Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 1910 Moderni
| 1890-1910 Impressionismi, symbolismi | 1900-1920 Ekspressionismi | 1920-1945 Uusklassismi ja -barokki | 1945-1965 Sarjallisuus | 1965Jälkisarjall., minimalismi, pluralismi | |
|---|---|---|---|---|---|
| Poliittinen historia | Euroopan poliittinen ilmapiiri kiristyi vakaan kauden jälkeen. Toive kansallisvaltioiden perustamisesta loi poliittisia jännitteitä Pohjoisessa, ja myös mm. Balkanin valtiot pyrkivät itsenäistymään Turkin vallan alta. Imperialistinen siirtomaapolitiikka toi eurooppalaisten haltuun, ylellisyystavaroiden ja teollisuuden raaka-aineiden hankintaa helpottamaan, viidenneksen maapallon pinta-alasta. USA, Japani, ja Kiina sekä Etelä-Amerikka, Intia, Afrikka ja monet muuta merentakaiset alueet tulivat osaksi maailmanlaajuista riippuvuussuhteiden verkkoa. LUV | Ensimmäiseen maailmansotaan johtanut kehityskulku näkyi jo varhain Euroopan poliittisissa liittoutumissa. Bismarck pyrki välttämään kahden rintaman sotaa, mutta lyhyeksi valtausrynnäköksi aiottu sota v. 1914 laajeni maailmansodaksi Saksan ja sen liittolaisten (Itävalta-Unkari, Bulgaria, Turkki) sekä ympärysvaltojen (Iso-Britannia, Ranska, Italia, Venäjä, Balkanin maita ja Portugali) välille. Sota merkitsi siirtomaa-alueiden uusjakoa ja Habsburgien monarkian hajoamista. Venäjällä bolshevikit ottivat vallan 1917, ja Suomi sai itsenäisyyden. LUV | Pariisin rauhansopimuksen jälkeen 1919 Euroopan valtasuhteet mullistuivat uusien rajojen, valtioiden ja Venäjän bolsevikkihallinnon seurauksena. Sodan hävinneen Saksan mahti koettiin edelleen uhaksi. USA:n ja maailmantalouden lama loi voimakkaita poliittisia jännitteitä. Monet alueelliset konfliktit Euroopassa johtivat II maailmansotaan 1939–45. Saksan kansallissosialismin nousu ja sen julmuudet, stalinismin aika Venäjällä sekä liittoutuneiden merentakaiset sotatoimet karistivat sotaa edeltäneen idealistisen mielikuvan eurooppalaisen valkoisen miehen vallankäytön ”paremmuudesta”. LUV | ”Rautaesirippu” jakoi sodan runteleman Euroopan kahtia sotilaallisesti ja taloudellisesti, mutta jälleenrakennustyö nosti Neuvostoliiton ja Naton leireissä kansantalouden nousuun. Kiinassa kommunistit voittivat sisällissodan 1949, Kuubassa oli vallankumous 1959 . Yhdysvaltojen voimakas talouskasvu perustui mm. sotateollisuuden työllistävään vaikutukseen. Israelin valtion perustaminen 1948 johti ensimmäiseen arabimaiden ja Israelin väliseen sotaan. Monet kriisit (mm. Kuuba), sodat ja selkkaukset pitivät yllä ydinsodan uhkaa. LUV | Tshekkoslovakian miehittäminen 1967 ja Vietnamin sota (1965-73) nostattivat vastalauseiden myrskyn. Kulttuurivallankumous Kiinassa 1966 ajoi maan sekasortoon, mutta maltillinen linja palasi ja kauppasuhteet länteen avautuivat. Euroopassa 1968 oli ylioppilaiden mellakoiden vuosi. Öljykriisi 1973 edisti Japanin nousua talousmahdiksi. Siirtomaavalta päättyi alustalaismaiden itsenäistymiseen. Kilpavarustelu päättyi 1990-luvulla Neuvostoliiton. Euroopassa syntyi voimakkaasti laajeneva EU. Kansainvälinen yhteistyö tiivistyi mm. ilmastomuutosten ja kansainvälisen terrorismin estämiseksi. LUV |
