Wolfgang (Amadé) Mozart
Mozart syntyi Salzburgissa 27.1.1756, jossa sijaitsi arkkipiispanistuin, ja sai kasteessa nimen Joannes Chrysost[omus]Wolfgangus Theophilus [Mozart]; hän kuoli Wienissä 5.12.1791.
Hän käytti useimmiten nimeä Wolfgang Mozart; jos käytti kolmea nimeä, niin silloin Theophiluksen (= Jumalan rakastama, joka on transkriptio kreikasta) joko ranskalaista (Amadé) tai italialaista (Amadeo) muotoa. Mozartin nimestä yleisimmin käytetty versio Wolfgang Amadeus Mozart on kustantajien keksimä muoto, sillä Amadeus-nimeä (Theophilus latinaksi) Mozart ei itse käyttänyt koskaan, paitsi pilailumielessä kahdesti kirjeessään, ja silloin aina pidempänä pilailuversiona Wolfgangus Amadeus Mozartus. Järkevintä on puhua säveltäjästä nimellä Wolfgang Mozart tai W. A. Mozart, emmehän käytä Haydnistakaan muotoa Franz Joseph Haydn, vaan Joseph Haydn.
Leopold Mozart
Leopold-isä (1719–87) oli laajasti sivistynyt, arkkipiispan kapellin viulisti, myöhemmin varajohtaja ja kohtalaisessa maineessa oleva säveltäjä. Hän kirjoitti viulukoulun Gründliche Violinschule (1756) (suom. Viulunsoiton perusteet, 1988), joka on tärkein lähde 1700-luvun keskivaiheen esityskäytännön kannalta Quantzin huilukirjan (1752) ja C. Ph. E. Bachin klaveerikirjan (1753) ohella.
Leopoldin sävellystuotantoa ei ole arvioitu koskaan kunnolla, sillä eräät populaarit ja rustikaalit teokset, kuten Sinfonia da caccia (Metsästyssinfonia) ja divertimentot Die Bauernhochzeit (Talonpoikaishäät) sekä Die musikalische Schlittenfahrt (Musiikillinen rekiretki), ovat pitkälle määritelleet suhtautumisen häneen. Leopold sävelsi kuitenkin laajan tuotannon kirkkomusiikkia, sinfonioita, konserttoja, serenadeja, divertimentoja, tansseja, marsseja, kamari- ja pianomusiikkia, mm. kolme merkittävää pianosonaattia, julk. 1759–63, joiden vaativuuden poika ylitti vasta 1770-luvun lopuilla.
Isä omisti aikansa ja mielenkiintonsa Wolfgangin musiikilliselle ja yleissivistykselle tämän varhaisvuosista alkaen. Wolfgang oli ikävuosien 6–18 (1762–73) välillä jatkuvasti liikkeessä isän, joskus myös muun perheen kanssa, sillä hän oli jo kuusivuotiaana ihmelapsi ja pianovirtuoosi, pian myös urkuri ja viulisti, joka soitti sävellyksiä prima vista, sävelsi, improvisoi variaatioita, fantasioita ja fuugia.
Tärkeimmät matkat
*ihmelasten Nannerl ja Wolfgang matkat Müncheniin, Wieniin ja Bratislavaan (1762–63)
*suuri Euroopan-tournee (3,5 vuotta) Münchenin ja Frankfurtin kautta Pariisiin, Lontooseen ja Hollantiin (1763–66)
*toinen matka Wieniin (1767–69; Bastien und Bastienne)
*kolme Italian-matkaa (1769–73), joista ensimmäinen Roomaan, Napoliin ja Bolognaan (1769–71; Mitridate, ré di Ponto), toinen matka Torinoon, Milanoon ja Venetsiaan (1771, Ascanio in Alba), kolmas matka Milanoon 1772–73 (Lucio Silla)
*Wieniin (1773)
*Müncheniin (1774–75, La finta giardiniera)
*Pariisiin (Wolfgang ja äiti Anna Maria, joka kuolee heinäkuussa 1778 Pariisissa) Münchenin ja Mannheimin kautta (1777–79; sinfonia D, K. 297/300a)
*Müncheniin ja Wieniin (1780–81; Idomeneo)
*Salzburgiin (1783; c-molli-messu, “Linzin sinfonia”)
*Prahaan (1787; Don Giovanni, “Prahan sinfonia”)
*Dresdeniin, Leipzigiin ja Berliiniin (1789)
*Frankfurtiin (1790; “Kruunajaiskonsertto”)
*toinen matka Prahaan (1791; La clemenza di Tito)
Mozart lyhyesti
Yhteensä Mozart oli 10 vuotta elämästään matkoilla. Wolfgang sävelsi 5-vuotiaana ensimmäiset menuettinsa, 6-vuotiaana sonaatteja pianolle (ja viululle), 8-vuotiaana ensimmäisen sinfoniansa, 10–11-vuotiaana kirkko- ja teatterimusiikkia. Wieniläinen Ludwig Köchel julkaisi 1862 Mozartin sävellysten luettelon, Köchel-Verzeichnis (lyhennettynä KV tai K), joka sisältää 626 sävellystä suurin piirtein aikajärjestyksessä.
Isän perusteellisen opetuksen, matkojensa ja kykynsä ansiosta matkia kaikkea kuulemaansa musiikkia Mozart loi synteettisen “sekatyylin”, jossa on aineksia kaikista aikansa yksilö- ja kansallisista sävellystyyleistä. Täytyy tosin muistaa, että Mozartin täysi mestaruus alkaa vasta 1780-luvulla Haydniin, Bachiin ja Handeliin tutustumisen myötä.
