Espanja
Valenciasta on säilynyt oratorioita ajalta 1703–28 Congregación de Felipe Neristä seitsemän teosta, osin painettujen (Palma de Mallorca) librettojen kera. Kaikki säveltäjät olivat Espanjassa kirkkomuusikoita ja tekivät oratorioita kirkollisen villancico-tradition sisällä. Ajalta 1793–1807 on olemassa 11 anonyymiä ja kahdeksan tunnetun säveltäjän oratoriota.
Carlos Baguer (1768–1808) on tunnetuin nimi, jolta on säilynyt neljä drama sacroa (1805–08), mm. La Adoración del Niño (Pojan kunnioitus), Dios por los Angeles y Pastores (Jumala enkeleiden ja paimenten avulla, 1805) sekä La Resurrección de Lázaro (Lasaruksen ylösnousemus, 1806). Juan Crisóstomo Arriagan (1806–26) Stabat Mater on sävelletty kolmelle matalalle lauluäänelle, kahdelle huilulle, kahdelle fagotille, kahdelle käyrätorvelle ja jousikvintetolle (1821-26).
Portugalissa napolilainen Davide Perez toimi (1752-) kuninkaallisena kapellimestarina ja sävelsi italialaisia konsertoivia messuja (messa concertata).
Englanti
Ensimmäiset englantilaisten säveltämät oratoriot periytyvät oodeista sikäli, että ne perustuvat kertoviin runoihin.
Maurice Greene (1695–1755)sävelsi a cappella -teoksia, anthems: Forty Select Anthems (1743). Ne edustavat sensitiivistä, yksinkertaista ja intiimiä tyyliä verrattuna Handeliin. Tärkeimpiä niistä ovat “Lord, how long wilt thou be angry?” sekä “Arise, shine, O Zion”, joka on fugaalinen, juhlava rondo. Greenellä ja hänen suojatillaan William Boycellä ei ollut Handelin oopperataustaa, sillä he olivat lähinnä kirkkomuusikoita – oodit toimivat lähinnä malleina, joten sikäli ne eivät ole suhteessa Handeliin. The Song of Deborah and Barak (1732) tarjoaa alussa ranskalaisen alkusoiton ja kuoroja, sitten recitativo accompagnton sekä arioson ja aarian yhdistelmää. Se edustaa affetuoso-tyyliä muttei galanttia kuin harvoin: Jefta (1737) on dramaattinen oratorio, Greenen tyydyttävin teos, vaikkei tasainen; häneltä on kadonnut The Force of Truth (1744).
Thomas Arne (1710–78) sävelsi melodisesti söpöä kirkkomusiikkia. Oratorio Judith (1761) sisältää hienoja kuoroja ja aarioissa on melodista lahjakkuutta.
William Boyce (1710-79) julkaisi Cathedral Music -sarjaa (kolme osaa 1760–73), joka on ensimmäinen painettu englantilainen kirkkomusiikkikokoelma; se sisältää musiikkia 200 vuoden ajalta (Gibbons, Humfrey, Blow, Purcell jne.). David’s Lamentation over Saul and Jonathan on oodimainen laaja teos, jossa on vain yksi da capo -aaria, mutta sen sijaan recitativo accompagnatoa pääosin. Musiikki on siroa, vaikkakin sisältää hurjan päätöskuoron. Solomon on serenata (1742), englantilaisen musiikkikirjallisuuden ainutlaatuinen teos, joka sisältää ihastuttavaa musiikkia, mutta oli 1800-luvulla liian uskallettua tekstiltään; Boyce on parhaimmillaan aarioissa.
Samuel Wesley (1766–1837) oli ajan tärkein brittikirkkosäveltäjä: hän sävelsi latinankielisiä teoksia galanttiin tyyliin. Niistä kantaatti/latinalainen motetti Confitebor tibi Domine (Kiitän sinua Herra, 1799) kestää yli tunnin. Muita ovat Exultate Deo (Ylistäkää Jumalaa) ja In exitu Israel (Israel erämaassa). Kontrapunktin ja massiivisen kuoron soinnillinen hallinta on hänen tavaramerkkejään.
Thomas Attwood (1765–1838) sävelsi anglikaanisia servicejä ja kruunajaismusiikkia. Englannissa tehtiin myös ei-kirkollista kuoromusiikkia: Haydnin Der Sturm ja Philidorin Carmen saeculare Horatiuksen tekstiin (Lontoo 1778).
Ruotsi
Joseph Martin Kraus (1756–92) sävelsi teoksen Kantat till Gustav III:s födelsedag (1782) ja Begravningskantatan Kustaa III:n hautajaisiin (1792).
Venäjä
Myös Venäjän hallitsijat kutsuivat 1700-luvulla ulkomaisia säveltäjiä ja muusikoita, kunnes maasta alkoi löytyä säveltäjiä omasta takaa. Dmitri Bortnjanski (1751–1825) eli yhtä aikaa Salierin kanssa ja kävi opiskelemassa mm. Venetsiassa, Modenassa ja Napolissa (1769–79). Hän toimi (1796-) Keisarillisen kapellin johtajana ja sävelsi vähintään neljä oopperaa omintakeiseen tyyliin, kymmenittäin psalmi/kirkkokonserttoja, kantaatteja sekä “kerubihymnejä”. Soittimia ei ortodoksimusiikissa käytetty, mutta Bortnjanski sävelsi muutoin kamarimusiikkia ja klaveerisonaatteja.
Kirjallisuutta
Olleson, Philip 2003. Samuel Wesley. The Man and His Music. Woodbridge: The Boydell Press.