Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin käyttötavat ja -yhteydet
Aikakausi: 1910 Moderni
| 1890-1910 Impressionismi, symbolismi | 1900-1920 Ekspressionismi | 1920-1945 Uusklassismi ja -barokki | 1945-1965 Sarjallisuus | 1965Jälkisarjall., minimalismi, pluralismi | |
|---|---|---|---|---|---|
| Instituutiot ja funktiot | Taidemusiikki-instituutiot kuten konservatoriolaitos, konserttielämä eri lajeineen, kirkollinen musiikkikulttuuri ja musiikkikustannustoiminta jatkuivat elinvoimaisina. Silti vallitsevien käytänteiden sisällä tapahtui uudistumista, ja eri alojen taiteilijat julistivat yhdessä taiteensa lähtökohtia. Debussyn Pelléas et Mélisande -oopperasta tuli muotitietoisen pariisilaisyleisön näyttäytymispaikka ja kulttiooppera, ja sen pääosan laulajattaresta, Mary Gardenista, jäljittelyn kohde. Myös kabaree- ja muu kevyt musiikki sai yhä vankemman jalansijan. LUV | Ekspressionismi johti sekä ristiriitoihin vallitsevien kulttuuri-instituuttien kanssa että oman yhdistyksen, Verein für musikalische Privataufführungen perustamiseen (1919–21). Skrjabinin visionäärisissä kuvitelmissa konsertti väriurkuineen siirtyi Himalajan rinteille. Schönbergin musiikki koettiin vieraaksi, aivan kuten Mahlerinkin. Säveltäjät ryhtyivät sanallisesti selittämään sävellysperiaatteitaan, mutta silti monet kokivat tonaalisuudesta etääntyneen ekspressionismin vieraaksi, vaikeaksi, tunneköyhäksi ja elitistiseksi. LUV | Romantiikan henkilökultti ja painottuminen yksilölliseen ilmaisuun saivat vastareaktiokseen suuntauksen, jonka mukaan musiikki on vain yksi käsityön lajeista ja ilmentää vain musiikkia itseään. Vakiintuneen konsertti-instituution puitteissa esitettiin yhä enemmän myös vanhoja sävellyksiä sekä uusia, jo olemassa olevaan musiikkiin tai tyyliin perustuvia teoksia. Yleisön odotusten ja säveltäjien ideoiden yhteensovittamattomuus saattoivat silti Kevätuhrin ensi-illan tavoin johtaa skandaaleihin. LUV | Darmstadtin kesäseminaareista muodostui 1940-luvun lopulta lähtien sarjallisen musiikin säveltäjien kohtauspaikka. Elektronisen musiikin studiot mm. Kölnissä olivat toinen ns. avantgarde-säveltäjien kiinnostuksen kohde. Suuren yleisön mielenkiinto kohdistui kuitenkin klassis-romanttisen kauden musiikkiin, johon orkestereiden ohjelmisto perustui. Jazzin ja nuorison rock’n rollin ja rautalankamusiikin suosiota on selitetty musiikin sosiaalisella funktiolla. Elokuvamusiikkia sävellettiin yhä enemmän. Kirkkomusiikki sen sijaan säilyi perinteisenä. LUV | Poikkitaiteellisuus ja performanssi sekä poliittinen teatteri toivat uusia musiikin käyttötapoja. Globalisaatio heijastui mm. balilaisesta tai afrikkalaisesta musiikista vaikutteita saaneessa minimalismissa, mutta myös mm. japanilaisten säveltäjien liittymisessä länsimaiseen perintöön. Kuulijakunnan jakaantuminen eri musiikkityylien tai esteettisten suuntausten kannattajiin oli yhä selvempää, vaikka vuosituhannen lopulla raja-aidat populaarimusiikin, maailmanmusiikin ja taidemusiikin välillä madaltuivat. LUV |
| Esityspaikat, akustiset tilat | Konserttisalit, teatterit ja oopperatalot saivat rinnalleen jo festivaaleja mm. Bayreuthin esikuvan mukaan. Maailmannäyttelyt toivat paviljonkeihin uteliaisuutta herättäviä eksoottisia soittokuntia, mutta tätä musiikkia ei ragtimen ja muun kansan- tai rytmimusiikin ohella katsottu soveliaaksi konserttilavoille. Sen sijaan erilaisia viihdeorkestereita esiintyi kahviloissa, huvitiloissa ja kylpylöissä. Myös sotilasmusiikki ja muu ulkoilmamusiikki oli suosittua. LUV | Ekspressionismia edustavat säveltäjät suuntautuivat ensisijaisesti perinteisiin musiikin esittämiseen varattuihin tiloihin, ja esitystilojen kuvitellut tai toteutuneet ”laajennukset” olivat selkeästi reaktioita vanhaan perinteeseen. Kokeilevat futuristisäveltäjät, kuten Luigi Russolo, halusivat laajentaa niin musiikin esittämisen ympäristöjä kuin musiikin äänimateriaalia perinteisten käytäntöjen piiristä (mm. hälysoitinorkesteri). Myös toiveet tekniikan tuomasta ”uudesta mahlasta” innoitti joitakin säveltäjä, kuten Edgar Varèsea. LUV | Vanhoista tyyleistä tai kansanmusiikista innoittunut taidemusiikki kuului selkeästi konserttiympäristöön ja sille tyypillisiin akustisiin esitystiloihin. Sen sijaan uudistamisen kohteena olivat mm. kokoonpanot, jotka erityisesti kamarimusiikin kohdalla laajenivat mm. Honeggerin tuotannon myötä. Konserttisaleista tuli yhä selkeämmin hiljaisia, keskittyneeseen kuunteluun tarkoitettuja erityistiloja. Resitaali-nimitys vakiintui soolokonsertteihin erotukseksi mm. hyväntekeväisyyskonserteista, ja konsertit saattoivat keskittyä vain yhden säveltäjän tuotantoon. LUV | Radioinnin ja äänilevyteollisuuden kasvu sekä taidemuodoksi mielletty elokuvamusiikki toivat nauhoitetun musiikin uusiin kuunteluympäristöihin, myös koteihin. Konsertit olivat edelleen suosittuja, ja niin säveltäjät kuin esiintyjät matkustivat festivaaleille ja kiertueille. LUV | Perinteisistä konserttitapahtumista poikkeavia musiikin esitystilanteita etsittiin julkisen ja yksityisen vapaa-ajan toiminnan piiristä. Konserttisalien ja oopperoiden lisäksi muodostui uusia musiikin esittämisen ja tuottamisen tiloja, kuten elektronimusiikin studiot, aulat tai julkiset tilat, museot ja taidenäyttelyt. Populaarimusiikin ja urheilun valtavia areenoita käytettiin myös suurten tähtiesiintyjien konsertteihin, joissa ääntä vahvistettiin sähköisesti. LUV |