Mozartista tuli kosmopoliittinen, tekniikaltaan taidokas ja ilmaisuvoimaltaan ainutlaatuinen (kokemukset oopperan parissa!) säveltäjä, jonka musiikki tuntuu kohoavan päivänkohtaisuuden yläpuolelle. On usein vaikeaa löytää siitä suoraa omaelämäkerrallista sisältöä (poikkeuksiakin on!), luontoa tai yhteiskuntaa koskevia filosofisia ajatuksia (vaikka oopperat ovat toisinaan aiheenvalinnaltaan hyvinkin kantaaottavia) – se on ajattelua musiikin keinoin, joka saa tuoreutensa musiikillisten tyylien ja karakterien unenomaisen varmasta yhteenpunomisesta. Tosin Wolfgang julisti Wienin-vuosinaan tehtäväkseen taistella ”sukupuolten ja säätyjen tasa-arvoisuuden puolesta”.
Mozartin lapsuus ja varhaisnuoruus (–1773)
Koko perhe äiti Anna Marien (k. 3.7.1778 Pariisissa) ja Nannerl-sisaren (Maria Anna, 1751–1829) kera olivat matkoilla 1763–66.
Pariisissa Wolfgang tutustui Johann Schobertin musiikkiin ja klaveeritaitamiseen, Lontoossa J. Chr. Bachin piano-, sinfonia- ja oopperamusiikki olivat ratkaisevia italialaisen tyylin omaksumisessa, ja Mozart sävelsi ensimmäiset sinfoniansa, samoin pianokonserttonsa useiden pariisilaissäveltäjien (J. Chr. Bach, Raupach, Schobert, Honauer, Eckard) sonaattiosia sovittamalla. Ohessa eri osien alkuja sinfoniasta nro 1, K. 16 (1765/65), jonka Mozart sävelsi J. C. Bachin kolmiosaisten ooppera-alkusoittojen mallin pohjalta.
Hollannissa valmistui Galimathias musicum KV 32 (1766), merkillinen teos, quodlibet, joka on sekoitus kansanlauluja ja -tansseja, ja päätösosa fuuga Hollannin kansallislaulusta Willem von Nassau, sillä teos oli William V:n virkaanvihkimismusiikkia kahdelle viululle ja oboelle ja cornolle, altolle, cembalolle ja fagotille sekä violonelle.
Salzburgissa Mozart sävelsi 1767 lyhyen oratorion Die Schuldigkeit des ersten Gebotes (Ensimmäisen käskyn velvoite) ja kouludraaman Apollo et Hyacintus. Wienin-matkalla 1767–68 valmistuivat buffa La finta semplice, laulunäytelmä Bastien und Bastienne ja c-molli-juhlamessu Missa (solemnis). 1769 Salzburgin silloinen arkkipiispa S. C. von Schrattenbach nimitti Mozartin konserttimestariksi (ilman palkkaa).
Italian-matkat
Vuosien 1769–73 Italian-matkat olivat äärimmäisen tärkeitä, sillä niillä Mozart omaksui täydelleen italialaisen (oopperan) tyylin: Mitridate, rè di Ponto (Milano, 1770) löi Jommellin laudalta ja Ascanio in Alba esitettiin niinikään Milanossa 1771. Lucio Silla (Milano, 1772) on hämmästyttävän kypsä ooppera.
Mozart opiskeli Bolognassa 1770 kontrapunktia Padre Martinin (1706–1784) johdolla, joka piti Mozartia itsensä vertaisena. Martini oli säveltäjä ja ajan kuuluisin kontrapunktiopettaja, jonka oppilaisiin lukeutuivat Mozartin lisäksi mm. Grétry, Myslivecek, Maksim Berezovski, J. Chr. Bach ja G. B. Cirri.
Ohessa muistolaatta Mozartin “ulkomaisten opintojen” menestyksekkään suorituksen johdosta: hän läpäisi Bolognan Filharmonisen Akatemian kokeet ja pääsi sen jäseneksi 1770.
Mozart kopioi Roomassa 1770 korvakuulolta Allegrin Misereren, sai oikeuden käyttää ritarin (cavaliere) arvonimeä (jota ei koskaan käyttänyt päinvastoin kuin Gluck). Mozart sävelsi myös sinfonioita, kirkkomusiikkia, ensimmäiset jousikvartettonsa ja motetin Exsultate, jubilate, K. 165 (Iloitkaa, riemuitkaa; 1773) Milanossa.
Vaikutteidensa ansiosta Mozart kykeni yhdistämään saksalaisen ja italialaisen tyylin: edellisen raskaan ekspressiivisyyden sekä säveltämisen tieteen ja tekniikan jälkimmäisen keveyteen, miellyttävyyteen ja sulouteen – hän loi siten instrumentaalisen ja vokaalisen synteesin. Haydn tarkoitti juuri tätä kuuluisalla lausunnollaan isä-Leopoldille (1785):
“Jumalan edessä ja rehellisenä miehenä sanon teille, että tunnustan poikanne suurimmaksi säveltäjäksi, josta koskaan olen kuullut. Hänellä on makua [gusto] ja mitä perusteellisimmat tiedot/taidot säveltämisessä [Kompositionswissenschaft].”