Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 1800-1910 Romantiikka, realismi
| 1760-1800 Esiromantiikka | 1800-1830 Varhaisromantiikka | 1830-1850 Romantiikka, Biedermeier | 1850-1890 Uusromantiikka, realismi | 1890-1914 Jälkiromantiikka | |
|---|---|---|---|---|---|
| Poliittinen historia | Ajan poliittista historiaa leimaa toisaalta kuningashuoneiden väliset valtataistelut ja toisaalta aateliston ja porvariston vallanvaihdos. Seitsenvuotinen sota ja Napoleonin nousu valtaan Ranskan vallankumouksen myötä mullistivat Euroopan. Siirtomaakauppaa käytiin suuren siirtomaasodan (1755-1763) jälkeen rauhallisesti kauppakomppanioiden valvonnassa. Englanti sai Intian herruuden, Ranska ja Itävalta olivat Manner-Euroopan mahtimaat. Preussi nousee suurvallaksi ja Venäjä voimistui. LUV | Ranskan vallankumouksen (1791) herättämä epävakaus jatkui Napoleonin sotaretkien aikana. Aateliston valta-alueilla, kuten Itävallassa, vallankumouksen pelko johti voimakkaaseen protektionismiin. Ajatus kansallisesta yhteenkuuluvuudesta orasti Kreikan vapaustaistelun (1821–32) ja Napoleonin sotien (1796–1815) siivittämänä, sillä mm. Italian ja Saksan kielialueet koostuivat pienistä ruhtinaskunnista. Wienin konferenssi palautti monarkian vallan ja pyrki turvaamaan rauhan Euroopassa, mutta Pyhä allianssi muokkasi maaperää nationalismin nousulle. LUV | Poliittisen tyytymättömyyden ilmaukset, kuninkaanvallasta luopuminen ja kansallisuusaatteen viriäminen tekivät aikakaudesta varsin levottoman. Ranskassa puhkesi v. 1830 heinäkuun vallankumous, ja Belgia itsenäistyi samana vuonna. Laajat kansanjoukot toimeenpanivat v. 1848 uuden vallankumousten aallon, joka levisi Ranskasta (toisen tasavallan perustamisesta) Berliiniin, Itävaltaan, Italiaan, Unkariin, Böömiin ja Puolaan. Kansallisuusaate synnytti uskon oman maan paremmuuteen niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Venäjälläkin. LUV | Aikakausi oli sotien ja nopeiden muutosten aikaa. Nationalismi omaksuttiin ajattelutavaksi, jonka puitteissa Euroopan valtiollinen kartta järjestyi kansallisvaltioiden pohjalta. Italia yhtenäistyi 1870. Saksa ja Ranska sotivat 1870–71. Ranska ja Venäjä liittoutuivat. Taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset muutokset kietoutuivat toisiinsa. Euroopan suurvallat harjoittivat imperialistista politiikkaa jakaen Afrikan ja Aasian alueet siirtomaikseen. Muuttoliike Euroopasta voimistui. Työväestön ja naisten oikeuksia ajamaan syntyi poliittisia ja kansalaisliikkeitä. LH | Sosialismin suosio kasvoi nopeasti ja toinen sosialistinen internationaali perustettiin yhdistämään eri maiden puolueita, joiden tähtäimessä oli äänioikeus, ammattiliitot ja lakko-oikeus; vain Venäjällä ja Itävalta-Unkarissa oli vallankumouksellisia pyrkimyksiä. Muuttoliike Euroopasta siirtomaihin ja USA:han saavutti huippunsa. Siirtomaista tuli eurooppalaisten valtioiden raaka-ainevarastoja, joita riistettiin sekä materiaalisesti että kulttuurisesti. Poliittisesti aikakausi rajautuu ensimmäiseen maailmansotaan, mutta musiikissa romanttinen tyyli jatkuu. LH |
| Sosiaalihistoria | Pariisi ja Lontoo kasvoivat miljoonakaupungeiksi. Kaupunkien vauras porvarisluokka omaksui aiempia aateliston elämäntapoja, ja kulttuurielämä kaupallistui. Teräksen valmistus enteili teollista vallankumousta, mutta valtaväestö eli työvoimavaltaisen maatalouden varassa. Muuttoliike USA:han ja siirtomaihin kasvoi, ja orjakauppa oli voimakasta. Valistusajattelu korosti järjen merkitystä myös yhteiskunnan ja moraalin kysymyksissä, mutta Sturm und Drang -suuntaus puolestaan painotti intuitiota ja tunnetta. LUV | Ranskan vallankumouksen innoittamana, alimpien yhteiskuntaluokkien vaatimuksesta, kaikkialla alkoi pitkä kamppailu demokratian ja vapauden edistämiseksi. Ihmisten, myös lasten, hyvinvointia ja koulutusta ryhdyttiin valvomaan juridisin keinoin. Tanska ja Norja määräsivät ensimmäisinä yleisen oppivelvollisuuden. Lehdistön nousu ”neljänneksi valtiomahdiksi” alkoi. Porvariston innovatiivisuuden sietokyky mm. taiteen alueella näyttäytyi kuitenkin pian rajallisena. LUV | Alimmat yhteiskuntaluokat nousivat puolustamaan asemaansa joko liberalismin ja kansallisuusaatteen tai heräävän sosialismin ideologian tukemana. Lukuisat vallankumoukset kohensivat kuitenkin etupäässä varakkaiden, tasavaltalaisten porvareiden asemaa, ja sosialismin kapinallinen siemen jäi itämään. LUV | Nopea taloudellinen kasvu ja tieteen kehitys teki mahdolliseksi ratkaista kaupungistumisen ja teollistumisen synnyttämiä sosiaalisia ongelmia. Lääketieteen, erityisesti bakterologian, kehityksen ansiosta hygienia parantui, mikä ratkaisevasti laski kuolleisuutta. Kaupunkirakenteita kehitettiin. Yhteydet paranivat rautatien, höyrylaivojen ja lennättimen myötä. Yhteydet paranivat Perheen merkitys kasvoi, yleisiä kouluja perustettiin. Luokkaerot olivat suuria ja luokkarajat tiukkoja. Erityisesti keskiluokan elämää sitoi ankara kristillinen moraalisäännöstö. LH | Kasvava talous paransi työolosuhteita ja palkat paranivat. Elintason nousu näkyi erityisesti keskiluokan elämässä asumisessa, pukeutumisessa ja sivistävissä harrastuksissa (kirjat, musiikki, matkustaminen). Työväestö jakautui koulutustason perusteella sosiaaliluokkiin. Vapaa-aikaa vietettiin mm. urheillen ja vaudeville-teattereissa. Työväestö vieraantui kirkosta. Sähkö helpotti monella tavalla jokapäiväistä elämää, mm. raitiovaunut korvasivat hevosvaunut kaupunkien joukkoliikenteessä. LH |
| Muut taiteet ja tieteet | Taidesuuntausten joukossa voimistui Saksassa kirjallinen Sturm und Drang -suuntaus (Klinger, Goethe), joka asetti valistuksen korostaman järjen ja karteesiolaisen rationalismin sijaan tunteen ja intuition ensisijaisiksi. Ihmisellä nähtiin olevan kyky luoda itse oma kohtalonsa, ja tämä asenne heijastui taiteeseen. Myös kauhuromantiikka nousi suosioon. Toisaalta luonnontieteiden läpimurto ja sen innovaatiot, kuten höyryvoiman käyttö ja raudan jalostamisen tehostuminen, aloittivat teollisen vallankumouksen. LUV | Aikakauden vilkas ja monialainen taiteellinen luomistyö ilmensi aikakauden keskeisiä juonteita: (1) klassisen tasapainoisen eetoksen perintöä (klassisromanttinen jatkumo), (2) Sturm und Drang -näytelmän (Klinger) ihmisnäkemyksen synnyttämästä kirjallis-filosofista paatosta tai (3) Ranskan vallankumouksen joukkovoiman ja tasa-arvon ihannointia. Kauhuromantiikka (Frankenstein, E.A. Poe) kukoisti voimakkaana. Tieteellinen tutkimus loi perustan nykyiselle