Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikkielämä
Aikakausi: 1420-1600 Renessanssi
| 1420-1470 Varhaisrenessanssi | 1470-1530 Täysrenessanssi | 1530-1620 Myöhäisrenessanssi | |
|---|---|---|---|
| Musiikkitalous ja -politiikka | Burgundin, Englannin ja Saksan muusikoita ja säveltäjiä palkattiin Italian, Ranskan ja Espanjan hoveihin, joissa taiteilijoiden asema ylipäätään oli pohjoista Eurooppa parempi. Suuret renessanssimessut ilmensivät kirkon vaurautta, ja uusia polyfonian keinoja kehiteltiin myös kirkon suojissa. Yksityistilaisuuksissa esitetyn hovimusiikin ja messumusiikin rinnalle oli nousemassa antiikin sivistysihannetta mukaillen käytännön musisointi osana kasvatusta ja kaupunkien vauraan porvarisluokan kotielämää. LUV | Renessanssiruhtinaat ja kirkko säätelivät musiikkitaloutta, ja ne tarjosivat arvostetuimmat työtehtävät kaikilla musiikillisen toiminnan aloilla. Käytännön musisointitaidon ja porvariston kotimusisoinnin yleistyessä mm. kopioita ja soittimia tarvittiin yhä enemmän, ja niiden tuotannon myötä musiikkitalouden volyymi moninkertaistui 1500-luvulla. Saksassa siirryttiin hovien minnelaulusta porvariston harrastuksen myötä mestarilauluperinteeseen laulukiltoineen. LUV | Musiikin kustannustoiminta laajeni voimakkaasti, kun uudet painotekniset ratkaisut helpottivat painotyötä ja laskivat hintoja. Kulttuuria monialaisesti suosivassa ilmapiirissä kaikki muukin musiikillinen toiminta jatkoi laajenemista, aina kirkkokuoroista ja laulukouluista ”maallisiin” puhallinyhtyeisiin. Suurimmissa hoveissa oli palkattuina kymmeniä muusikoita, jotka seurasivat ruhtinasta mm. matkoilla. Konsertit olivat edelleen yksityistilaisuuksia suuria juhlia, kulkueita ja tableauita (kuvaelmia) lukuun ottamatta. Muusikot saattoivat työskennellä eri maissa ruhtinaiden palveluksessa. LUV |
| Musiikki ammattina ja harrastuksena | Muusikon ammattiin päädyttiin laulukoulujen tai muun ammattikoulutuksen kautta. Renessanssin ajalta tunnetut muusikot ovat keskeisesti säveltäjiä, mutta merkittäviä luutisteja ja laulajia tunnetaan myös. Säveltäjien ja muusikoiden elämäkertatietojen dokumentointi oli vielä vuosisatoja sattumanvaraista, ja monia seikkoja on jouduttu päättelemään mm. tilikirjoista tai kirkkojen ja luostarien kirjoista sekä oikeudenkäyntiraporteista, sillä useat muusikot tunnetaan nimeltä rikosten takia. LUV | Ammattimuusikko saattoi olla sosiaalisesti hyvinkin arvostettu, vapaa ja vaikutusvaltainen, kuten aikansa kansainvälisesti arvostetut säveltäjät, tai käsityöläisten tavoin välittömissä elämän ehdoissa kiinni oleva, historiankirjoituksen ulkopuolelle jäänyt kylän tai kaupungin pelimanni, minstreli. Ruhtinaan palveluksessa oleva muusikko saattoi kuulua pappissäätyyn, hovin palvelijoihin tai puolustushenkilökuntaan. Näiden lisäksi tunnetaan julkisin varoin palkattuja kaupunginmuusikkoja. Hovien kamariyhtyeisiin kuului laulajia ja soittajia. LUV | Musiikin ammattilainen saattoi olla mm. laulaja, kuoromestari, urkuri, soittaja, kopisti, säveltäjä, opettaja, soitinrakentaja, julkaisija tai kustantaja. Ammattimuusikko oli joko kirkon, hovin tai muun sosiaalisen yhteisön, kuten kaupungin palkkaama. Kirkkomuusikko kuului usein pappissäätyyn ja hovimuusikko kuului palvelusväkeen. Ylimystössä oli innokkaita amatöörisoittajia, ja Saksassa mestarilaulajien killat toimivat yhä. Myös vauraan kauppiasluokan eli porvariston kotimusisointi yleistyi. LUV |
| Musiikkikoulutus | Uudelleen löydetyn musiikin kasvatuksellisen arvon takia käytännön musisointia alettiin arvostaa opetuksen osana. Silti matemaattinen tarkastelutapa, musica speculativa, oli edelleen osa yliopistollista Quadriviumia. Englannissa saattoi jo suorittaa oppiarvon musiikissa, mutta sielläkin musiikin käytännön harjoittaminen opittiin yliopiston ulkopuolella. Kirkko oli merkittäviä ammattimuusikoiden kouluttaja, useiden säveltäjien muusikonura alkoi lapsuuden kirkkokuoroista. Soittajilla, kaupunginmuusikoilla ja tanssimuusikoilla oli omat kiltansa, joiden puitteissa annettiin opetusta. LUV | 1500-luvulla käytännön musisointi (laulaminen) liitettiin protestanttisen koululaitoksen opetusohjelmaan. Musiikki yliopistollisena oppiaineena yleistyi polyfonian kukoistuksen myötä 1400-luvulla, ja se saatettiin yhdistää klassisen runouden opiskeluun. Muusikoiden koulutus, kuten ei muidenkaan taiteilijoiden ja käsityöläisten, ei perustunut ylimystön ja oppineiden saamaan koulu- tai yliopistolliseen opetukseen, vaan se hankittiin musiikin alalla yleensä kirkon laulukouluissa tai muun taiteen tavoin kisälliperiaatteella, oppisopimuksella. LUV | Humanismin nimissä edellytettiin syntyperältään ylhäisiltä, jopa naisilta, laajaa ”uusantiikkista” sivistystasoa, ja sivistykseen kuului arvostettuna osana myös musiikin tuntemus ja soittaminen Uskonpuhdistuksen vaatimus kansankielisestä opetuksesta, kirjapainotaidon tuottamien teoskopioiden määrän mahdollistama samantahtinen luokkaopetus sekä mm. Erasmus Rotterdamilaisen ilmaisemat ajatukset koulutuksen jakamisesta tasoryhmiin mullistivat koululaitoksen 1500-luvun kuluessa. Muusikoiden koulutus tapahtui laulukouluissa ja mestari-kisälliperiaatteella oppisopimuskoulutuksena. LUV |