| Sosiaalihistoria | Työn ja vallan välinen jännite ravisutti Venäjää, jossa esiintyi vielä maaorjuuttakin. Keski-Euroopassa vallitsi kolonialismin ja talouden kasvun synnyttämä optimismi. Kansallisuusaatteen seurauksena muotoutui oppivelvollisuus, kun äidinkieli nostettiin kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi. ”Alamaisista” tuli kansalaisia, ja uskollisuus hallitsijaa kohtaan muuttui kansalaisvelvollisuuksista huolehtimiseksi sekä työn ja ahkeruuden ihannoinniksi. Keskiluokka kasvoi, ja eliitti turvasi omat oikeutensa mm. yksityiskoulujen kautta. LUV | Kolonialismi toi siirtomaavalloille valta-aseman maailmankaupassa ja ulkomaaninvestoinneissa. Maailmankaupan nopeaan kasvuun liittyi sekä liikenteen että tietoliikenteen kasvu, mm. radioliikenne ylitti Atlantin. Yritysten koon kasvu toi lisää valtaa byrokraateille, mutta valtapyramidin huipulle pääsivät vain miehet. Venäjällä lokakuun vallankumous toi maahan lyhyen suvaitsevaisuuden ja innovatiivisuuden kauden. Keskiluokan asema heikkeni voimakkaasti maailmansodan jälkeen ja johti yhä kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin. LUV | Taloudellinen kurjistuminen koski erityisesti keskiluokkaa, ja usko perheen, uskonnon ja isänmaan arvoperustalle rakentuvan hyvinvoinnin turvalliseen jatkumiseen horjui maailmankaupan kriisin ja laman myötä. Työn varaan rakentuneen ihmisarvon ja ”hyödyllisyyden” menetys kompensoitui mm. kansallissosialismin riiteissä, jotka vähensivät ”köyhälistöön” suistumisen häpeää. Eriarvoistuminen kasvoi, vaikka koulutus jo tarjosi väylän vauraamman (ja toimettomamman) elämän tavoitteluun. LUV | Hyvinvointivaltion idea perustui ajatukseen vastuun jakamisesta valtion toimin eriarvoisuuden estämiseksi. Sosialistit ja kommunistit puolustivat hyvinvoinnin jakamisen periaatetta, kun mm. amerikkalainen mccarthylaisuus suhtautui tähän lähinnä ”venäläisen vakoiluorganisaation myyräntyönä” korostaen yksilön omaa yrittämistä. Nuoriso- ja vastakulttuurin edustajat, kuten lättähatut tai hipit, sekä vaurastuva virkamies- tai keskiluokka, proletariaatti ja intellektuellit muodostivat omat sosiaaliset yhteisönsä tosistaan poikkeavine arvoineen. LUV | Ajalle on tyypillistä kaupallistuminen, muutosten nopeutuminen ja teknologian kasvava asema ihmisten työssä ja arjessa. Tiedonkulun nopeus, kilpailu ja verkostuminen sekä jatkuva vaatimus muutosvalmiudesta muodostuvat työelämän arvoiksi. Työttömyys vakiintuu luoden syrjäytymisvaarassa olevan väestönosan. Elintaso nousee teollistuneissa maissa, mutta talouden lamat toivat globaalien ”markkinavoimien” kasvottoman, taloudellista eriarvoistumista lisäävän vaikutuksen. Kannattavuutta määritellään taloudellisilla mittareilla myös hyvinvointiyhteiskunnan perustoiminnoissa, kuten terveydenhuollossa. LUV |
| Muut taiteet ja tieteet | Pilkallinen impressionismi- nimitys juontui kuvataiteen suuntauksesta, joka pyrki tavoittamaan hetken vaikutelmat ja ratkaisemaan valon ja varjon kuvaamisen kirkkailla väreillä ja selkeillä siveltimenvedoilla. Kirjallisuuden (Baudelaire, Mallarmé, Rilke) ja kuvataiteen (Moreau, Gaugain, Munch, van Gogh) symbolismi pyrki tavoittamaan mielensisäisen todellisuuden mm. aistimien rajat ylittäen. Uusi muotokieli ja orientalismi näkyi myös Jugendin ornamentiikassa. Ensimmäinen julkinen elokuvaesitys järjestettiin. Liikenteen ja tietoliikenteen kehitys oli erityisen nopeaa. LUV | Freudin ja Einsteinin kirjoitukset mullistivat käsitykset ihmisestä ja maailmankaikkeudesta. Ekspressionismi heijasteli tieteen ja tekniikan nopeaa kehitystä, joka sai hylkäämään vuosisataiset perinteet, kuten