François-Joseph Gossec (1734–1829) oli ranskalaisen klassisen soitinmusiikin perustajahahmoja sinfonioillaan ja kamarimusiikillaan. Varhaisia sonaatteja kahdelle viululle ja bassolle eli jousitrioja (n. 1753) seurasi mm. kuusi viuluduettoa op. 7 (1765), kuusi trioa kahdelle viululle, bassolle ja cornoille ad libitum op. 9 (1766), kuusi kvartettoa op. 14 (1769), joissa viulu ja huilu ovat vaihdannaisia, sekä Six quatuors op. 15 (1772), jotka ovat kaksiosaisia.
Jean-Pierre Duport (1741–1818) oli juhlittu sellisti, joka Pariisin menestyksekkäiden esiintymisten jälkeen kutsuttiin Fredrik Suuren sellistiksi ja prinssi Fredrik Vilhelm II:n opettajaksi (1773–1811). Tämän hovissa hän oli mukana mm. Mozartin “Preussilaisten kvartettojen” sekä Boccherinin kamariteosten esityksissä sekä Carl Stamitzin konserttojen solistina ja kenties – tai sitten paikalla oli hänen veljensä – Beethovenin sellosonaattien op. 5 sellistinä säveltäjän toimiessa pianistina. Kolmen viulukonserton (1792) lisäksi häneltä on säilynyt 36 sonaattia sellolle ja bassolle, jotka ovat paikoin älyttömän virtuoosisia.
Jean-Louis Duport (1749–1819) oli edellisen veli ja ”Napoleonin sellisti”, jota pidettiin Ranskan parhaana sellistinä. Hän joutui tosin Ranskan vallankumouksen jälkeen pakenemaan maasta, ja palattuaan takaisin 1800-luvulla hän sai vasta 1812 töitä keisarillisessa kapellissa ja pääsi konservatorion professoriksi (1814–15). Duportin sellotaitaminen kitetyy oppikirjassa Essai sur le doigté du violoncello et sur la conduite de l’archet (Tutkielma sellon sormituksista sekä jousenkäytöstä, 1806). Kuuden sellokonserton (1785–1815) lisäksi hän sävelsi liki 20 sellosonaattia, joista vain kuusi sellolle, bassolle ja klaveerille sävellettyä sonaattia op. 4 on säilynyt. Lisäksi tuotantoon kuuluu Grande sonate sellolle ja bassolle, kuusi viulusonaattia (1772), selloduoja ja muita duoja. Erikoisuuksia ovat kolme kirjaa ja yhteensä yhdeksän nokturnoa sello ja klaveerille, joista kaksi viimeistä ovat opuksia 69–70.
Jean-Baptiste Sébastien Bréval (1753–1823) sävelsi duoja eri yhdistelmille (mm. kahdelle viululle ja kahdelle sellolle), keskustelevia ja konsertoivia trios concertants et dialogués sekä neljä kokoelmaa kuuden kvarteton sarjoja lajissa quatuors concertants et dialogués (1775–85), jotka on tarkoitettu amatöörikäyttöön.
Giuseppe Maria Cambini syntyi Livornossa 1746 ja kuoli Pariisissa 1825. Hän oli viulistisäveltäjä, joka soitti nuorena miehenä kvartettoja, toimi Napolissa 1760-luvulla ja asettui Pariisiin 1770-luvun alussa. Debyyttijulkaisu oli Sei quartetti op. 1 (1773). Ennen 1800 hän julkaisi siellä jo noin 600 soitinteosta, jotka ovat galantin helppoja, hurmaavia ja loisteliaita, Mozartin mielestä “aivan somia”. Cambini sävelsi sooloja, duoja ja trioja, mutta ennen kaikkea helppoja jousikvartettoja peräti 149 (1773–1809) ja 110 kvintettoa, joista osassa on myös puhaltimia mukana. Keskeisiä kokoelmia ovat Douze nouveaux quatuors concertants (1788) ja Six nouveaux Quoatuors (1803).
Cambinin kvartetoista op. 29 huomaa, että hän sävelsi käyttäjäystävällisesti: ensiviulu vaatii vähän parempaa osaamista, mutta muut osuudet ovat helpohkoja.
Antonio Bruni (1757–1821) oli italialainen viulistisäveltäjä ja kapellimestari, joka toimi Pariisissa (1780–) Concerts Spirituels -sarjassa sekä Koomisessa Oopperassa. Mittavan oopperatuotannon lisäksi hän sävelsi kamarimusiikkia: 60 jousikvartettoa, 36 konsertoivaa trioa, 81 viuluduoa, 42 helppoa viuludioa, 21 konsertoivaa duoa viululle ja alttoviululle, 12 konsertoivaa duoa kahdella alttoviululle, 21 basson säestämää viulusonaattia, kuusi sonaattia alttoviululle ja bassolle. Duojen op. 4 sonaateissa on kaksi osaa niin, että hitaahkoa seuraa nopea osa, variaatio-osa tai menuetti; sonaatissa nro 1 on kaksi osaa: Allegro moderato-Allegro assai.
François Devienne (1759–1803) oli huilisti, fagotisti, säveltäjä ja opettaja, jonka kamarimusiikissa on fagotilla merkittävä osuus kvartetoissa, trioissa ja duoissa. Tuotantoon kuuluu mm. kolme kvartettoa fagotille ja jousitriolle op. 73 (1798), 21 huilukvintettoa op. 16, 62 ja 66 (1783–94), 46 trioa erilaisille kokoonpanoille (jousisoittimien lisäksi mukana huilu, klarinetti, fagotti, käyrätorvi) sekä 108 duoa (1782–1820) lähinnä huilulle, klarinetille ja fagotille sekä näiden lisäksi erilaisina sovituksina. Ohessa säveltäjän sovituksena 48:sta huilu-basso-sonaatista kuusi sonaattia oboelle ja bassolle. Esimerkki on avaussonaatin kolmannesta osasta.
Rodolphe Kreutzer (1766–1831) oli ranskalaisviulisti- ja säveltäjä, joka on tullut tunnetuksi parhaiten 42:sta etydistään ja kapriisistaan sekä ennen muuta Beethovenin tällä omistamasta “Kreutzer”-sonaatista. Tuotantoon kuuluu mm. 19 viulukonserttoa ja runsaasti kamarimusiikkia: viulusonaatteja ja jousikvartettoja.
Louis-Emmanuel Jadin (1768–1853) oli ranskalaisen muusikkosuvun edustaja, pianistisäveltäjä ja opettaja, joka sävelsi lähinnä oopperoita ja muuta vokaalimusiikkia sekä pianoteoksia, mutta myös laajan tuotannom orkesteri- ja kamarimusiikkia, mm. sonaatteja, trioja sekä kuusi konsertoivaa kvartettoa op. 3 (1787), Trois grands quatuors (1801) ja Trois nouveaux quatuors (1805).
Hyacinthe Jadin (1776–1800) oli edellisen veli ja myös pianistisäveltäjä, jonka tuotanto sisältää pianokonserttoja ja -sonaatteja, piano- ja jousitrioja sekä neljä jousikvartettoa (1795–98).