Siirry sisältöön

Metodin suuntaviivoja
13.2.2019 (Päivitetty 5.12.2021) / Oramo, Ilkka

 

…we can view the past, and achieve our understanding of the past,
only through the eyes of the present.

(E. H. Carr)

Die Vergangenheit… kann erst durch Vermittlung der Gegenwärtigkeit,
in der sie sich präsentiert, überhaupt entdeckt werden.

(Carl Dahlhaus)

Kun Suomen musiikin historiaa tarkastellaan tämän päivän näkökulmasta, on heti todettava, ettei ole mitään Suomen musiikin historiaa; on vain eurooppalaisen (”länsimaisen”) musiikin historiaa, johon – puhuaksemme Juha Hurmeen (2017, 2020) kielellä – ensin ”Niemellä” ja sitten ”Suomessa” tapahtunut tai siellä alkunsa saanut musiikillinen toimeliaisuus eri aikoina eri tavoin kiinnittyy, limittyy tai yhdentyy.

Ensiksi tämä toimeliaisuus on jollakin tavoin jaettava kausiin ja jaksoihin, joita voidaan mielekkäästi käsitellä kokonaisuuksina. Poliittista historiaa kirjoittanut Jan-Magnus Jansson (2002) on todennut, että historiallisella aikakaudella täytyy olla jokin tunnusomainen piirre, joka poikkeaa aikaisemmasta ja myöhemmästä ajasta, ja että sen usein aloittaa ja päättää jonkin merkittävä ulkoinen tapahtuma.

Koska Suomen musiikilla ei ole omaa historiaa, aikakausijako tässä esityksessä perustuu poliittisen historian kausiin. Jokainen niistä toi mukanaan oman musiikkinsa: keskiaika latinankielisen kirkkolaulun, Vaasa-kuninkaiden ja suurvalta-aika virsikirjan ja luterilaisen koraalin, vapauden- ja kustavilaisaika sivistysporvariston musiikin, ”keisariaika” (Klinge 1996) karelianismin ja kansallisromantiikan, ensimmäisen ja toisen tasavallan aika modernismin, Euroopan unionin aika parallelismin eli rinnakkaisuuden ja täyden integroitumisen eurooppalaiseen musiikkikulttuuriin.

Jokaisen kauden ensimmäinen artikkeli on lyhyt katsaus poliittiseen kehitykseen kauden aikana.

Erikseen ja ennen historiallisen ajan alkua tarkastellaan suomensukuisten kansojen runo- ja lauluperinnettä, jota kutsutaan kalevalaiseksi runo- tai runonauluksi ja joka tuli kirjallisen historian piiriin 1800-luvulla, kun sitä alettiin järjestelmällisesti kerätä, tallentaa ja julkaista.

Kerrottavan aineiston valinta on ”keisariajan” loppuvuosikymmenille jotakuinkin ongelmatonta, koska valintoja ei aineiston niukkuuden vuoksi juuri tarvitse tehdä. Tilanne muuttuu taidehistoriassa ”kultakaudeksi” (esim. Valkonen 1998) nimetyn ajan aikana, kun musiikin tuotannon ja toimeliaisuuden määrä kasvaa. Kerronnassa on siitä misin keskityttävä olennaiseen, historiallisesti merkitsevään.

Sen jälkeen kun musiikki 1700-luvun lopulla lakkasi olemasta vain funktionaalista, musiikin historiassa keskeiseksi tuli teoksen käsite. Teokset voivat saada historiallista merkitystä monin eri perustein ja niitä myös arvostetaan monin eri perustein (esteettisin, taiteellisin, taidehistoriallisin, moraalisin, uskonnollisin, taloudellisin, poliittisin, sosiaalisin ja psykologisin), sillä ne ovat kontekstiensa ”tartuttamia, vaikuttamia, muotoilemia ja ehdollistamia”, kuten Lydia Goehr (1992) on huomauttanut. Tästä seuraa, että teokset ja niiden väliset suhteet (intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys) ovat kustavilaisajalta alkaen tässä esityksessä pääasiallinen mielenkiinnon kohde.

Teokset eivät ole pelkästään yksittäisiä olioita, ne ovat myös lajinsa yksilöitä. Musiikin ja sävellysten lajit, päinvastoin kuin kasvien tai hyönteisten, eivät ole luonnonmuotoja, vaan perinteitä, jotka painavat leimansa yksittäisiin teoksiin ja joilla on yleensä vastineensa sosiaalisissa rakenteissa. Eri soittimilla ja soitinkokoonpanoilla on oma lajistonsa, ihmisääntä käyttävillä omansa. Lajeilla on omat sosiaaliset konventionsa ja usein myös oma esitystilansa. On myös hybridejä, joissa on useamman lajin tunnusmerkkejä, ja on yksittäisiä teoksia, jotka ovat repäisseet itsensä irti lajisidonnaisuudesta – tai alun alkaenkin välttäneet sen. Koska lajit ovat historiallisia, ne voivat myös hävitä ja korvautua uusilla. Keskenään ne muodostavat hierarkian: joitakin arvostetaan enemmän kuin toisia, ja arvojärjestys on voimassa aikansa, kunnes sen korvaa toinen.

