Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin lajit
Aikakausi: 1420-1600 Renessanssi
| 1420-1470 Varhaisrenessanssi | 1470-1530 Täysrenessanssi | 1530-1620 Myöhäisrenessanssi | |
|---|---|---|---|
| Kirkkomusiikki | Motetit olivat subjektiivisen ilmaisullisuuden ja uskonnollisen tulkinnan kenttä, ja niissä kehiteltiin jo uutta kontrapunktiikkaa. Myös virallisiin tilaisuuksiin sävelletyissä, objektiivisempaa tulkintaa ilmentävissä messuissa saatettiin käyttää ajan uusia sävellysperiaatteita. Messujen ordinarium-osat olivat yleensä yhden säveltäjän säveltämiä. Niiden cantus firmuksena oli jokin maallinen tai vanha kirkollinen sävelmä. 1440-luvulta lähtien tunnetaan messuja, joissa kaikki osat perustuvat samaan cantus firmukseen. Musiikillinen imitaatio esiteltiin kontrapunkin uutena muotona. LUV | Moniäänisen messun imitaatiotekniikat monipuolistuivat. Cantus firmuksena saattoi olla maallinen sävelmä. Messun osat saattoivat perustua samaan kirkolliseen tai maalliseen aiheeseen (mottomessu), messu saattoi sisältää kokonaisia olemassa olevia sävellyksiä (parodiamessu) tai olla cantus firmusta myöten säveltäjän keksimä. Myös nimille tai solmisaatiotavuille perustuvia messuja sävellettiin. Uskonpuhdistus v. 1517 säilytti musiikin keskeisen aseman jumalanpalveluksessa, ja saksalainen kirkkomusiikki perustui luterilaiseen koraaliin (julkaisuja jo 1524). LUV | Uskonpuhdistuksen voimistama vastustus maallistunutta messumusiikkia kohtaan aiheutti katolisen kirkkomusiikin uudistamistarpeen. Sekvenssit (paitsi neljä), melismat ja maalliset cantus firmukset kiellettiin Trenton kirkolliskokouksessa, ja katolisen messumusiikin edelleenkin vallitsevat periaatteet muotoutuivat. Moniäänisyyden säilyminen on usein mainittu kyseenalaisin perustein Palestrinan Missa Papae Marcellin ansioksi. Anglikaaninen kirkko loi oman musiikkityylinsä, ja luterilainen jumalanpalvelusmusiikki sai vähitellen uusia muotoja mm. soitinmusiikista. LUV |
| Maallinen vokaalimusiikki | Italiassa sävellettiin trecenton tyyliin polyfonisia madrigaaleja, ballatoja ja caccioja (Codex Scuarcialupi), mutta sävellyksiin punoutui vähitellen mukaan yleiseurooppalaisia vaikutteita. Burgundissa kehitettiin isorytmisten ja formes fixes-sävellysten rinnalle moniääninen chanson. Saksassa minnelaulu irtaantui kaupungistumisen ja kansallismielisyyden nousun myötä hovien maailmasta ja muuttui mestarilauluksi. LUV | Myöhäinen burgundilainen chanson oli imitatiivista ja saattoi hyödyntää vanhoja formes fixes -muotoja (Busnois). Humanismi heijastui musiikkiin mm. Josquinin moteteissa ja ranskalaisissa neliäänisissä chansoneissa tekstin ja musiikin uudessa ilmaisullisessa suhteessa. Italiassa diatonisessa ja säkeistöllisessa frottolassa vain ylä-ääni oli laulettu, alemmat (usein 3) ääntä olivat instrumentaalisia. Lauda oli suosittu hengellinen muttei liturginen sävellysmuoto, jota esitettiin joko a cappella tai soitinsäestyksen kera. Mestarilaulaja Hans Sachs uudisti kiltojen toimintaa. LUV | Italiassa madrigaali syrjäytti motetit. Madrigaalit jäljittelivät ensin (1520–1550) kirkollista polyfoniaa tai frottolaa, sitten Petrarcan kielen sointeja, kun runon emotionaalisia viestejä pyrittiin ilmaisemaan musiikin elein. Myöhäinen madrigaali 1560-1590 oli kokeilevaa, maalailevaa, kromaattista ja symboliikkaa sisältävää. Ranskankielinen chanson oli jäljittelevää, soinneilla leikittelevää. Espanjassa ja Englannissa oli aktiivisia vokaalimusiikin säveltäjiä, Saksassa suosittiin quodlibet -laulujen ohella madrigaaleja ja villanelloja. LUV |