maailmankuvalle, vaikkakin monet tieteenalat vielä odottivat ”perustamistaan”. LUV | Taiteessa siirryttiin romantiikasta realismiin kiinteässä vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja tieteen nopeaan kehitykseen. Ajanjaksoon mahtuu niin Delacroix’n kuin Turnerin ja Courbet’n maalaukset, Baudelairen symbolismin enteily ja Maamme-laulun ensiesitys, Vatikaanin museoiden avaaminen ja valokuvauskoneen kehittäminen, valon nopeuden laskeminen ja Wagnerin Tannhäuserin ensi-ilta. Tieteellinen toiminta suuntautui optimistisesti fyysisen maailman tutkimiseen ja lopullisen totuuden etsimiseen. LUV | Lääketieteen ja fysiikan (esim. termodynamiikka) saavutukset vaikuttivat nopeasti tavallisten ihmisten elämään. Darwin julkaisi evoluutioteoriansa. Filosofisena vastauksena yhteiskunnallisiin muutoksiin syntyi Karl Marxin hegeliläisen ajatteluun pohjaava sosialismin teoria, jossa yhdistyvät yhteiskunnalliset, taloudelliset ja yleishistorialliset näkökulmat. Kirjallisuuden romantiikan tilalle tuli realismi (Zola, Tolstoi, Dickens). Maalaustaiteessa realismin (Courbet, Brown) rinnalle syntyivät uusromantiikka, symbolismi ja varhaisimpressionismi. LH | Luonnontieteiden kehitys, mm. sähkön keksiminen ja orgaanisen kemian kehitys, tuki Euroopan talouskasvua. Tieteellisen ajattelun juonteiksi tuli Comten ajattelulle perustuva havaittavien ilmiöiden säännönmukaisuuksia etsivä positivismi ja sille vastakohtainen Diltheyn eläytyvään ymmärtämiseen perustuva hermeneutiikka. Kirjallisuuden realismi sai rinnalleen naturalismin ja symbolismin. Kuvataiteen maailma hajosi impressionismin jälkeen tärkeimpinä suuntina ekspressionismi ja kubismi. LH |
| Aikakausijako ja tyylihistoria | Aikakaudella kirjoitettiin jo musiikinhistorian yleisesityksiä. Keskeistä on barokin polyfonian ja affektioppiin perustuvan sävellystyylin korvautumista (Fuxin edustamaa kirkkomusiikin suuntausta lukuun ottamatta) laulullisuudella, homofonialla ja muodon osalta sonaattiperiaatteella. Uuden tyylin sisällä oli rinnakkain monia suuntauksia (topic), kuten galantti tyyli, Empfindsamkeit, Mannheimin orkesterityyli, tai Haydnin luoma tyylien kollaasi ja romantiikkaa enteilevä Sturm und Drang. LUV | Vielä tällä kaudella esitettiin vain uutta musiikkia. Klassismista juontuva tyyli oli elinvoimainen, mutta sen kanssa rinnan vakiintui uutta elämäntuntoa heijasteleva romanttinen tyyli. Samalla näkemykset musiikinhistoriasta täsmentyivät, ja mm. laji- ja tyylikausihistorioita kirjoitettiin (mm. Fétis). Tältä ajalta on peräisin teoskeskeinen näkemys musiikinhistoriasta ja kuva säveltäjästä ns. originaalinerona. Beethovenin myötä säveltäjillä oli käsitys teostensa ajattomasta arvosta. LUV | Ajanjakso liitetään arkipuheessa romantiikkaan, vaikka kuvataiteessa ja kirjallisuudessa siirryttiin realismiin. Musiikinhistoriassa erotetaan täysromantiikka (Mendelssohn, Chopin, Schumann), ranskalainen romantiikka (Berlioz) ja uussaksalaista koulua (Liszt, Wagner) enteilevät säveltäjät. Musiikissa kehittyivät rinnan niin mytologiset aiheet (Wagnerin oopperat) kuin allegoriset ja makaaberitkin (Faust-tarut), ja romanttiset ideat innoittivat keskenään hyvin erilaisia säveltäjiä (Schumann ja Liszt). Historiallista