Soitinten rooli vokaaliteoksissa
Soittimia käytettiin keskiajalta lähtien vokaaliteoksissa korvaamaan tai kaksintamaan lauluosuuksia ja säestystarkoituksiin sekä maallisessa tanssimusiikissa, mutta soitinmusiikin varsinainen nousu alkaa vasta 1500-luvun taitteessa. Obrecht oli ensimmäisiä säveltäjiä, jolla on huomattava määrä soitinsävellyksiä; ne ovat enimmäkseen italialaistyyppisiä soitinchansoneita (canzona), joissa irtauduttiin renessanssi-chansonin formes fixes -kaavoista (vakiintuneista muodoista). Itsenäisiä soitinsävellyksiä alkoi ilmaantua, kun improvisaation ohella kappaleita ruvettiin nuotintamaan.
Sebastian Virdung
Ensimmäinen kansankielinen maallikoille tarkoitettu soitinopas on Sebastian Virdungin (n. 1465–1511 jälk.)Musica getuscht und ausgezogen (Kosketin- ja näppäilysoitinmusiikki; Basel, 1511).
Michael Praetorius
Praetoriuksen Syntagma musicum (1618) oli seuraava merkittävä kirja, jossa esiteltiin soittimia systemaattisesti. Leimallista oli puhallinsoitinten suuri määrä vielä renessanssissa ja varhaisbarokissa. Soittimia käytettiin mielellään soitinperheittäin: saman soitinperheen soittimia oli 3–8 diskantista bassoon; toki käytettiin myös sekayhtyeitä.
Noin 1500 alkaen julkaistiin pelkille soittimille tarkoitettuja kokoelmia: tansseja, ricercareja, ranskalaisia chansoneita. 1600-luvun vaihteessa tapahtui vokaalimusiikissa mullistus, joka alkoi näkyä myös soitinmusiikissa, sillä myös siellä omaksuttiin vähitellen monodinen periaate (viulu- ja sinkkimusiikissa), konsertoivuus ja kenraalibasso. Soitinmusiikissa jatkui toisaalta 1500-luvulla alkanut kehitys, vokaalimusiikin mallien (motetti, chanson jne.) pohjalta säveltäminen soittimille. Soitinmusiikkia alettiin nyt ensi kertaa säveltää suuremmissa määrin, ja sille omistautuivat ennen muuta eräät klaveeri- ja viulusäveltäjät. Soitinmusiikin muodot eivät pitkään aikaan olleet kovin kiinteitä tai selkeitä, sillä säveltäjät käyttivät lajinimikkeitä epäsystemattisesti ja huolettomasti; voidaan kuitenkin erottaa renessanssin perinnettä jatkavat soitinmusiikin viisi pääluokkaa.
VOKAALITEOSTEN SOITINESITYKSET: INTABULAATIOT JA DIMINUUTIOT
Vokaaliteosten (motettien, madrigaalien, chansoneiden jne.) kokonaan soittimelliset esitykset olivat 1500-luvulla jo yleisiä, mikä näkyy myös julkaistuiden kokoelmien nimissä:
• Canzoni francese à 2 voci di Antonio Gardane, et di altri autori, buone da cantare et sonare (“Antonio Gardanen ja muiden tekijöiden 2-äänisiä ranskalaisia chansoneja laulettaviksi ja soitettaviksi”; Venetsia, 1539);
• Schöne auserlesene Lieder Hoch beruemten Heinrici Finckens, lustig zu singen und auf die Instrument dienstlich (“Korkeasti kuuluisan Heinrich Finckin valittuja hienoja lauluja ajankuluksi laulettavaksi ja myös soittimilla toteutettaviksi;” Nürnberg, 1536);
• Le Recueil des plus belles et excellentes chansons tant de voix que sur les instruments (“Kokoelma kauneimpia ja hienoimpia lauluja yhtä hyvin lauluäänille kuin soittimille”; Pariisi, 1576).
Intabulaatiot
Intabulaatiot olivat chansonien, motettien ja madrigaalien luuttu- ja klaveeritranskriptioita, joiden ornamentaatioista kasvoi esiin soittimien idiomatiikka, niille ominainen soittotyyli. Buxheimer Orgelbuch (n. 1470) on saksalainen urkumusiikkikäsikirjoitus, jonka yli 250 kappaleesta suuri osa on burgundilaisten chansonien sovituksia. Seuraavassa eräs niistä tabulaationa ja nykynotaationa:
Arnolt Schlickin (n. 1455–n. 1525) Tabulaturen etlicher lobgesang und lidlein (“Erinäisten ylistyslaulujen ja laulusten tabulointeja”; 1512) on vanhin painettu urkuintabulointiopus, jossa on 14 urkuteosta, 12 luuttulaulua ja 3 luuttukappaletta. Pierre Attaingnant (n. 1494–1551/2) julkaisi 1529–31 moniosaisen kokoelman urkumusiikkia, jossa on muutaman preludin ja messunosan lisäksi intabulaatioita uruille.