| Soitinmusiikki | Vaikka vokaalimusiikin asema on musiikinhistorian tarkasteluissa keskeinen, virtuoosinen harppu-, luuttu- ja kosketinsoitinmusiikki alkoi myös kiinnostaa oppinutta ja aatelista kuulijakuntaa. Suuri osa soitinmusiikista oli edelleen sovituksia hengellisestä tai maallisesta vokaalimusiikista. Soittimia käytettiin yleisesti myös kirkkomusiikissa. Nuotinnettua, sävellettyä tanssimusiikkia on useissa käsikirjoituskokoelmissa. LUV | Polyfonisia teoksia saatettiin vielä vuosikymmenien ajan esittää yhtä hyvin soittaen kuin laulaen. Varsinainen soitinmusiikki nousi kuitenkin yhä näkyvämpään asemaan painetuissa nuottikirjoissa, minkä on tulkittu ilmentävän säveltäjien kiinnostusta toisaalta tanssimusiikkiin (basse danse, rotta, folia ym.), toisaalta instrumentaalisten idiomien tutkimiseen mm. improvisatorisissa teoksissa. Viulumusiikin suosio kasvoi. Soitinmusiikkia kirjoitettiin tabulatuureina luutuille, mutta myös mm. uruille. LUV | Italiassa yleinen sointimusiikin canzona-nimi ilmentää vielä soitin- ja vokaalimusiikin läheistä suhdetta, vaikka soittimellinen musiikki erkaantui jo omiksi lajeikseen. Improvisatoriset sävellykset (preambulum, fantasia ja intonazione) sekä tanssien yhdistelmät (mm. pavane–gagliarde) olivat suosittuja. Mm. ricercaressa sovellettiin imitaatiota soitinmusiikin idiomeihin. Uusi sävellysmuoto, teema ja muunnelmat, nousi suosioon englantilaisten virginalistien keskuudessa. Myös espanjalaiset luutistit olivat aloitteellisia soitinmusiikin muotojen kehittäjiä. LUV |
| Musiikkidraama, näyttämö- ja elokuvamusiikki | Latinan ja kansankielinen liturginen draama kukoisti, ja näiden musiikeista on säilynyt käsikirjoituksia. Erityisesti maallisten näyttämöesitysten, kuten juhlakuvaelmien, suosio kasvoi koko 1400-luvun ajan, ja esityksiä toteutettiin resurssien sallimissa puitteissa. Suuriin esityksiin markkinoille saatettiin matkustaa kaukaa syrjäkyliltä. Alankomaiden vauraisiin kauppakaupunkeihin perustettiin retoriikkasaleja, ja kautta Euroopan suosituissa puhekilpailuissa puheenpitäjät esiintyivät historiasta tai taruista valituissa roolihahmoissa. LUV | Jeesuksen kärsimys- ja miraakkelinäytelmät sisälsivät musiikkia ja päättyivät usein Te Deumiin. Mittasuhteiltaan valtavat, toreille, pihoille ja kaduille rakennetut näytelmät saattoivat kestää pääsiäisaikana muutamasta päivästä (Cornwall kolme, Pariisi neljä, Lontoo seitsemän päivää) jopa lähes kuukauteen (Valencienne, Flanders). Espanjassa esitys kiersi kuvaelmavaunuissa. Interludeja (esim. Hans Sachsin laskiaisnäytelmä) esittivät ammattimaiset näyttämöseurueet. Kaupunkilaisten juhlakulkueet ja -kuvaelmat toivottivat merkittävät vieraat tervetulleiksi musiikin, kuvaelman ja lavasteiden voimin. LUV | Voimakas kiinnostus antiikin draaman kokonaisilmaisuun sekä halu laajentaa näyttämötoimintaa ja tansseja sisältäviä paimenaiheisia intermezzoja kertomukselliseen ja ilmaisevaan suuntaan huipentui oopperan syntyyn Italiassa ajanjakson lopulla. Useiden kuningashuoneiden huoli vallan säilyttämisestä johti liittoutumiin ja sen myötä mm. kansainväliseen kulttuurinvaihtoon, jonka tuloksena syntyi näyttäviä esityksiä. Teatteri oli säilyttänyt elinvoimaisuutensa uskonpuhdistuksen kuohuissa, ja teatteritaloja rakennettiin suurimpiin keskuksiin. LUV |
| Elektroninen musiikki |