musiikkia ryhdyttiin esittämään. LUV | Musiikinhistorian periodisoinnin pohjana oli lähinnä kulttuurihistoriallinen kehys, jonka sisällä toteutettiin myös kriittistä musiikillisten tyylipiirteiden analyysiä. Renessanssi ja barokki omaksuttiin tyyliniminä, samoin klassismi ja romantiikka, joita oli jo aiemmin käytetty kritiikeissä ja esteettisissä pohdinnoissa. Musiikin tyyliperiodien rajoista samoin kuin niiden yhteydestä yleisen historian aikakausijakoihin esiintyi erilaisia näkemyksiä. LH | Ajanjakson keskeisen teoreetikon, Adlerin, käsitys musiikinhistoriasta tyylihistoriana, jonka keskeinen tutkimuskohde on musiikkiteos, hyväksyttiin yleisesti. Saksalaispainotteinen suurmies- ja mestariteoshistoria tuli vallitsevaksi musiikinhistorian käsitykseksi. LH |
| Lähteet ja niiden tulkinta | Tällä kaudella virinnyt into kirjoittaa soitto-oppaita auttaa tulkitsemaan musiikin kirjoittamattomia käytänteitä, tosin nuottikirjoituskin täsmentyi tällä kaudella mm. dynamiikan, tempojen ja aika-arvojen vastaavuuden sekä mm. laulajien virtuoosisten ornamenttien osalta. Lähteitä on runsaasti, mutta joskus tulipalot tuhosivat keskeistä materiaalia. Uusia käsikirjoituksia ja kirjeitä saatetaan vieläkin löytää arkistoista ja kirjastoista. LUV | Useista teoksista tunnetaan koko syntykaari luonnoksista ensipainoksiin. Suosituista teoksista on paljon myöhempiä ja muunneltuja editioita. Perustutkimusta lähteistä ja myös säveltäjien näkemyksistä on tehty mm. kriittisten editioiden yhteydessä. Siitä, miten musiikkia on todellisuudessa esitetty, voidaan tehdä jonkin verran johtopäätöksiä vertaamalla varhaisimpia, 1800-luvun lopun äänitteitä kirjallisiin ohjeisiin, oppaisiin, kritiikkeihin ja muihin kuvauksiin, joiden perusteella muutoin voidaan saada vain osittainen kuva aikansa esityskäytännöistä. LUV | Aikakaudelta on runsaasti sekä ensikäden lähteitä että niiden tulkintoja, mm. aikanaan lehdissä julkaistuja polemiikkeja tai erilaisia myöhempiä tarkasteluja. Tämä tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman paitsi itse tapahtumiin (käsitys musiikinhistoriasta aikajanana) myös merkityksiin, joita näille tapahtumille on vuosikymmenien kuluessa annettu (vrt. kontekstisidonnainen käsitys musiikinhistoriasta kulttuuriperintönä). LUV | Julkaistiin paljon historiallisia kokoelmia, erityisesti yksittäisten säveltäjien koottuja teoksia, joiden toimittamisessa pyrittiin täyttämään kriittisyyden ja täydellisyyden vaatimukset. Useat kustantajat tekivät myös yhteistyötä toimitettaessa laajoja kokoelmia, jotka oli rajattu esimerkiksi tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Henkilöhistorioita julkaistiin kirjoittajasta riippuen vaihtelevalla lähdekriittisellä tasolla. Joistakin tehtiin korjattuja ja täydennettyjä uudisjulkaisuja. LH | Faktoja keräämällä pyrittiin löytämään musiikinhistoriallisia kehityskulkuja eri maiden näkökulmista käsin ja oltiin löytävinään lopullisia tulkintoja. Historian tutkimuksen lähdekriittiset menetelmät omaksuttiin yleisiksi periaatteiksi. Nuottieditioissa pyrittiin erityisesti saksalaisella alueella mahdollisimman tarkkaan alkuperäisyyteen (Urtext). Monumenta-julkaisuissa pyrittiin enenevässä määrin noudattamaan kriittisiä periaatteita. LH |