Giovanni Battista Plattin (1697–1763) kuusi huilusonaattia basson säestyksellä op. 3 (Nürnberg, 1743) ovat vielä myöhäisbarokin ja galantin välimaastossa hieman Quantzin tapaan. Mielenkiintoista on, että Platti sävelsi jo varhain (1725) kuusi sellosonaattia basson/continuon kera kreivilliselle diletantille toimiessaan Würzburgin hovissa muusikkona ja opettajana.
Felice Giardini (1716–96) oli viulistisäveltäjä, joka syntyi Torinossa, toimi Moskovassa ja Lontoossa. Hän sävelsi sonaatteja ja kvartettoja eri kokoonpanoille: huilu-, oboe- ja cembalokvartettoja jousitrion kera op. 21 (1887), op. 23 (1783), op. 25 (1785); jousitrioja kuusi kuuden teoksen kokoelmaa, op. 17 (1773), myös basson ja kitaran kera; 62 sonaattia viululle basson kera (1751–90). Opuksen 17 nro 1:n osat ovat Andante-Siciliana: Adagio-Allegro.
Emanuele Barbella (1718–77) oli napolilainen viulistisäveltäjä, jonka musiikkia painettiin Pariisissa ja Lontoossa. Hän sävelsi trioja, duoja ja sonaatteja, mm. Sei trii per due violini e violoncello (Lontoo, 1772). Hänen käyttämänsä soitinnimi violetta voi tarkoittaa alttoa, selloa, pientä bassoviulua tai pientä viola da gambaa.
Giovanni Battista Cirri (1724–1808) oli italialaissellisti, joka toimi Pariisissa (1760-luvun alku) ja asettautui Lontooseen (1764–80) ennen palaamistaan syntymäkaupunkiinsa Forlìin. Hän sävelsi 14 jousikvartettoa, sonaatteja ja duoja, mm. kuusi sonaattia op. 9 (1766), joukossa neljä sonaattia kahdelle huilulle ja bassolle. Ennen muuta hänen 36 sellosonaattiansa ovat soittimen keskeistä klassisen ajan ohjelmistoa, mm. Kuusi ”virtuoosi”sonaattia viululle tai sellolle op. 16.
Antonio Sacchini (1730–86) oli oopperasäveltäjä, joka kirjoitti Lontoossa kuusi jousikvartettoa op. 2 (1778) sekä säestettyjä klaveerisonaatteja op. 3 (1779).
Carlo Graziani (?–1787) oli sellistisäveltäjä, joka toimi Pariisissa, Lontoossa ja lopuksi Berliinissä/Potsdamissa Fredrik Vilhelm II:n sello-opettajana ja muusikkona. Hänen sellosonaattinsa, kolme kuuden sonaatin kokoelmaa (1758–) osoittavat soittimen monipuolista virtuoositekniikkaa; sonaatit ovat kolmiosaisia.
Giuseppe Sartin (1729–1802) kuusi huilusonaattia, Sei sonate a flauto traverso solo e basso (Pariisi, 1782), ovat ajankohtaan nähden hieman vanhanaikaisia. Hän sävelsi lisäksi liki parikymmentä säestettyä klaveerisonaattia, joukossa kuusi sonaattia oopperasta Fra i due litiganti (Kahden riidellessä kolmas hykertelee) klaveerille ja viululle.
Tommaso Giordani (n. 1733-1806) kirjoitti huilukvartettoja, cembalokvartettoja ja -kvintettoja, joilla hän oli Lontoon suosituimpia galantteja säveltäjiä 1700-luvun jälkipuoliskolla.
Giovanni Paisiello (1741-1816) sävelsi oopperaurastaan huolimatta sävelsi huomattavan määrän kamarimusiikkia, etenkin jousille. Hän kirjoitti kolmiosaisia jousikvartettoja lajinimellä divertimento (n. 1774; Milano). Paisiellon toimiessa Pietarissa hovisäveltäjänä (1776–83) valmistui mm. 24 puhallindivertimentoa sekä huilukvartetot op. 23, jotka tunnetaan myös nimellä Six divertissements en quotuors pour flute, violon, viola & violoncelle obligés (livre I), mikä nimenä onkin soveliaampi muiden kuin soolosoittimen voittopuolisen säestysfunktion vuoksi.
Gaetano Brunetti (1744–98) oli viulistisäveltäjä ja kapellimestari, joka toimi Espanjassa, missä hän orkesteri- ja vokaalimusiikin lisäksi sävelsi 12 sekstettoa, 66 kvintettoa, 44 jousikvartettoa, mm. kuusi kvartettoa op. 2 (1774), sekä 30 divertimentoa.