Vuonna 1747 yliopisto palkkasi Turun tuomiokirkon urkurin Carl Petter Lenningin (1711–88) perustamaan ylioppilaiden keskuudessa collegium musicumin. Sen oli määrä huolehtia musiikista yliopiston tilaisuuksissa, mutta samalla se lisäsi musiikin harrastusta sivistyneistön keskuudessa. Kun Turussa vuonna 1770 perustettiin salaseura Aurora edistämään kirjallisuutta, tieteitä, historiaa, suomenkieltä ja vapaita taiteita, suuri osa sen jäsenistä oli soittotaitoista väkeä. He muodostivat seuran yhteyteen ”musikaalisen luokan” ja orkesterin, joka antoi ensimmäiset julkiset konsertit vuosina 1773 ja 1774. Aurora-seuran toiminnan hiivuttua perustettiin 1790 Turun Soitannollinen Seura, jonka ainoana tehtävänä oli musiikin edistäminen ylläpitämällä orkesteria ja antamalla konsertteja. Urkureiden ja kaupunginmuusikkojen vanhat privilegiot murenivat, kun innostuneet musiikinharrastajat ottivat musiikkielämän ohjat omiin käsiinsä ja musiikkia alettiin pitää itsenäisenä taidemuotona.
Kustavilaisen ajan ainoa suomalainen ammattimuusikon koulutuksen saanut säveltäjä oli Bernhard Henrik Crusell (1775-1838), joka sävelsi konserttoja, kvartettoja ja etydejä omalle soittimelleen klarinetille. Tukholmassa hänen suosionsa perustui lähinnä lauluihin. Siviilivirkamies Erik Tulindbergilta (1761-1814) tunnetaan viulukonsertto ja kuusi jousikvartettoa varhaisen Haydnin tyyliin. Tykistöupseeri Thomas Byströmin (1772-1839) kolme viulusonaattia todistavat huomattavista musiikillisista lahjoista. Päteviä säveltäjiä olivat myös useat Lithanderin perheen jäsenistä, etenkin sotilas Carl Ludvig (1773-1843) ja kirjanpitäjä, pianonsoiton opettaja Fredrik Emanuel (1777-1823).