Kun puhe on teoksista, samaan sävellyslajiin kuuluvat samalta ajalta on koottu yhteen saman luupin alle. Tekijyyden merkitystä ei väheksytä, mutta se on alistettu väkevämmille voimille, joille tekijäkään ei viime kädessä voi mitään. Theodor W. Adorno (1998) kutsui näitä voimia ”materiaalin tendenssiksi”, sillä musiikin materiaali on ”kerrostunutta henkeä, yhteiskunnallisesti, ihmisten tietoisuuden läpi ennalta muotoutunutta” ja ”tällä materiaalin objektiivisella hengellä on omat liikelakinsa”. Yhtä vähän väheksytään reseption merkitystä. Tekijän julkisuuteen luovuttama teos alkaa vaikuttaa sosiaalisessa kentässä ja imee siitä uusia merkityksiä, sillä teoksen merkitys ei rajoitu siihen, mitä sen tekijä on sillä tarkoittanut.

Musiikin historiaan kuuluu paljon muutakin kuin sävellyksiä ja niiden lajeja. Siihen kuuluvat musiikin käyttäjät ja käyttöyhteydet, musiikkielämän rakenteet ja instituutiot, kuten orkesterit ja oppilaitokset, järjestöt ja yhdistykset, kustantajat ja kauppa ym. Musiikin sosiaalihistoriaa käsitellään tässä esityksessä kuitenkin vain siltä osin kuin se itse musiikin historian ilmiöiden ja kehityksen kannalta on tarpeen.

Tekstissä esiintyvät nimet – sekä henkilö- että instituutionimet – on enimmäkseen linkitetty vapaaseen tietosanakirjaan, Wikipediaan, josta selviävät henkilöiden elämäkertatiedot ja instituutioiden historiatiedot. Verkossa oleviin teksteihin on linkki kirjallisuusluetteloissa, jotka ohjaavat lukijaa itsenäiseen lisätiedon hankintaan.

Tavanomaisesta poiketen tämä historia on julkaistaessa keskeneräinen — sekä syvyydeltään että laajuudeltaan. Tämän johdosta lukijalla on tilaisuus seurata musiikinhistorian vähittäistä kehkeytymistä pala palalta, kunnes koko kuva alkaa hahmottua. Painetussa sanassa korjattuja ja täydennettyjä painoksia ilmestyy harvakseltaan, koska prosessi on kallis ja aikaa vievä. Digitekstiä sen sijaan voidaan päivittää jatkuvasti. Siksi on tärkeää tekstiä lainattaessa tai siihen viitattaessa ilmoittaa milloin se on luettu.

Kirjallisuutta

Adorno, Theodor W. 1998 [1949]. Philosophie der neuen Musik. Gesammelte Schriften 12. Toim. Rolf Tiedemann. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft.
Carr, E. H. 1971 [1961]. What is History? Harmondsworth, Middlesex, England: Penguin Books.
Dahlhaus, Carl 2000 [1977]. Grundlagen der Musikgeschichte. Gesammelte Schriften 1. Toim. Hermann Danuser. Laaber: Laaber-Verlag, 11–155.
— 2000 [1984]. Nationale und übernationale Musikgeschichtsschreibung. Gesammelte Schriften 1. Toim. Hermann Danuser. Laaber: Laaber-Verlag, 287–302.
— 2000 [1974]. Was ist eine musikalische Gattung? Gesammelte Schriften 1. Toim. Hermann Danuser. Laaber: Laaber-Verlag, 348–358.
— 2003 [1980]. Die Musik des 19. Jahhunderts. Gesammelte Schriften 5. Toim. Hermann Danuser. Laaber: Laaber-Verlag, 11–390.
— 2003 [1973]. Zur Problematik der musikalischen Gattungen im 19. Jahrhundert. Gesammelte Schriften 6. Toim. Hermann Danuser. Laaber: Laaber-Verlag, 377–433.
Goehr, Lydia 2007 [1992]. The Imaginary Museum of Musical Works. Rev. ed. Oxford: Oxford University Press.
— 1992. Writing Music History. History and Theory 31:2, 182–199.
Hurme, Juha 2017. Niemi. Helsinki: Teos.
— 2020. Suomi. Helsinki: Teos.
Jansson, Jan-Magnus 2002. När Finland blev fullvuxet. Finsk Tidskrift 7–8, 357–374.
Klinge, Matti 1996. Kejsartiden (Finlands historia 3). Helsingfors: Schildts (suom. Keisarin Suomi. Helsinki: Schildts, 1997).
Lissa, Zofia 1969. Über das Wesen des Musikwerkes. Aufsätze zur Musikästhetik: eine Auswahl. Berlin: Henschelverlag, 7–35.
Oramo, Ilkka 1985. Onko Suomen kansalla musiikinhistoriaa? SIC. Sibelius-Akatemian vuosikirja 2 1984–85. Toim Risto Väisänen. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 7–19.
– 1988. Music and Nationality – Who is a Finnish composer? Finnish Music Quarterly 3 (Translation Jeremy Parsons).
— 1989. Hat das finnische Volk eine Musikgeschichte? Musiikki 1–4, 111–121.
— 1991. musiikin historia, musiikinhistoria. Suuri musiikkitietosanakirja. Helsinki: Weilin + Göös.
— 2005. Taiteellinen ja esteettinen arvo. Musiikin filosofia ja estetiikka. Toim. Juha Torvinen ja Alfonso Padilla. Helsinki: Yliopistopaino, 221–232.
Sarjala, Jukka 2002. Miten tutkia musiikin historiaa? Helsinki: SKS (Tietolipas 188).
Taruskin, Richard 2010 [2005]. Introduction: The History of What? The Oxford History of Western Music. Oxford: Oxford University Press.
Valkonen, Markku 1998. Kultakausi. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY
Westrup, Jack 1973. An Introduction to Musical History. London: Hutchinson.

Takaisin ylös