Luterilaiset säveltäjät alkoivat käyttää varhain italialaista tyyliä: ensin tehtiin koraalimotetteja renessanssimotettien tapaan, sitten monodioita ja konserttoja. Useimmat heistä tekivät matkoja Italiaan tutustuakseen uusiin tekniikoihin, joskin 30-vuotinen sota (1618–48) hankaloitti tuntuvasti tätä toimeliaisuutta. Etelä- ja itä-Saksan säveltäjät katolisina seurasivat luonnollisimmin italialaisvirtauksia, kun taas muun Saksan osin luterilaiset (pohjois-Saksa) ja osin katoliset alueet (länsi-Saksa) perustivat kirkkomusiikkinsa myös ranskalaisiin aineksiin. Luterilaisessa musiikissa koraali oli luonnollisesti keskeisellä sijalla kaiken aikaa.
Christophorus Demantius
Demantius (1567–1643)oli Monteverdin täsmällinen aikalainen, mutta tyylillisesti vanhakantaisempi ylimenohahmo Lasson polyfonian ja uuden italialaisuuden (Praetorius ym.) välissä. Demantius syntyi Böömissä, tuli 1594 Wittenbergiin, josta hän siirtyi pian Leipzigiin ja toimi seuraavaksi Zittaussa (1597–1604) Saksissa, kunnes hän sai 1604 Freibergin katedraalin kanttorin paikan.
Demantius julkaisi runsaasti musiikkia. Zittaussa valmistunut vesperkokoelma Trias precum vespertinarum (“Kolminaisuusrukouksia vespereitä varten”; Leipzig, 1602) sisältää muun muassa 4–6-äänisiä psalmeja soittimien kera. Kokoelmassa Triades Sioniae (“Siionin kolmisointuja”; 1619) hän käyttää uutta basso continuoa. Threnodiae Das ist: Auserlesene Trostreiche Begräbnis Gesänge (“Valituslauluja. Se on: Valittuja lohduttavia hautajaislauluja”; Freiberg, 1620) on valtava kokoelma 1–6-äänisiä homofonisia kuolemaan liittyviä lauluja. Demantius kirjoitti myös merkittäviä teoreettisia tutkielmia.
Michael Praetorius
Praetorius (1571–1621)toimi viroissa Wolfenbüttelissä ja Dresdenissä. Hän oli kenties huomattavin myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin edustaja saksalaisella alueella. Praetorius julkaisi 9-osaisen sarjan Musae Sioniae (Siionin muusat; 1605–11), jossa on 1244 koraaliin ja venetsialaiseen monikuoroisuuteen perustuvaa teosta, konsertoivia teoksia basso continuon kera. Näistä voi mainita esimerkiksi kolmikuoroisen Allein Gott in der Höh’ sei Ehr (“Yksin Jumalalle kunnia korkeuksissa”).
Kokoelma Polyhymnia caduceatrix et panegyrica (“Polyhymnian [kuorolaulun ja hymnien jumalatar] airut ja ylistys”; 1619) on mahtava koraalisovitusten kokoelma, jossa on muun muassa Missa gantz Teudsch (“Kokonaan saksalainen messu”) sekä mitä moninaisimmin venetsialaisittain käsiteltyjä koraalikonserttoja: kaksikuoroinen Wie schön leuchtet der Morgenstern (“Miten kauniisti loistaa kointähti”), kolmikuoroinen Puer natus in Bethlehem (“Poika on syntynyt Beetlehemissä”) sekä peräti viisikuoroinen In dulci jubilo (“Suloisessa ilossa”).
Kokoelman basso continuo -stemman äänilehden kansi, In dulci jubilon toisen osan cantus 1:n sekä continuon äänilehdet.
Seuraavassa nelisäkeistöisen In dulci jubilon toinen puolisko, jossa lauletaan viimeinen, neljäs säkeistö “trumpettien ja patarumpujen soidessa” (“mit Trommeten und Heerpaucken”).
Ubi sunt gaudia/Siellä vallitsee ilo
Nirgend mehr denn da!/suurempi kuin missään muualla.
Da die Engel singen/Kun enkelit laulavat
Nova cantica,/uusia lauluja,
Und die Schellen klingen/ja kellot kaikuvat
In regis curia./kuninkaan hovissa.
Eia, wären wir da!/Oi jos olisimme siellä!
Christoph Strauss
Strauss (n. 1575–1631)oli merkittävä itävaltalaissäveltäjä varhaisbarokissa. Hän toimi Itävallan hovin kamariurkurina ja musiikinjohtajana, mutta joutui kärsimään keisari Ferdinand II:n (1619–) epäsuosiosta, pyytämään palkkioitaan sekä menettämään asemansa, joten hän ei saanut ansaitsemaansa tunnustusta uransa lopuilla. Hänet valittiin kuitenkin 1626 P. Tapaninkirkon kapellimestariksi.
