Mannheimin koulun säveltäjiä
Jo ensimmäisen sukupolven mannheimilaiset sävelsivät kvartettoja.
Jan [Václav Antonín]/Johann [Wenzel Anton] Stamic/Stamitz (1717–1757) oli böömiläismuusikko, joka tuli Mannheimiin hoviviulistiksi 1742 ja loi paikan maineen. Hän toimi musiikinjohtajana Mannheimissa (1750–) ja oleskeli Pariisissa (1754–55). Jousitriojen lisäksi hän sävelsi (kvartetto)sinfonioita.
’
Franz Xaver Richter (1709–1789) kirjoitti kuusi tärkeää kvartettoa op. 5 (n. 1765–67). Ne ovat kolmiosaisia ja sisältävät myös kontrapunktistyyppistä tekstuuria, jossa sen ansiosta altolla ja sellollakin on painoarvoa. Richter sävelsi myös sonaatteja jousitriolle ja basso continuolle sekä trion huilulle, sellolle ja cembalo-obligatolle.
Ignaz Holzbauer (1711–1783) oli hovisäveltäjä kuten Richter (1753–). Hän kirjoitti triosinfonioita, trioja, kvartettoja, kvintettoja, sekstettoja sekä myös notturnoja.
Mannheimin toisen sukupolven edustajat jatkoivat kamarimusiikin parissa.
Christian Cannabich (1731–1798) opiskeli Roomassa Jommelin johdolla (1750–53), työskenteli Mannheimissa (1757–) ja vietti Pariisissa pitkiä aikoja (1764–72). Hän pääsi 1774 Mannheimin musiikinjohtajaksi ja oli koulun johtohahmo, jonka kautta mannheimilaisuus siirtyi wieniläisyyteen. Cannabich sävelsi duettoja, trioja ja kvartettoja. Mozart tapasi hänet ja arvosti tämän musiikkia.
Karel/Carl Stamic/Stamitz (1745–1801) toimi hovissa viulistina, kunnes siirtyi 1770 Pariisiin ja 1780 Haagiin. Hän työskenteli muusikkona (1788–) Pohjois-Saksan eri kaupungeissa, lopuksi Jenassa. Karl Stamitz sävelsi yli 50 sinfoniaa, noin 40 sinfonia concertantea, noin 40 soolokonserttoa sekä runsaasti kamarimusiikkia jousille ja puhaltimille. Etenkin alttoviuluteokset ovat lajinsa paraatiedustajia, joukossa mm. B-duuri-sonaatti.
Anton Stamitz (1750–1789/1809) toimi hoviviulistina ja -alttoviulistina Mannheimissa ja esiintyi Pariisissa (1770–90), jossa hän sävelsi lähinnä konserttoja sekä duoja ja kvartettoja.
Wieniläissäveltäjiä
Matthias Georg Monnin (1717–51) kuusi kaksiosaista (hidas–nopea) kvartettoa op. 1–2 ovat varhaisimpia tunnettuja lajin edustajia, joissa säveltäjä sovittaa opera serian tyyliä kvartetille sekä kirjoittaa myös fuugia (Haydn ei ollut siten ensimmäinen!). Tekijyys on tosin ongelmallinen, sillä käsikirjoitukset ovat säilyneet 1780-luvulta ja kvartetot on julkaistu postuumisti, joten yksi mahdollisuus niiden säveltäjäksi on veli Johann Christoph Monn/Mann (1726?–82). Kahtena opuksena julkaistut kvartetot ilmestyivät erillisinä stemmoina, mikä oli tuohon aikaan pääsääntö.
Georg Christoph Wagenseil (1715–77) on wieniläistyylin luojia. Hän sävelsi lukuisia jousitrioja ja divertimentoja. Kvartettosonaateissa on kiintoisia kokoonpanoja: kaksi alttoviulua, sello ja kontrabasso sekä kolme selloa ja kontrabasso.
F.L. Gassmannin (1729–74) kuusi kvartettoa (1773) ovat jo neliosaisia ja sisältävät menuetin. Kvartetossa nro 3 osat ovat Poco Adagio-Allegro-Menuetto & Trio-Allegro.
Carl Ditters von Dittersdorfin (1739–1799) kuusi kvartettoa (1789) ovat kolmiosaisia. Hän sävelsi myös kuuden teoksen sarjat jousikvintettoja sekä toisen sellon (1789) että kontrabasson kera (1782); jousitriot kahdelle viululle ja bassoäänelle ovat varhaisteoksia (1767, 1771). Dittersdorf soitti toista viulua Mozartin Haydn-kvartettojen esityksessä 1785, samalla kun Haydn toimi viulistina, Mozart altistina ja Vanhal sellistinä! Ohessa Dittersdorfin kvartettoa nro 1 koostettuna 1900-luvun partituurina.
Johann Baptist Vanhal (1739–1813) oli böömiläissyntyinen säveltäjä, jonka musiikki on italialaisen (matkusteli Italiassa 1769–71) suloista ja melodista. Hän kirjoitti noin 100 kvartettoa, yli 90 painettua kokoelmaa kamari- ja klaveerimusiikkia: duoja, trioja, kvartettoja, kvintettoja; mm. kuusi kvartettoa huilulle ja jousitriolle (1770) sekä kuusi konsertoivaa kvartettoa oboelle ja jousitriolle op. 7 (1771).