perspektiivin tai tonaalisuuden, ”modernin” kaleidoskooppimaisen maailmankuvan tieltä. Suuntaukseen luettiin uutta luovia kokeiluja niin kuvanveiston, rakennustaiteen, taidekäsityön, kirjallisuuden, runouden, musiikin kuin teatterin ja lavastuksen alalta. Ekspressionismi liittyi kuvataiteissa muodon primitiivisyyteen, futurismi liikkeeseen ja kubismi näkökulmien laajentamiseen. LUV | Kuvataiteissa fauvismin (Matisse) myötä maalausten aiheista tuli ”kuvauksen kohteen” sijaan kuvan rakenteellisia lähtökohtia. Esittävyyden ongelmaan otettiin kuvataiteissa monin eri tavoin kantaa. Kandinskyn ja Malevitshin jalanjäljissä monet taidemaalarit siirtyivät abstraktiin ilmaisuun. Konstruktivisteja (Klee) kiinnosti esittävyyden lisäksi teknologian ja estetiikan suhde. Le Corbusier, surrealismi ja dada olivat myös ajan ilmiöitä. Mm. Heidegger ja Dewey kirjoittivat omat näkemyksensä ihmisen maailmassa olosta ja luontosuhteesta. LUV | Toisen maailmansodan järkytyksestä syntyi into luoda uutta. Kuvataiteen keskus siirtyi New Yorkiin, jossa abstrakti taide kukoisti pelkistetyn informalismin ja action paintingin suuntauksissa. Poptaide syntyi 1960-luvun alussa. Tyypillistä oli kaikkien taiteenalojen suuntausten haaroittuminen: kirjallisuudessa mm. ranskalaisesta eksistentialismista viihdekirjallisuuteen, elokuvan alalla Italian neorealismista Suomi-filmin romanttisiin komedioihin, Ionescon absurdista teatterista viihteellisiin kansannäytelmiin. Tieteet ja tekniikka edistyivät huimasti. Juri Gagarin kävi avaruudessa. LUV | Käsitetaide, installaatiot ja performanssit tavoittelivat auktoriteeteista, esineellisyydestä, määritelmistä ja ajasta vapaata ilmaisua, fluxus-liike korosti tapahtumisen erityisyyttä. Taiteellisen luomistyön kohteeksi otettiin niin maisemat, esineet, ihmiskeho kuin vanhat maalaukset. Taide teollistui. Kirjallisuus ja teatteri luotasivat kertomisen tapoja ja rajoja, kuvanveisto ja arkkitehtuuri nousivat suosioon. Tieteen saralla metodologiset linjaukset jakoivat tekniikan ja luonnontieteen erilleen ”kielelliseen käänteeseen” heränneistä ihmistieteistä. Tietotekniikka ja genetiikka toivat uusia tulevaisuudennäkymiä. LUV |
| Aikakausijako ja tyylihistoria | Impressionismi, neo-impressionismi ja symbolismi viittaavat 1900-luvun alun ranskalaiseen taiteeseen, musiikissa ilmaisuun, joka pyrki tavoittamaan tunnelmia ja aistimuksia, ei kuvaamaan niitä eikä ilmaisemaan tunteita niiden kautta. ”Yritän tehdä jotakin erilaista, todellista omalla tavallaan – ja imbesillit kutsuvat sitä impressionismiksi”, kirjoitti Debussy. Hän piti musiikkinsa olemuksen ytimenä värejä ja ”rytmitettyä aikaa”. Suuntauksella oli merkittävä vaikutus koko 1900-luvun musiikkiin. LUV | Ekspressionismi viittaa sekä ilmaisulliseen pyrkimykseen että sävelkielen piirteisiin. Mielensisäinen maailma, ”sielun huuto”, nousi ilmaisun lähtökohdaksi. Vaikka Schönberg katsoi jatkavansa mm. Brahmsin perinnettä, toi tonaalisuudesta luopuminen sävelkieleen atonaalisuuden, jota pidetään ekspressionismin tunnusmerkkinä. Ekspressionismi yhdistetään mm. Skrjabinin ja Wienin 2. koulukunnan 1910-luvun sävellyksiin. Toisen maailmansodan jälkeen sarjallisuuteen johtanut 1920-luvun dodekafonia oli ekspressionismin seuraus. LUV | Vastareaktio romantiikalle ja impressionismille rakentui ns. ranskalais-venäläisellä akselilla (Les Six, Stravinsky ja Prokofjev) sekä