Strauss julkaisi kaksi isoa kokoelmaa: Nova ac diversi moda sacrarum cantionum (“Kirkkolaulujen uusi ja erilainen tyyli”; Wien, 1613), joka sisältää 36 motettia à 5–10 ja on Gabrieli-tyylistä musiikkia; messukokoelmassa (1631) on 16 messua à 8–20. Moteteissa on usein soittimia mukana, ja ne ovat otsakkeiltaan konserttoja tai sonaatteja eli Strauss on niissä jo uuden ajan miehiä. Hän sävelsi myös konsertoivia messuja: Missa Maria concertata, jossa on kaksi kuoroa: 4-ääninen, ripienoissa soittimin vahvistettu soolokuoro sekä 5-ääninen kuoro obligato-soittimien ja ripieno-äänten kera.
Melchior Franck (n. 1580–1639) oli Hasslerin oppilas, joka edeltää kolmea suurta seuraavaa säveltäjää kokoelmillaan Geistliche Gesänge und Melodeyen (“Hengellisä lauluja ja sointuja”; 1608), Geistlicher musikalischer Lustgarten (“Hengellinen musiikkipuutarha”; 1616) sekä Paradisus Musicus (1636).
Johann Hermann Schein
Schein (1586–1630)sai koulutuksen Dresdenissä, toimi hovikapellimestarina Weimarissa (1613–) ja Leipzigin Tuomas-kanttorina (1616–). Hänen suuri saavutuksensa oli Opella nova, geistliche Concerten, Mit 3, 4 und 5 Stimmen, zusampt dem General-Bass, auff jetzo gebräuchliche Italianische Invention I–II (“Uusi teos hengellisiä konserttoja 3, 4 ja 5 lauluäänelle kenraalibasson kera nykyisin tavattavaan italialaiseen tyyliin”; 1618, 1626). Kokoelmissa on koraalikonserttoja 2–3:lle lauluäänelle ja continuolle, yhteensä 30 + 32 hengellistä koraalikonserttoa. Koraalimelodiaa käytetään lähtökohtana kahden sopraanon imitoivalle duetolle, esimerkiksi teoksessa Christ, unser Herr, zum Jordan kam (“Kristus Herramme tuli Jordanille”; 1618). Fontana d’Israel/Israelis Brünlein (“Israelin kaivo/lähde”, 1623) sisältää 26 madrigalistista, 5-äänistä motettia continuon kera.
Christ unser Herr zum Jordan kam
Nach seines Vaters Willen,
Von Sankt Johanns die Taufe nahm,
Sein Werk und Amt zu erfüllen;
Da wollt er stiften uns ein Bad,
Zu waschen uns von Sünden,
Ersäufen auch den bittern Tod
Durch sein selbst Blut und Wunden;
Es galt ein neues Leben. (Luther, 1541)
Kristus Herramme tuli Jordanille
isänsä tahdon mukaan,
ja otti kasteen Pyhältä Johannekselta.
täyttääkseen työnsä ja tehtävänsä:
hän halusi perustaa meille kylvyn
pestäkseen meidät synnistä,
ja hukuttaa myös katkeran kuoleman
oman verensä ja haavojensa kautta
ja antaa meille uuden elämän.
Samuel Scheidt
Scheidt (1587–1654)toimi pääasiassa Hallessa urkurina ja hovikapellimestarina. Hänen kokoelmansa Cantiones sacrae (1620) ovat kaksoiskuoromotetteja koraaleiden pohjalta. Pars prima concertuum sacrorum (“Ensimmäinen osa kirkkokonserttoja”; 1622) sisältää kolme magnificatia, luterilaisen messun sekä seitsemän motettia/konserttoa, joissa on urkucontinuo sekä konsertoivia soittimia.
Neljä osaa Newe geistliche Concerten (“Uusia hengellisiä konserttoja”; 1631–40) sisältävät pienelle lauluyhtyeelle ja continuolle sävellettyjä magnificateja sekä koraalikonserttoja, jotka ennakoivat koraalikantaattia, sillä hän sävelsi usein 2–3 säkeistöä, joskus koko koraalin, mm. Wenn wir in höchsten Nöten sein (“Kun olemme suurimmassa hädässä”). Kokoelma Liebliche Krafft-Blümlein (“Soma voimakukkanen”; 1635) käsittää 12 konserttoa kahdelle äänelle ja continuolle.