Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 1750-1800 Klassismi
| 1720-1770 Rokokoo, galantti | 1740-1790 Empfindsamkeit, Sturm und Drang | 1770-1800 Klassismi | 1800-1830 Myöhäisklassismi | |
|---|---|---|---|---|
| Poliittinen historia | Keskeinen muutos tapahtui Ranskan hovielämässä ja vallankäytössä. Sota Espanjan kuninkuudesta ja Euroopan kuningassukujen vallanjaosta (1701-14) oli koetellut koko Eurooppaa. Ludvig XIV:n kaudella lukuisat muutkin sodat saattoivat Ranskan vararikon partaalle. Jo Aurinkokuninkaan elinaikana hänen vallankäyttötapansa herätti arvostelua. Pian hänen kuoltuaan, Ludvig XV:n kaudella, yksinvaltiuden tilalle tuli yläluokan hedonismi ja vapaamielisyys, talouden alalla yrittämisen tukeminen. LUV | Ajan poliittista historiaa leimaa toisaalta kuningashuoneiden väliset valtataistelut mm. siirtomaavallasta ja toisaalta aateliston ja porvariston vallanvaihdos. Siirtomaakauppaa käytiin suuren siirtomaasodan (1756-1763) jälkeen rauhallisesti kauppakomppanioiden valvonnassa. Englanti sai Intian herruuden, Espanja ja Portugali säilyttivät asemansa Etelä-Amerikassa, ja Ranska ja Itävalta olivat Manner-Euroopan mahtimaat. Preussi nousi suurvallaksi ja Venäjä voimistui. Pohjois-Amerikan brittisiirtokunnat julistautuvat itsenäisiksi 1776. LUV | Vanha, aatelisen syntyperän suoma etuoikeus valtaan ja vaurauteen haluttiin korvata yksilön osoittamalla taidolla ja tahdolla. Paine yhteiskuntarakenteiden muuttamiseen purkautui väkivaltaan Ranskan vallankumouksessa (1789-95). Ancient regime, vanha hallinto, koettiin feodalismin jäänteeksi, epätasa-arvoiseksi, korruptoituneeksi, niin uskon kuin käytännön elämän vapautta rajoittavaksi. Vallankumousta seurasi kuitenkin epävakaa, kuningaskunnissa jopa protektionistinen vaihe. Napoleonin sodat alkoivat. Amerikan vapaussota 1775-83 johti Yhdysvaltojen itsenäisyyden tunnustamiseen v. 1783. LUV | Ranskan vallankumouksen (1791) herättämä epävakaus jatkui Napoleonin sotaretkien aikana. Aateliston valta-alueilla, kuten Itävallassa, vallankumouksen pelko johti voimakkaaseen protektionismiin. Ajatus kansallisesta yhteenkuuluvuudesta orasti Kreikan vapaustaistelun (1821-32) ja Napoleonin sotien (1796-1815) siivittämänä, sillä mm. Italian ja Saksan kielialueet koostuivat pienistä ruhtinaskunnista. Wienin konferenssi palautti monarkkien vallan ja pyrki turvaamaan rauhan Euroopassa, mutta Pyhä allianssi muokkasi maaperää nationalismin nousulle. LUV |
| Sosiaalihistoria | Rokokoo kuvastaa sekä siirtymää että ristiriitaa aateliston ja porvariston vallan välillä. Suureelliset hoviseremoniat korvautuivat vähitellen pienemmillä yksityisluonteisilla tilaisuuksilla, joiden kulttuurinen perintö jatkui aina 1800-luvun porvarissalonkeihin asti. Hovi menetti johtoasemansa poliittisessa elämässä. Yhteiskuntaluokat eristäytyivät toisistaan. Rokokoo ilmensi yläluokkaista makua ja sen uutta elämäntapaa. Keskiluokan (porvariston) emotionaalinen elämänpiiri näyttäytyi vielä lähinnä tekotunteellisena ja hurskaana. LUV | Sosiaalihistorian suuria muutoksia enteili valistusfilosofien keskustelu yhteiskuntajärjestyksestä: La Mettrie (1709-1751) piti järjenkäyttöä vain oppineiden oikeutena luonnon tutkimiseen, ja näki tavallisen kansan siihen liian tyhmänä. Diderot (1713-1784) pohti lainkuuliaisuutta ja eliitin oikeutta toimia luonnollisen oikeudenmukaisuuden mukaisesti. Helvetius (1715-1771) ilmensi myöhäisen valistuksen