Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikkielämä
Aikakausi: 1910 Moderni
| 1890-1910 Impressionismi, symbolismi | 1900-1920 Ekspressionismi | 1920-1945 Uusklassismi ja -barokki | 1945-1965 Sarjallisuus | 1965Jälkisarjall., minimalismi, pluralismi | |
|---|---|---|---|---|---|
| Musiikkitalous ja -politiikka | Vuosisadan vaihde oli musiikin kustannustoiminnan kukoistuskautta yhä laajemmalle levittyvän ja kaupallistuvan länsimaisen kulttuurin piirissä. Ajankohtaisten sävellysten lisäksi julkaistiin niin merkittäviksi katsottujen säveltäjien tuotannon kokonaislaitoksia kuin erilaisia harjoitusvihkoja. Konserttien järjestäjistä oli tullut merkittäviä musiikkielämän vaikuttajia, ja artistit matkustivat yhä nopeammin esiintymismatkoillaan mm. rautateiden ja höyryliikenteen yleistyttyä. Maailmantalouden myötä länsimainen musiikki levisi yhä laajemmalle. LUV | Kustannustoiminta erityisesti saksankielisellä alueella ja Wienissä oli vilkasta ja keskeinen tulonlähde säveltäjille. Myös apurahajärjestelmä vakiintui, samoin kuin tilausteosten säveltäminen ja taiteilijaeläkkeet. Konserttilavoille nousi niin suuria lapsikuoroja, kokeilevia ”futuristisia” orkestereita kuin työväen kuoroja ja soitinyhtyeitä. Uusia soittimia kehitettiin edelleen, ja kiinnostus kohdistui mm. sähköisiin soittimiin ja äänen tallentamiseen. Managerien ammattikunta vakiintui. LUV | Orkesterikonserttien traditio oheistoimijoineen jatkui katkeamattomana ja konserttitoiminta laajeni myös kamarimusiikin alalle. Äänitteet, radio ja muut tekniset innovaatiot toivat musiikin alalle yhä uusia toimijoita ja ammattikuntia. Kustannustoiminta jatkui vilkkaana ja laajeni edelleen koulu-, kirkko- ja kansanmusiikin pariin ja suuntautui yhä tavoitteellisemmin myös ”historialliseen” musiikkiin. Tekijänoikeusjärjestelmä vahvistetaan Bernin sopimuksella. LUV | Kansalliset ja alueelliset erot musiikkitalouden järjestelyissä muodostuivat merkittäviksi. Joissain maissa niin konserttitoiminta kuin säveltäjien toimeentulo muodostui julkisin varoin tuetuksi, toisissa taas koko musiikkitalous perustui markkinataloudelliseen kannattavuuteen. Äänilevy- ja elokuvateollisuus toi merkittäviä ansaitsemismahdollisuuksia monille muusikoille. LUV | Muusikon ammatista tuli entistä kansainvälisempi äänitteiden ja lentoliikenteen myötä, ja samalla agentuurien tehtäväkenttä kasvoi. Äänilevyteollisuuden puolella tuottajien ammattikunta laajeni, ja menestyvän viihdemusiikin tuottajat saattavat yltää suuriinkin tuloihin. Tekijänoikeuksia valvomaan on perustettu kansallisia järjestöjä, ja niitä valvotaan myös radiolähetysten ja äänitteiden julkisen soittamisen osalta kansainvälisen lainsäädännön ja sopimusten turvin. LUV |
| Musiikki ammattina ja harrastuksena | Musiikin ammattilaisuus yhdistettiin erityislahjakkuuteen, tahtoon ja ahkeraan harjoitteluun. Musiikkipsykologian uranuurtajien (Helmholz, Stumpf) jalanjäljissä ryhdyttiin pohtimaan musikaalisuuden eri piirteitä mm. hahmopsykologian avulla. Muusikon ammattikunta jakaantui julkisuuden suosikkeihin ja tuntemattomiksi jääviin soittajiin. Harrastajakunnan laajuudesta huolimatta miehillä oli edelleen valta-asema musiikkialan ammattikentällä. LUV | Vähitellen musiikin ammattilaisuus yhdistettiin erityislahjakkuuteen, tahtoon ja ahkeraan harjoitteluun, kun musiikkipsykologian uranuurtajien (Helmholz, Stumpf) jalanjäljissä ryhdyttiin pohtimaan musikaalisuuden eri piirteitä mm. hahmopsykologian avulla. Äänitteiden myötä syntyi uusi vauras ja tunnettu muusikkoryhmä. Harrastajakunnan laajuudesta huolimatta miehillä oli edelleen valta-asema musiikkialan ammattikentällä. Säveltäjä ja esittäjä olivat yleensä eri henkilö. LUV | Henkilökohtainen muusikonura alkoi koulutuksen kautta, muttei välttämättä aina lapsuudessa. Stravinsky piti musiikkia ja säveltämistä käsityönä, jolloin lahjakkuus merkitsi potentiaalia. Silti äänilevyteollisuus ja julkisuuden ylläpitämä usko ”suuriin” muusikoihin nosti esiin monia edelleenkin tunnettuja muusikkoja, joukossa myös naisia. Harrastamisessa näkyi luokkajako: viihde- ja työväenmusiikki sai oman harrastajakuntansa, joka saattoi pitää taidemusiikkia hienosteluna. Varsinkin Neuvostoliitossa ja Saksassa politiikka vaikutti muusikon työhön ja mahdollisuuksiin. LUV | Musiikin harrastaminen määräytyi osaksi sosiaalisen taustan mukaan ja edisti sosiaalista ryhmäytymistä. Taidemusiikin opiskeleminen oli osa hyvää porvarillista sivistystä, ja monet säilyttivät aktiivisen harrastelijamuusikon taidon koko ikänsä niin taidemusiikin kuin kansanmusiikin parissa. Muusikon ammatti miellettiin ”kutsumusammatiksi”, ja muusikon taloudellinen asema levyteollisuuden ja konserttielämän tähtiä lukuun ottamatta oli vaatimaton. LUV | Vaikka musiikin opiskelu musiikkioppilaitoksissa on yleistä kaikkien yhteiskuntaluokkien keskuudessa, ryhtyy hyvin pieni osa soittamista opiskelevista nuorista ammattimuusikoiksi. Taidemusiikin puolella muusikkojen merkittävimmät työtehtävät ovat orkesterimuusikon, opettajan tai laulajan tehtävät, ja vähäisemmässä määrin erilaiset muut asiantuntijatehtävät tai esimerkiksi äänilevyteollisuuteen liittyvät tehtävät. Viihdeteollisuuden osuus on kasvanut merkittävästi. LUV |
| Musiikkikoulutus | Musiikkikoulutus oli usein vielä yksityisin varoin ylläpidettyä niin konservatorioissa kuin yksityisopetuksen puolella, vaikka valtioiden tukemaa koulutusta jo annettiin. Varsinkin laulajat, mutta myös muut ammattimuusikot opiskelivat usein yksityisesti toiseen maailmansotaan asti. Tosin muutamissa konservatorioissa, kuten Pariisin konservatoriossa ja sitä jäljittelevissä konservatorioissa Leiptzigissa, Kölnissä, Moskovassa ja Pietarissa, keskityttiin jo varhain korkeatasoiseen ammattikoulutukseen. Varsinkin puhaltajat saattoivat ryhtyä ammattimuusikoksi sotilassoittokuntien kautta. LUV | Musiikkikoulutus oli usein vielä yksityisin varoin ylläpidettyä niin konservatorioissa kuin yksityisopetuksen puolella, vaikka valtioiden tukemaa koulutusta jo annettiin. Varsinkin laulajat, mutta myös muut ammattimuusikot opiskelivat usein yksityisesti toiseen maailmansotaan asti. Tosin muutamissa konservatorioissa, kuten Pariisin konservatoriossa ja sitä jäljittelevissä konservatorioissa Leipzigissa, Kölnissä, Moskovassa ja Pietarissa, keskityttiin jo varhain korkeatasoiseen ammattikoulutukseen. Varsinkin puhaltajat saattoivat ryhtyä ammattimuusikoiksi sotilassoittokuntien kautta. LUV | Musiikkikoulutus oli usein vielä yksityisin varoin ylläpidettyä niin konservatorioissa kuin yksityisopetuksen puolella, vaikka valtioiden tukemaa koulutusta jo annettiin. Varsinkin laulajat, mutta myös muut ammattimuusikot opiskelivat usein yksityisesti toiseen maailmansotaan asti. Tosin muutamissa konservatorioissa, kuten Pariisin konservatoriossa ja sitä jäljittelevissä konservatorioissa Leipzigissa, Kölnissä, Moskovassa ja Pietarissa, keskityttiin jo varhain korkeatasoiseen ammattikoulutukseen. Varsinkin puhaltajat saattoivat ryhtyä ammattimuusikoksi sotilassoittokuntien kautta. LUV | Musiikkioppilaitosjärjestelmä oli muotoutumassa ja sai eri maissa hieman poikkeavia muotoja. Mitä suuremmaksi muodostui valtion tuki, sitä kontrolloidummiksi tulivat opetuksen standardit. Musiikkikoulutuksen perustaksi muodostui klassinen soitto- ja nuotinlukutaito sekä keskeisen teoskaanonin tunteminen. Sosialistisissa maissa myös kansankulttuuria tuettiin koulutuksen tasolla. Muu musiikki – kansanmusiikki, työväenmusiikki, rytmimusiikki, jazz jne. – opittiin korvakuulolta. LUV | Musiikkikoulutus on joissain maissa keskitetysti valtion tuen ja valvonnan alaista, toisissa taas vapaarahoitteista ja vailla velvoittavia standardeja. Musiikkikoulutus aloitetaan yleensä musiikkiopistotyyppisissä oppilaitoksissa kouluikäisenä. Koulujen musiikkikasvatuksessa on 1990-luvulta lähtien ollut havaittavissa keskittyminen kevyeen musiikkiin. Ammattikoulutus hankitaan yleensä yliopistotasoisissa korkeakouluissa, ja 2000-luvulla tutkinnosta on Bologna-prosessin myötä tullut kaikkialla Euroopassa kolmiportainen (kandidaatti, maisteri, tohtori). LUV |