Seuraavat säveltäjät ovat kypsän wieniläistyylin tärkeimpiä edustajia, Haydnin ja Mozartin aikalaisia ja kilpailijoita.
Václav Pichl (1741–1805) oli tsekkiläissyntyinen, wieniläistynyt (1770–) viulistisäveltäjä, joka sävelsi 20 divertimentoa jousille ja puhaltimille, 18 jousikvartettoa, 45 jousitrioa, joukossa kuusi trioa op. 7 (1783) sekä duettoja.
Franz Anton Hoffmeister (1754–1812) oli itävaltalainen musiikinkustantaja ja säveltäjä, joka julkaisi wieniläissäveltäjien orkesteri- ja kamarimusiikkia (Haydn, Mozart, Vanhal jne.), muunmaalaisten säveltäjien musiikkia sekä omia teoksiaan. Hän oli säveltäjänä äärimmäisen tuottelias, joskin musiikkia ei pidetä erityisen syvällisenä tai originellinä. Kamarimusiikki käsittää 15 jousikvintettoa, 12 huilukvintettoa jousikvartetin kera, käyrätorvikvinteton, kuusi klarinettikvartettoa, 57 jousikvartettoa, joista seitsemässä on kaksi alttoviulua ja joissakin kontrabasso toisen viulun asemasta, noin 50 kvartettoa klaveerille ja jousille, 46 huilukvartettoa, 18 jousitrioa, 19 trioa/sonaattia klaveerin, viulun/huilun ja sellon kera, 12 trioa huilulle, viululle ja sellolle, 76 jousiduettoa eri yhdistelmille, 125 huiluduettoa, kuusi klarinettisonaattia yms.
Pavel/Paul Vranický/Wrani(t]zky (1756–1808) oli määriläissyntyinen, Wieniin asettunut säveltäjä, joka kirjoitti suuret määrät kamarimusiikkia: jousikvintettoja (1788–1803), jousikvartettoja (1788–1804), jousitrioja (1781–93), puhallinkvartettoja ja -kvintettoja, mm. kolme huilukvartettoa op. 28 (1794).
Antonín/Anton Vranický/Wranitzky (1761–1820) oli edellisen veli, määriläissyntyinen säveltäjä ja viulisti, joka opiskeli Haydnilla, Mozartilla ja Albrechtsbergerillä ja toimi ruhtinas Lobkowitzin kapellimestarina, myöhemmin Keisarillisen hoviorkesterin johtajana (1807–) ja Theater an der Wienin johtajana (1814–). Kamarimusiikkituotantoon kuuluu kuusi konsertoivaa jousitrioa, 24 jousikvartettoa ja 12 jousikvintettoa, joissa on enimmäkseen vain yksi viulu kahden alttoviulun ja kahden sellon lisäksi, kuusi jousisekstettoa sekä mm. oboetrio.
Adalbert Gyrowe(t)z/Vojtěch Matyáš Jírovec (1763–1850)
Gyrowetz oli böömiläissyntyinen säveltäjäkapellimestari, joka matkusteli laajalti ja ystävystyi mm. Mozartin kanssa. Hän sävelsi alkuvaiheissa jousikvartettoja ja muuta soitinmusiikkia, mutta tultuaan Wienin Hovioopperan toiseksi kapellimestariksi painopiste siirtyi oopperoihin ja baletteihin. Hän kirjoitti jousikvartettoja 42. Niistä op. 1 käsittää tavanomaiset kuusi kvartettoa (Pariisi, 1788), myöhemmät opukset vain kolme kvartettoa, mm. op. 44 (1804). Lisäksi häneltä löytyy huilu- ja jousikvintetot, 46 pianotrioa, mm. Grand trio op. 34/1 (1801), jossa on vielä huiluoptio, sekä Grand trio op. 43 (1805), jossa klarinettioptio.
Joseph Eybler (1765–1846) oli menestyksekäs wieniläissäveltäjä, Albrechtsbergerin mukaan ”Mozartin jälkeen suurin musiikkinero, jonka Wien omisti”. Hän seurasi Salieria hovikapellimestarina (1824–) ja sävelsi Haydnin oppilaana 1800-luvun vaihteessa melkoisesti kamarimusiikkia: trioja, kvartettoja, kvintettoja suureen tyyliin, mm. jousitrion op. 2 (pain. 1798), jossa on viisi osaa, sekä jousikvintettoja, joissa mukana on myös kontrabasso, mm. Gran Quintetto op. 6/1 (1801), jonka kuusi osaa kertovat divertimento-yhteydestä.
Kirjallisuutta
Antesberger, Wolfgang 2008[2005]. Vergessen Sie Mozart! Erfolgskomponisten der Mozart-Zeit. München & Zürich: Piper.
Krebs, Paul 1972 [1900]. Dittersdorfiana. New York: Da Capo Press.