Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Sävellyslajit ja teokset
Aikakausi: 1910 Moderni
| 1890-1910 Impressionismi, symbolismi | 1900-1920 Ekspressionismi | 1920-1945 Uusklassismi ja -barokki | 1945-1965 Sarjallisuus | 1965Jälkisarjall., minimalismi, pluralismi | |
|---|---|---|---|---|---|
| Sävellyslajit ja -tyypit | Sinfoniset runot, preludit ja vapaat fantasia-aiheiset sävellykset olivat näyttämömusiikin ohella suosiossa, mutta 1. maailmansodan jälkeen monet impressionismin piirin kuuluvat säveltäjät palasivat vanhojen musiikkityylien innoittamina perinteisiin lajinimiin, kuten sonaatteihin, konserttoihin, trioihin, etydeihin jne. Mélodie oli ranskalainen vastine Liedille. LUV | Mielekkäin luokittelu perustuu kokoonpanoihin: näyttämöteokset, kuoroteokset, vokaalimusiikki, kamarimusiikki, sävellykset soolosoittimille tai orkesterille. Perinteisiä sävellyslajeja (sonaatti, sinfonia, trio, kvartetto jne.) on huomattavan paljon. LUV | Sinfonia monine nimijohdannaisineen, konsertto, sonaatti ja muut perinteiset lajit olivat suosittuja, vaikka mm. soitinkokoonpanot ja muut musiikin piirteet edustivat uusia suuntauksia aina atonaalisuudesta tonaalisuuden erilaisiin sovellutuksiin. Mm. Boulez on kiinnittänyt huomion nimenomaisesti vanhojen muotojen ja tekstuurien käyttöön uusklassistisissa sävellyksissä. Kamarimusiikin suosio oli merkittävää. LUV | Vaikka perinteisiä sävellyslajeja (sonaatti, sinfonia, trio, kvartetto jne.) on edelleen paljon, monien tutkijoiden kuten Dahlhausin mielestä genreluokittelu normimääreineen on menettänyt merkitystään. Genren tilalle on tullut varsinkin strukturalistisissa tarkasteluissa yksittäinen, uniikki teos. LUV | Tyylilliset ja muodolliset määreet, jotka ovat olleet genreluokittelun perustana, eivät yksiselitteisesti sovellu tämän ajanjakson musiikkiin. Syntyi uusia musiikin luokittelun määreitä, kuten tietokone- tai spektrimusiikki. Musiikin lajeilla tarkoitetaan tällä kaudella jazzia, populaari-, kansan-, maailman- tai taidemusiikkia. Silti perinteinenkin musiikin luokittelu on edelleen käytössä mm. tekijänoikeuksien valvonnassa. Ooppera, jousikvartetto ja sinfonia ovat palanneet suosioon. LUV |
| Keskeiset teokset | Debussy: Preludi Faunin iltapäivä, Preludit pianolle, Pélleas et Mélisande; Ravel: Gaspard de la Nuit, Schéhérazade; Dukas: Noidan oppipoika; Satie: Gymnopedies; Granados: Goyescas. LUV | Skrjabin: Sonaatti nro 7, Prometheus; Schönberg: Verklärte Nacht, Kamarisinfonia, Die Jakobsleiter, Sarja pianolle op. 23; Berg: Wozzek, Passacaglia, Drei Stücke 1914-1915. Lyrische Suite; Webern: 5 Sätze op. 5, Variations op. 30, 6 laulua op. 14; Křenek: Johnny spielt auf; Stravinsky: Kevätuhri. LUV | Hindemith: Ludus tonalis, Mathis der Mahler; Poulenc: Concerto Champêtre; Falla: Kolmikolkkahattu; Prokofjev: Romeo ja Julia, Pianosonaatti nro 7; Sostakovits: Sinfoniat nro 5 ja 7; Stravinsky: Pulcinella; Varèse: Hyperprism; Copland: Piano variations; Milhaud: Härkä katolla; Gershwin: Rhapsody in Blue; Bartok: Kreivi siniparran linna, jousikvartetot. LUV | Stockhausen: Gesang der Junglinge, Klavierstücke V-X, Gruppen; Boulez: 3. Pianosonaatti; Messiaen: Mode de valeurs et d’intensité, Cataloque d’oiseaux, Turangalila; P. Schauffer: Etydi rautateille; Ligeti: Musica ricercata; Cage: Music of Changes; Nono: Choro; Britten: War Requiem. LUV | Riley: In C; Bernstein: Mass; Berio: Sinfonia; Lutoslavski: Jeux venetiens; Henze: Voices; Davies: Eight Songs for a Mad King; Xenakis: Herma; Takemitsu: Seasons; Crumb: Black Angels; Penderecki: Threnody; Globokar: Discours; Holliger: Pneuma; Ligeti: le Grand Macabre, Lontano; Sostakovits: Jousikvartetot, sellokonsertto. LUV |
| Teoshistoriat | Sävellysten ja niiden kantaesitysten vaiheet on hyvinkin tarkkaan dokumentoitu. Dukas’lta tunnetaan jopa itsekriittisen säveltäjän tuhoamien sävellysten vaiheita. LUV | Luonnoksien, sävellysprosessin ja säveltäjän elämänvaiheiden sijaan teoshistoriat suuntautuvat sävellystä luonnehtivien periaatteiden syntyyn ja muotoutumiseen. Myös vaikutushistoria on sävellysten herättämien voimakkaiden reaktioiden takia liittynyt teoshistorioihin. LUV | Säveltäjät kertoivat usein itse oman näkökulmansa teokseensa ja sen syntyvaiheisiin, jolloin yksilöllisen teoksen syntyvaiheet ovat julkisia, eivätkä edellytä johtolankojen etsimistä ja seuraamista vanhempien teosten tavoin. Tämän lisäksi 1700-1800-lukujen musiikin uusi tuleminen herätti uuden kiinnostuksen myös vanhoihin sävellyksiin, joista merkittäviksi katsotut teoshistorioineen korotettiin merkkiteosten kaanoniin. LUV | Teoshistorioiden kirjoittamisessa on selvästi kaksi suuntausta: toisaalta strukturalistisen paradigman mukaisesti on keskitytty tarkastelemaan vain musiikin sisäisen organisaation muotoutumista (sarjallisuuden analyysit, joukkoteoria), toisaalta erityisesti Neuvostoliiton säveltäjien elämäntyötä on tarkasteltu poliittisen vallankäytön kannalta. Säveltäjät kirjoittivat teoksistaan sävellysteknisiä ”selvityksiä” ja analyyseja, joihin 1900-luvun musiikinhistorian kirjoittaminen on usein perustunut. LUV | Sävellysten vaiheet ovat yleensä hyvin dokumentoituja, ja monien merkittävien säveltäjien tuotannosta julkaistaan jo heidän elinaikanaan tutkimuksia. Uusi ilmiö on teokset, joiden muoto on jätetty avoimeksi, joskus jopa suorastaan keskeneräiseksi (Boulez), tai joiden valmistumis- tai esittämisprosessi on etukäteen määritelty inhimilliset rajat ylittäväksi (Stockhausen). LUV |
| Teosanalyysit | Impressionismi vaikutti vuosisadan alkuvuosien filosofian (mm. Dilthey, Husserl, Heidegger, Dewey) suuntaisesti teosanalyysien muotoutumiseen tuomalla soinnin ja kuulijan sisäisen kokemusmaailman sävellysten rakenteen tarkastelun rinnalle. Impressionistien musiikkiin voidaan soveltaa monia perinteisiäkin analyysimenetelmiä, mutta myös uusia sovellutuksia mm. kultaisen leikkauksen tai yläsävelsarjan merkityksen tarkasteluun on kehitelty. LUV | Säveltäjien valintojen perusteena ei ollut enää kenties intuitiivinen duuri-molli- tai muun perinteen hyödyntäminen, eikä myöskään musikanttinen soittamisen, improvisoinnin ja säveltämisen yhdistelmä. Schönberg kirjoitti itse merkittäviä analyyseja ja esitti mm. Grundgestalt-ajatuksen yhdeksi sävellysoppinsa peruskäsitteistä. Joukkoteoria (Alan Forte) sekä erilaiset motiivisen rakenteen, symmetrian ja syklisyyden tarkastelut ovat olleet keskeisiä teosten analysoinnissa. 12-säveljoukon käyttöä pohtivat aikalaisista niin Skrjabin ja Hauer kuin Wienin 2. koulukunnan säveltäjät. LUV | Teosanalyysit systematisoituivat laji- ja tyylimääreisiin liittyvien, mm. harmonisen ja lineaarisen rakenteen, rytmin, tonaliteetin, äänenkuljetuksen ja soitinnuksen tarkasteluiksi. Aikanaan ekspressiivisiksi koetut teokset muuttuvat ajan myötä selvästi yhä enemmän historiaan sidotuiksi. Siksi uusklassismia ei voi analyyttisenä terminä soveltaa yleispätevästi: mikä sävellyksissä näyttäytyy pysyvästi historian mallien soveltamisena, mikä taas on uuden keksimistä, omaperäistä? Teosanalyysien lähtökohdat on yleensä määritelty jokaisen teoksen kohdalla erikseen. LUV | Uuden musiikin analyysit pohjautuivat yleisesti säveltäjien esittämiin sävellysprosessien ja rakenteiden kuvauksiin. Uusia analyysimenetelmiä kehitettiin ja sovellettiin myös vanhempaan musiikkiin mm. Schenkerin ajatusten pohjalta. Informaatioteorian mukaan musiikissa nähtiin säveltäjän intentio, viesti, jonka välittymisessä myös kuulijan odotuksilla (Meyer) ja koulutuksella oli tärkeä osuus. LUV | Pierre Schaeffer pyrki kehittämään musiikin soivan materiaalin analyysimenetelmän perinteisen notaatiopohjaisen analyysin sijaan. Se, samoin kuin joukkoteoriassa kehitelty tapa säveljoukkojen luokitteluun, on kuitenkin jäänyt marginaaliseksi uusien tulkinnallisten tarpeiden rinnalla. Sen sijaan tarkastelutapojen rikastuminen mm. musiikkiantropologian, etnomusikologian, ns. uuden musikologian ja uusien historioiden myötä on rikastuttanut musiikista ja sen tilasta käytävää keskustelua. Uusia analyysitapoja kehitellään jatkuvasti. LUV |
| Vastaanotto- ja vaikutushistoria | Impressionismiin on liitetty melko ainutlaatuinen yhdistelmä sekä aikansa kapinahengen että aristokraattisen, porvarillisen ja nationalistisen konservatiivisuuden heijastelua. Impressionismi nousi suosituksi suuntaukseksi. Sen vaikutushistoria on suuri sekä vastareaktioiden (Satie, Les Six –ryhmän neoklassismi) että seuraajien (Messiaen, Dutilleux, Grisey, Murail ym.) kautta. LUV | Aikalaisten reaktiot atonaalisiin sävellyksiin purkautuivat voimakkaina mielenilmaisuina sekä puolesta että vastaan. Ekspressionismi on vaikuttanut erittäin paljon 1900-luvun sävelkieleen mm. dodekafonian ja sarjallisuuden kautta. Lisäksi teoreettiseksi koettu säveltäminen ja säveltäjien itseilmaisun ensisijaisuus vastaanottajan (tai soittajan) kokemusmaailmaan tai kuulijan miellyttämishaluun nähden teki 1900-luvusta musiikillisesti jossain määrin 1300- tai 1500-lukujen kaltaisen spekulatiivisen, elitistisen vuosisadan. LUV | Modernismin jälkeen alkoi 1500-1800-lukujen sävellysten ”uusi tuleminen”, ja tällöin myös vastaanotto- ja vaikutushistoria varsinaisesti syntyi. Sen tarkastelut kohdistuivat mm. arvokkaana pidettyjen teosten usein normatiiviseen arvottamiseen. Samanaikaisesti korostui uusissa, uusklassistisissa sävellyksissä perinteisten ja tuttujen elementtien läsnäolo ja kuulijaystävällisyys verrattuna ekspressionismin itseilmaisun shokeeraavuuteen. Toisaalta yhä useammat aikanaan ekspressionistiset sävellykset näyttäytyvät ajan myötä uusklassistisina. Gebrauchsmusik, käyttömusiikki, ilmensi musiikin käytännöllistä ulottuvuutta. LUV | Toisen maailmansodan jälkeisen avantgarden ongelmaksi muodostui musiikin ja yleisön, jopa musiikin ja muusikoiden välinen juopa. Teoreettisista lähtökohdista sävelletty uusin musiikki rajautui teoriasta kiinnostuneisiin asiantuntijapiireihin, mistä sitä myös kritisoitiin. Sulkeutuneisuus synnytti vastareaktioita, kuten paluun emotionaaliseen tonaalisuuteen. Sarjallisuuden systemaattisuutta vastustamaan syntyi myös uudenlaista avantgardea, kuten sattumallisuuteen perustuva aleatorisuus. LUV | Uustonaalisuus ja uusromanttisuus otettiin laajoissa kuulijapiireissä myönteisesti vastaan. Myös jazzin, rytmimusiikin ja maailmanmusiikin yhdistäminen klassiseen traditioon on tuonut uutta yleisöä, jota mm. minimalismin suosio ilmentää. Musiikin eri lajien rajat hämärtyivät kohti vuosituhannen vaihteen pluralismia, jota joissakin yhteyksissä kutsutaan myös postmodernismiksi. LUV |