Espanjalainen trumpetti
Granadan katedraalin urku 1700-luvulta.
Espanjassa oli oma värikäs urkutyyppinsä, jossa osa kieliäänikerroista, soinniltaan voimakas “espanjalainen trumpetti”, on sijoitettu vaakasuorasti julkisivuun. Sormioita voi olla useita, mutta jalkiona toimii tappikoskettimisto. Käytössä paljon ns. jaettuja äänikertoja, jolloin ne jakaantuvat diskantti- ja bassopuoliskoihin: 2 +2 ääntä tai 3 + 1 (jolloin on bassosoolo) tai 1+3 (jolloin on sopraanosoolo).
Tiento (= ricercare) jatkoi lajina olemistaan läpi 1600-luvun uusine alalajeineen. Ns. lyhyt oktaavi on myös tyypillinen ilmiö: säveliä on jätetty pois alimmasta oktaavista eli vain yleisimmin tarvittavat sävelet ovat mukana. Vajo on sellainen tientotyyppi, jossa käytetään jaettuja äänikertoja ja soolo on bassossa. Battalia oli toinen tärkeä laji: ne ovat taistelukertomuksia, jotka alkavat tienton tapaisella johdannolla, siirtyvät sitten taistelun kuvaukseen, päättyäkseen voiton tanssiin tai hymniin.
Joseph Jimenez
Jimenez (k. 1678) oli Saragossan urkurina (1654–). Hän laati liturgisten sävelmien urkusovituksia, mm. 8 Pange lingua -versiota, ja ensimmäiset tunnetut battaliat (kaksi teosta). Lisäksi hänellä on Folias con 20 diferencias eli muunnelmat La Folia -ostinatoteemasta. Pablo Bruna (1611–79) oli aragonialaisen koulun edustaja, “Darocan sokea mies”, jolta on säilynyt 32 teosta. Tiento sobre la letanía de la Virgen (“Tiento Marian-litaniasta”) on merkittävä teos temaattisen muuntelun kannalta. Pedro Francisco de Araujo/Arauxo (k. 1684) oli portugalilainen mestarisäveltäjä, jolla on battalioita sekä kirkkosävelmien sovituksia.
Juan Cabanilles
Cabanilles ja Valencian katedraalin suuren kappelin kattomaalaus soittimineen.
Cabanilles (1644–1712) on tärkein espanjalainen myöhemmän barokin säveltäjä. Hän toimi Valencian katedraalin urkurina (1665–). Cabanilles oli virtuoosisoittaja, joka myös matkusti laajasti konsertoimassa. Muuan espanjalaisaikalainen sanoi: “maailma tuhoutuu ennen kuin ilmaantuu toinen Cabanilles”. Iso osa Cabanillesin musiikin viehätystä liittyy yksinkertaisesti espanjalaisiin urkuihin kuninkaallisena instrumenttina: kieliäänikertoja (trumpetteja) on paljon, lisäksi mm. 32-jalkaiset kielet pääsormiolla ja pedaalissa sekä isot mikstuurikuorot.
Tuotanto sisältää 70 tientoa ja 26 muuta sävellystä sekä epälukuisen määrän liturgisia pikkukappaleita (versettejä ym.). Eräissä tientoissa vanha, ankaran polyfoninen kirjoitustapa vallitsee. Suurin osa tientoista on kuitenkin mielikuvituksellista ja muodollisesti vapaita post-Frescobaldi – ja -Froberger -musiikkia.
Tiento tarkoitti ricercare- ja fantasia-lajien lisäksi myös canzonaa, capricciota ja toccataa ja oli moniosainen, vaihtelevilla tekniikoilla sävelletty teos. Osa tientoista on c. f. -sävellyksiä (Ave maris stella, Pange lingua jne.).
• Tiento lleno (= täysiääninen tiento) on jakamattomilla äänikerroilla soitettu tiento, jossa on muhkea sointi.
• Tiento de contres on jalkio-osuuden sisältävä toccata.
• Tiento de batalla on taistelu-tiento.
• Tiento de falsas (“Väärien nuottien tiento”) viittaa rohkeisiin dissonoiviin sointeihin.
• Tiento de medio registrossa käytetään hyväksi jaettuja äänikertoja.
Pasacalles ovat I–IV–V -sointujaksoon tehtyjä muunnelmasarjoja, joita Cabanillesillä on viisi. Paseo on lyhyempi, lyyrisempi tai tanssillisempi muunnelmatyyppi. Xácara tarkoittaa nopeutuvia divisioita toistuvan sointujakson päällä.
Tiento lleno de quinto tono por Bequadrado on arvaamattoman rohkea kappale, jota voi verrata pohjoissaksalaisten stylus phantasticus -säveltäjien parhaisiin tuotteisiin. Cabanilesilla on laajoja liturgisia kokonaisuuksia: Versos de todos los tonos para Magnificat (“Versettejä kaikissa sävellajeissa Magnificatista”) sekä 13-osainen Versos de Pangelingua de todos géneros. Seuraavassa näytteitä sävellyksestä Batalla Imperial (jota on tosin pidetty myös Kerllin sävellyksenä):
Antonio Martín y Coll (k. 1734 jälk.) kokosi viisiosaisen kokoelman Flores de musica (“Musiikkikukkia”; 1706–09), jossa on enimmäkseen anonyymeiksi jäävien Cabanillesin aikalaisten ja seuraajien teoksia. José Antonio Carlos de Seixas (1704–42) oli portugalilainen klaveerisäveltäjä, jonka toccatat ovat kuin pieniä sonaatteja, kaksiosaisia D. Scarlattin tapaan.