Bartókilla kääntymisellä rytmiikan, historiallisen musiikin ja kansanmusiikin suuntaan. Lähes kaikki aikansa säveltäjät Varésea lukuun ottamatta ovat jossain vaiheessa suuntautuneet kertaustyyleihin. Uusklassismiin voidaan lukea myös dodekafonia – tyylimääreenä uusklassismi on epäselvä. Myöhemmin 1900-luvulla uus- tai neo-tyyleiksi on kutsuttu ”kertaustyylejä” osin rinnan postmodernismi-nimikkeen (Berio: Sinfonia) kanssa. LUV | Toinen maailmansota henkisine ja materiaalisine seurauksineen heijastui myös musiikkielämään. Sota loi edellytykset myös yksinkertaisen ja julistavan musiikin nousulle (Sostakovits, Britten). Yhtenäistä kuvaa ei voida muodostaa muusta kuin siitä, mikä oli ajassa uutta: sarjallinen musiikki sekä elektroninen musiikki. Yhä selkeämmin tietty musiikkityyli liittyi tiettyyn sosiaaliseen yhteisöön tai käyttötarkoitukseen, ja uusin avantgarde oli älymystön musiikkia. Lukuisat muut, vanhatkin musiikkityylit kukoistivat mm. elokuvamusiikissa. LUV | Erilaisten tyylien ja ismien runsaus on tyypillistä lähihistorian tarkasteluille. Jälkisarjallisuus, Neue Schönheit, neoromantiikka, minimalismi ja pluralismi (1985-) ovat eräitä keskeisiksi mainittuja ajan tyylisuuntauksia. Merkittävien teosten kaanonin ja tyylijaottelun kriteerien muotoutumattomuuden takia kaikkiin jaotteluihin voi suhtautua kriittisesti. LUV |
| Lähteet ja niiden tulkinta | Useita Debussyn ja muiden säveltäjien käsikirjoituksia säilytetään kansalliskirjastoissa tutkijoiden saatavilla. Käsikirjoituksia, ensipainoksia ja muita lähteitä tulkiten on laadittu kriittisiä editioita, joissa on pyritty huomioimaan myös sävellysten nuotinnosten monet vaihtoehtoiset ratkaisut. Aikalaisdokumentit ovat tärkeitä sosiokulttuurisen musiikinhistorian kirjoittamisen lähteitä. 1900-luvun lopun ns. ”uudet historiat”, kuten mikrohistoria, tai ”new musicology”, ovat tuoneet uusia kysymyksenasetteluja tutkimusten lähtökohdaksi. LUV | Sävellysten käsikirjoituksia säilytetään usein arkistoissa tutkijoiden saatavilla. Käsikirjoitusten ja luonnosten tutkiminen on keskeistä perustutkimusta mm. sävellysprosessien selvittämisessä, ja monet säveltäjät ovat itse kuvanneet sävellystensä ideoita. Monenlaiset aikalaisdokumentit ovat tärkeitä sosiokulttuurisen musiikinhistorian kirjoittamisen lähteitä. LUV | Kauden sävellysten käsikirjoituksia säilytetään usein arkistoissa tutkijoiden saatavilla. Monenlaiset aikalaisdokumentit ovat tärkeitä sosiokulttuurisen musiikinhistorian kirjoittamisen lähteitä. Musiikintutkimus systematisoitui kaudella ja sen myötä virisi kiinnostus lähteiden tutkimiseen. 1900-luvun lopun ns. ”uudet historiat”, kuten mikrohistoria, haastavat lähteiden uudelleentulkintaan ja myös tällä kaudella tehtyjen kirjoitusten kriittiseen tarkasteluun. LUV | Kasvava kiinnostus alkuperäislähteisiin ja tekstien ”puhdistamiseen” myöhempien aikojen lisäyksistä laajeni vähitellen tällä kaudella. Käsikirjoituksia ja muita lähteitä löydettiin mm. arkistoista, kirjastoista ja yksityiskokoelmista. LUV | Teoskäsitteen muuttumisen ja dokumentaation kasvamisen myötä kysymys lähteistä saa uusia ulottuvuuksia. Urtext-editiot sekä säveltäjien tuotannon kokonaisjulkaisut yleistyivät. Kiinnostut tuntemattomampien säveltäjien tuotantoa kohtaan kasvoi. Myös painamattomia teoksia ja teosten varhaisversioita ryhdytään esittämään konserteissa ja levyttämään. LUV |