Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Sävellyslajit ja teokset
Aikakausi: 1420-1600 Renessanssi
| 1420-1470 Varhaisrenessanssi | 1470-1530 Täysrenessanssi | 1530-1620 Myöhäisrenessanssi | |
|---|---|---|---|
| Sävellyslajit ja -tyypit | Keskeisin jaotteluperuste liittyy musiikin käyttötarkoitukseen (kirkkomusiikki, maallinen musiikki) ja sosiaaliseen yhteyteen (hovimusiikki, mestarilaulu jne). Maallisen vokaalimusiikin jaottelu perustuu myös kielialueeseen (chanson, ballata jne.) ja runoudesta johdettuun muotoon (formes fixes). Saksalainen mestarilaulu saattoi olla aiheeltaan niin hengellinen kuin maallinenkin. Kirkkomusiikin lajeja olivat kaikkialla messu ja motetti. Moteteissa saatettiin käyttää vielä tenoriäänessä isorytmiikkaa (Dufay). LUV | Messut jaoteltiin eri tyyppeihin mm. kuulijakunnan mukaan, kuten papistolle suunnattu messu, tai temaattisen aineksen mukaan, kuten cantus firmus-messu, pariodiamessu ja mottomessu. Polyfoninen Requiem syntyi. Ordanarium-messun ohella sävellettiin mm. hengellisiä motetteja, hymnejä ja laudoja. Luterilainen koraali syntyi ajanjakson lopulla. Madrigaali, Burgundin chanson, frottola sekä tanssit (Burgundin brandle, passamezzo, bassedanse, rotta) ja tanssiparit (pavane-galliarde) olivat suosittuja maallisen musiikin lajeja. LUV | Kirkollinen musiikki jakaantui kirkkokuntien mukaan luterilaiseen, katoliseen ja anglikaaniseen, ja Bysantin/itäisen kirkon kirkkolauluperinne säilyi Venäjällä. Soitinmusiikkia julkaistiin yhä enemmän, ja siinä hahmottui jako muunnelmiin ja tanssisarjoihin (partitat, passamezzo, romanesca, saltarello, Burgundin branle ym.) ja vapaisiin muotoihin (preludityyppiset, kuten toccata, ricercare, intonazione, ja oppineet, kuten fantasia, capriccio sekä canzona). Madrigaali, chanson ja villanella, Espanjassa villancico, Saksaasa Lied ja Englannisssa ayre ovat nykyisin tämän ajan vokaalimusiikin tunnetuimmat lajit. LUV |
| Keskeiset teokset |
|
|
Madrigaali; Chanson; Villanella; Villancico; Lied; Messu; Tanssisarjat; Muu soitinmusiikki. LUV |
| Teoshistoriat | Säilyneiden aikalaiskuvausten ja hovien asiakirjojen perusteella on voitu jäljittää mm. sitä, minkälaisia teoksia on eri tilaisuuksiin tilattu, sekä minkälaisia soittimia hoveissa on ollut käytössä. Seuraamalla säveltäjien kuten Dufayn siirtymisiä siirtymistä eri työnantajien palvelukseen on myös voitu tehdä päätelmiä yksittäisten teosten syntyajankohdista. Joitakin teoshistorioita tunnetaan tarkasti: esimerkiksi Dufayn motetin Nuper rosarum flores vuodelta 1436 innoittajana oli Brunelleschin suunnitteleman Firenzen Duomon kupolin mittasuhteet. LUV | Koska oikeastaan kaikki sävelletty musiikki liittyi johonkin yhteisölliseen tapahtumaan, on teosten – niin messujen kuin maallisen musiikin – esityspaikka ja sosiaalinen käyttötarkoitus yleensä tiedossa. Myös sävellysten liittymistä ajan teoreettis-esteettisiin ajatuksiin voidaan jäljittää, kuten myös motto- ja parodiamessujen melodista materiaalia. Joidenkin teosten säveltämisestä on säilynyt tarkkojakin tietoja, kuten Josquinin messusta Hercules dux Ferrariae. LUV | Aikakaudella saatettiin poikkeustapauksena esittää vanhoja mm. Brumelin messuja. Teoshistoriat on hahmotettu edeltävien aikakausien tavoin teosten sosiaalisen ja liturgisten käyttötarkoitusten avulla sekä teoreettisten ja ilmaisullisten pyrkimysten avulla. Uusina piirteenä voidaan pitää (1) madrigaalien sävelmaalailua ja uuden ilmaisun vaikutusta mm. dissonanssin käsittelyyn, (2) soittimellisuutta ja improvisatorisuutta teosten innoittajina sekä (3) antiikin ja humanismin ideoiden synnyttämää aktiivista musiikin keinovarojen etsintää, joka osaltaan johti oopperan ja kenraalibasson syntyyn. LUV |
| Teosanalyysit | Vaikka ajatus musiikkianalyysista, joka jakaantuu mm. moodin, kontrapunktin, retoriikan ym. tarkasteluun syntyi vasta 1600-luvulla, soivan musiikin rakentumista, kontrapunktin sääntöjä ja intervallisuhteita pohdittiin myös tällä kaudella paljon. Aikalaisia askarrutti erityisesti konsonanssin teoreettinen määrittely, terssi- ja sekstisointisuus, sekä niiden myötä kysymys viritysjärjestelmistä. LUV | Musiikin teoreettiset aikalaiskirjoitukset osoittavat vireää kiinnostusta kadenssityyppeihin, yhteissointeihin ja intervalleihin, dissonansseihin ja konsonansseihin, kontrapunktiikkaan, kromatiikkaan, viritysjärjestelmiin, moodeihin, rytmiikkaan ja tekstinkäsittelyyn. Kommentit kertovat uuden musiikillisen ilmaisun arvostuksesta, vaikkakin vanhoja muotoja saatettiin käyttää edelleen (formes fixes, ordinarium-messun cantus firmukset). Glareanus esittelee kirjoituksesssaan Dodecachordon 1547 uuden 12 moodin järjestelmän ja valjastaa mm. Josquinin systeeminsä tukijaksi. LUV | Aikalaisten teosanalyyseissä ilmenee edellisen aikakauden tavoin kahtalainen kiinnostus. Toisaalta kaikessa musiikissa koettiin esittämisyhteyden määrittämä soinnillisuus ja ilmaisullisuus keskeiseksi. Toisaalta teoreettinen tarkastelu korosti teosten rakentumista, ja kiinnostuksen kohteena oli mm. konsonanssien ja dissonanssien konventiot ja niiden rikkominen sekä tekstin ja musiikin suhde. Burmeister (1564-1629) käyttää musiikin kuvioita analysoidessaan esimerkkejä Lasson moteteista. Sittemmin on tarkastelu mm. kontrapunktiikkaa (1700-luvulla Fux) ja kadenssien kehittymistä sekä 1900-luvulla jopa Gesualdon madrigaalien ”atonaalisuutta”. LUV |
| Vastaanotto- ja vaikutushistoria | Aikakauden säveltäjien vaikutus seuraaviin sukupolviin on merkittävä sekä uuden musiikkityylin pioneereina että opettajina. Ajanjaksolla muotoutui uusi sointimaailma, joka miellytti kuulijoita. Tinctoris kysyikin, kuka enää kuuntelisi 40 vuotta vanhoja sävellyksiä? Uusi terssi- ja sekstisointuisuus johti myöhemmin mm. tonaalisuuden muotoutumiseen, ja uusi humanistinen maailmankuva toi odotuksen siitä, että musiikki heijastelisi ihmisen sisäisiä tuntoja keskiajan uskonnollisen tai matemaattis-spekulatiivisen sisällön sijaan. LUV | Tekninen innovatiivisuus, humanismin vakiintuminen sekä kontrapunktinen monipuolistuminen yhdistyivät. Tämä loi edellytykset uudelle innovatiivisuuden aallolle, ja 1500-luku ylittääkin musiikillisessa aktiivisuudessaan kaikki tähänastiset. Musiikista kehittyi paitsi eurooppalainen, myös yhä useampia yhteiskunnan sosiaalisia kerroksia läpäisevä yleiskieli – esim. Luther intoilee Josquinin musiikin puolesta. Musiikin ilmaisukeinojen vakiintumista voisi verrata kielen merkitysten vakiintumiseen. Seurasikin uudenlainen ongelma: millaista affektiivista kertovuutta voi musiikin avulla luoda? LUV | Aikalaiskirjoituksissa on kuvauksia ilmaisullisesta murroksesta, joka huipentui mm. Venetsian omintakeisissa monikuoroisuudessa. Murroskauden kokeiluilla oli suuri merkitys kenraalibasson aikakauden synnylle. Renessanssin aikana kehittyneet imitaation ja kontrapunktiikan keinovarat ovat edelleenkin käytössä. On myös esitetty, että ajanjakson ilmaisullisuus ja modaalisuuden vaihtuminen tonaalisuuteen merkitsivät 1800-luvun lopulle ulottuneen ja osittain edelleen jatkuvan ”ekspressiivisen musiikin” ajanjakson alkua vastapainona osaksi teoreettisiin spekulaatioihin painottuville 1300- ja 1900-luvuille. LUV |