Heti musiikkipainamisen lähdettyä liikkeelle alettiin julkaista luuttutabulaatioita. Francesco Spinacinon (1400-luvun loppu–1507 jälk.) kaksiosainen Intabulatura di Lauto (1507) sisältää ricercareja ja mm. Josquinin vokaaliteosten sovituksia (Adieu mes amours). Giovanni Maria da Creman (fl. n. 1540–50) Intabulatura di Lauto. Libro Tertio (1508) on hävinnyt. Joanambrosio Dalzan (fl. 1508) Intabulatura di Lauto, Libro Quarto (1508) sisältää lähinnä tansseja. Vincenzo Capirolan (1474–1548 jälk.): luuttukäsikirjoituksessa (n. 1517) on 42 teosta, pääosin Josquinin (Missa “Pange lingua”), Ghizeghemin (De tous bien plaine) ja Obrechtin jne. vokaalisovituksia. Intavolatura deli madrigali di Verdelotto da cantare et sonare nel lauto (Venetsia, 1536) sisältää 20 Verdelot’n madrigaalin intabulointia sooloäänen kera.
Luys de Narvaez
Narvaez’n (n. 1500–1550 jälk.) Los seys libros del Delphin de música (“Kuusi kirjaa musiikin Delfoista”; Valladolid, 1538): sisältää Josquinin (Mille regrez), Gombertin ja Richafortin lauluteosten intabulaatioita, luuttulauluja, 14 fantasiaa, 4neljä muunnelmasarjaa sekä basse dansen. Seuraavassa ensin Josquinin suru-chanson, ssitten Josquinin intabulaatio ja sen nykyaikainen kitaratranskriptio:
Diminuutiot
Diminuointi oli tekniikka piti osata: siinä olennaista oli nuottien jakaminen pienempiin arvoihin esityksissä ja intabulaatioissa. Jo 1500-luvun puolella mutta myös 1600-luvulla julkaistiin sekä a) diminuoinnin oppikirjoja että b) nuottikokoelmia, joissa tekijä esitteli tunnettujen teoksien diminuutioita omina töinään/sävellyksinään. Usein teokset sisälsivät sekä ohjeita että kokonaisten sävellysten diminuointeja. Tärkeimpiä diminuutio-opuksia eli käytännön oppaita ovat:
• Sylvestro Ganassi: Opera intitulata Fontegara (Venetsia, 1535)
• Diego Ortiz: Trattado de glosas (Rooma, 1553): näyte ensin intervallien sekunnista kvinttiin täyttämiseen, siten terssin mittaisen laskun lukuisia täyttömahdollisuuksia.
• Girolamo dalla Casa: Il vero modo di diminuir (Venetsia, 1584)
• Giovanni Bassano: Ricercate, passaggi, et cadentie (Venetsia, 1585)
• Richardo Rogniono: Passaggi per potersi essercitare nel diminuire terminatamente con ogni sorte d’instromenti. et anco diversi passaggi per la semplice voce humana (“Kulkuja esitettäviksi määrätietoisesti diminuoituina kaikenlaisilla soittimilla ja myös erilaisia kulkuja pelkälle ihmisäänelle”; Venetsia, 1592). Seuraavassa Rognionon kolme erilaista diminuutiota Crecquillonin chansonista “Nuori paimen” ja niiden ja muiden vastaavien koonti nykypartituuriksi:
Seuraavassa Andrea Gabrielin kosketinsoitindiminuutio eli jo uusi sävellys samasta Crecquillonin chansonista:
• Giovanni Battista Bovicelli: Regole, passaggi di musica (Venetsia, 1594) sisältää mm. Palestrinan, Roren ja Merulon madrigaaalien ja kirkkoteosten diminuutioita.
• Francesco Rognoni: Selva de varii passaggi secondo l’uso moderno, per cantare & sonare con ogni sorte de stromenti (Milano, 1620).
Lähempänä sävellyskokoelmia ovat Giovanni Bassanon Motetti, madrigali et canzoni francese diminuiti (Venetsia, 1591) sekä Giovanni Luca Confortin Passaggi sopra tutti li salmi … con il Basso sotto per sonare & cantare con Organo, ò con altri stromenti (Venetsia, 1607). Alla nuottisivuja Bassanon kokoelmasta:
