutosta toipumisen johdosta 1631 sekä venetsialaisen vesperin Selva morale -kokoelmasta. Hienoja ja voimallisia esityksiä.
- Missa in illo tempore; Messa a quattro voci. Ensemble Vocal Européen de la Chapelle Royale, joht. Philippe Herreweghe. Harmonia Mundi France HMC 901355. Oivia näytteitä Monteverdin vanhan messutyylin hallinnasta (1610) sekä postuumista kokoelmasta (1650). Esitykset eloisia.
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla.