Klassismin konserttomuoto perustuu ritornello- ja soolo-jaksojen vuorotteluun siten, että kolme soolojaksoa muodostavat “esittely”-, “kehittely”- ja “kertausjaksot”, sillä konsertossa ei ole repriisimerkkejä ja -puoliskoja. Neljä ritornelloa kehystävät sooloja. Ritornello (toistuva/palaava jakso) tulee italian verbistä ritornare (palata), ja niitä esiintyi jo barokin ajan soitinkonsertoissa (Vivaldi jne.), jopa 1300-luvun italialaisessa musiikissa.
Konserttomuodossa ensimmäistä ritornelloa nimitetään myös “orkesteriekspositioksi tai -esittelyksi” ja ensimmäistä sooloa “sooloekspositioksi tai -esittelyksi”. Viimeinen ritornello pysähtyy dramaattisesti kadensaaliselle ensimmäisen asteen 6/4-soinnulle, jonka jälkeen kuullaan soolokadenssi, ja sen jälkeen soolon keskeyttämä, uudestaan käynnistyvä päätösritornello vie osan loppuun. Sama kaaviona:
R1 (= orkesteriekspositio eli avausritornello)
S1 (= sooloekspositio eli ensimmäinen orkesterisäesteinen soolojakso)
R2 (= eksposition päättävä ja “kehittelyjaksoon” vievä ritornello)
S2 (=soolon ja orkesterin “kehittelyjakso”)
R3 (= kertausritornello voi jäädä poiskin, myöhästyä tai lyhentyä, mutta esiintyessään kuuluttaa “kertausjaksoa”)
S3 (= soolon “kertausjakso”)
R4 (= päätösritornello), jonka keskeyttää
SK (= soolokadenssi sointusarjalla I6/4-V(7)-trilli-I)
R4 (= päätösritornello viedään loppuun).
Konserttomuotoa voi tutkistella Mozartin viulukonserton nro 3, G (K216) avausosan avulla.
Kuuntele: (vaatii Sibelius-Akatemian amadeus-tunnukset)
Konserton avausosassa toteutuu selkeästi rakenne R1-S1-R2-S2-R3-S3-R4.
R1 eli orkesteriekspositio esittelee joukon teemoja, runsaasti kuten Mozartilla aina; tässä osassa niitä on neljä (A, B, C, D), mutta joskus voi olla enemmänkin, ja kadenssien avulla jäsentyvien teemojen sisällä on useampia topoksia joko peräkkäin tai sekoittuneina.
R1 = orkesteriesittely
A: ensin saadaan “Mannheimin Bebung” -maneeria (ks. blogista artikkeli Klassismin orkesterimusiikki) käyttävä briljantti teema A sekä sen laulava loppuosa ja kadenssi V-I pääsävellajissa.
B: “Mannheimin raketti” -maneeria hyödyntävä briljantti ja marssimainen teema, joka vie G-duurin dominanttilopukkeelle (soolostemman 4. rivin alku): V-lopuke.
C: seuraa kontrastoiva gavottia, laulua, marssia ja grandioso-tyyliä (opera seriasta) sisältävä teema C (harjoituskirjain A), joka päättyy kadenssilla V-I pääsävellajissa.
D: etuheleille ja repetitioille perustuva, buffan ja laulunäytelmän maailmasta kumpuava grazioso-teema D, johon sisältyvä kahdesta 32-nuotista ja sitä seuraavasta pisteellisestä 1/8-nuotista koostuva liuku/Schleifer, joka tässä tapauksessa luo aluksi koomisen ja aivan lopuksi vakavan oopperaan mahti-eleen vaikutelman. Päättyy pääsävellajin V7-I-kadenssilla, joka aloittaa elliptisesti (ilman taukoa, suoraan) sooloesittelyn.
S1 = sooloesittely
Sooloesittelyssä solisti hyödyntää orkesterin esittelemiä teemoja ja topoksia, mutta käsittelee niitä usein vapaasti sekä tuo mielellään mukaan joko niistä pitkälle meneviä muunnoksia tai suorastaan omia, uusia teemoja. Solisti jättää väliin orkesterin B-teeman, jota kannattaisi sikäli käsitellä myöhemmin soolokadenssissa.
Solisti tulee sisään A-teemalla ja lyhyen B-teemaa muuntelevan tuttivälisoiton jälkeen esittää käytännössä oman E-teeman sekä liittää osuuteensa vapaan konserttomaisia ja virtuoosimaisia passaggioja (kulkuja). Viulu kantaa modulaatiota ja vetää henkeä samalla hetkellä, kun saavutetaan V/V (G-duuri-pääsävellajin dominantin dominantti) orkesterin B-aiheen lopulla. Käytännössä operoidaan D-duurissa, johon ei ole tosin vielä kadensoitu, ja solisti tuo mukaan uuden scherzando-teeman F (harjoituskirjain D), johon liittyy orkesterin teema C, nyt ensi kertaa myös viulun soittamana. Kadenssia V-I D-duurissa juhlistetaan asteikkokuviolla ja trillillä. Teema D viulun soittamana (viulustemman s. 2 viimeinen rivi) muuntuu briljantiksi tyyliksi, vie jälkeen trillille ja samalla sooloesittelyn S1 päätökseen kadessilla V-I dominanttisävellajissa.
R2 = ritornello 2
R2 käyttää teemaa B, vahvistaa S1:n suorittaman modulaation ollessaan nyt D-duurissa, luo kehyksen “esittelyjaksolle” sekä valmistaa siirtymistä “kehittelyjaksoon” eli S2:een.
S2 = “kehittelyjakso”
Toinen soolojakso käynnistyy d-mollissa (v) C-teeman ombra-muunnoksella, minkä jälkeen e-molli (vi) C-aiheen muunnoksen kera esiintyy heikkona välitoonikana, joka vahvistetaan paikallisesti kolmella V-i-kadenssilla (harjoituskirjain G+2-7 tahtia), joskaan se ei tässä ympäristössä täytä “x-jokerisävellajin” kriteereitä, sillä se on C-teeman muunnoksen d-mollissa olevan kehyksen sisällä. D-e-d-molli-vaiheiden (v-vi-v) jälkeen C-teeman muunnos esiintyy kauniin laulavana versiona C-duurissa (pääsävellajin IV aste), josta päästään G-duurin paluun valmistamiseen (ns. “retransitio” eli takaisinpaluuvaihe), kun saavutaan sen dominantille. Paluuvaihe sisältää jopa dramaattisen uhkaavan marssin ja tauon fermaatin keinoin, mikä tarjoaa pienen ylimenokadenssin soittamisen mahdollisuuden (harjoituskirjain I). Orkesterin D-teeman loppu vie pääsävellajiin ja “kertausjaksoon”.
(R3 = ritornello 3)
“Kehittelyn” ja “kertauksen” rajalla oleva ritornello on jäänyt varsinaisesti pois ja siitä on jäljellä saman verran kuin sooloesittelyssäkin eli solistin ensimmäisen esiintymisen jälkeinen eli S3:n sisälle sijoittuva lyhyt kolmen tahdin tutti-keskeytys.
S3 = soolon “kertausjakso”
Soolon “kertaus” ei eroa juurikaan “sooloesittelystä”, lähinnä modulaatiovaihe poikkeaa kuvioitukseltaan ja se ei tietenkään myöskään moduloi, koska siihen ei ole “kertauksessa” tarvetta idean ollessa nyt takaisin valloitetun pääsävellajin vahvistaminen. A- ja D-aiheiden esittämisen jälkeen soolo johtaa trillin avulla täydelliseen kadenssiin G-duurilla (harjoituskirjain M).
R4 = päätösritornello
Viimeinen ritornello on toki suuri ja juhlava, kuten osan päätökseksi sopiikin, mutta sen keskellä on tärkeä keskeytys: soolon sisääntulo orkesterin kvarttisekstisoinnun jälkeen, kun fermaatilla solisti improvisoi kadenssin konserton osan esittelemistä aiheista, minkä jälkeen soolon keskeyttämä ritornello jatkuu ja päättyy autenttisella V-I-kadenssilla G-duuri-pääsävellajissa.