uskoa koulutuksen mahdollisuuksiin. Hovikulttuurin rinnalla voimistui näin yksilösubjektin asemaa korostava valistusajattelu, ja vähitellen muotoutui ajatus ”järjen” merkityksestä myös yhteiskunnan ja moraalin kysymyksissä. LUV | Mm. Voltairen kirjoituksissa kiteytyvä valistusajattelu tähtäsi yhteiskunnan sosiaaliseen uudistumiseen. Vanha valtarakenne ei vastannut uutta sosiaalista rakennetta, kun läntinen Eurooppa kehittyi agraariyhteiskunnasta teolliseksi ja kauppa kasvoi. Yksilön taito, ei pelkästään syntyperä, tuli tieksi menestykseen, ja yksilönvapauden myötä hyveiksi muotoutuivat kansalaisen itsesäätely, velvollisuuksista huolehtiminen, riippumattomuus ja rationaalisuus. Hovi menetti esikuva-asemansa, tosin prosessi oli eri maissa hyvin erilainen. LUV | Porvariston vallankumouksellinen, rationaalinen ja naturalistinen elämänasenne sekoittui konservatiivisuuteen, ja aikaisempi säädelty, normatiivinen elämänpiiri vaihtui tällä kaudella romanttis-sentimentaaliseen kaipuuseen luonnon helmaan, alkuperäiseen elämänyhteyteen (Rousseau). Ranskan vallankumouksen innoittamana alkoi alempien yhteiskuntaluokkien vaatimuksesta kaikkialla pitkä kamppailu demokratian ja vapauden edistämiseksi. LUV |
| Muut taiteet ja tieteet | Muotityyli vaihtui 1700-luvun kuluessa barokista rokokooksi (galantiksi) ja edelleen Kreikan kulttuuria ihailevaksi (uus)klassismiksi. Koristeellinen, ilmava ja epäsymmetrinen rokokoo oli suosittu suuntaus kuvataiteen ja arkkitehtuurin parissa. Vasta sen päättyminen merkitsi renessanssista alkaneen hovikulttuurin elinvoimaisuuden hiipumista. Porvariston arvomaailmasta kumpuava subjektiivisuus korvasi vanhan seremoniallisen ja juhlavan grand goût -tyylin, ja rokokoo oli tärkeä siirtymävaihe. Tieteen kehitys liittyy rokokoon sijaan valistuksen läpimurtoon. LUV | Juhlavan, monumentaalisen hovityylin rinnalle tuli intiimi ja siro tyyli, joka vastasi myös porvarisympäristön makua ja mittasuhteita. Kuvataiteissa rokokoo toi aiheiksi keveät lemmenleikit ja ornamentit, ja uusklassismi suuntasi ilmaisun kohti arkeologisten löytöjen siivittämää Antiikki-innostusta (Winkelmann ja ns. ”valkoinen antiikki”). Porvariston kiinnostus lukemista kohtaan näkyi mm. sanomalehtien ja kirjallisuuden suosiossa. Ensyklopedistit tavoittelivat tieteellisen tiedon kokonaisesitystä. Kehruukoneen keksimisen myötä alkoi kankaan teollinen valmistus. Nykyaikainen kemia syntyi. LUV | Uusklassismi ja vallankumous yhdistyivät mm. Davidin ajankohtaisiin aiheisiin kantaaottavissa maalauksissa. Ingres kääntyi renessanssin oppi-isien puoleen. Luonto, sisätilat ja arkkitehtuuri saivat uuden merkityksen ja kuvaustavan. Tuottoisa julkaisutoiminta edisti niin kirjallisuuden kuin sanomalehtien ja nuottienkin kauppaa ja toi toimeentulon yhä useammille. Kokeellinen traditio jatkui tieteissä ja nosti luonnontieteellisen argumentoinnin myös ihmisen tieto- ja maailmasuhteen kuvaamisen välineeksi. Mitta- ja painoyksiköt yhdenmukaistettiin (poikkeuksina mm. Englanti ja Yhdysvallat). LUV | Vilkas ja monialainen taiteellinen luomistyö ilmensi aikakauden keskeisiä juonteita: (1) klassisen tasapainoisen eetoksen perintöä (klassisromanttinen jatkumo), (2) Sturm und Drang -näytelmän (Klinger) ihmisnäkemyksen synnyttämästä kirjallis-filosofista paatosta tai (3) Ranskan vallankumouksen joukkovoiman ja tasa-arvon ihannointia. Kauhuromantiikka (M. Shellyn Frankenstein, E.A. Poe) kukoisti voimakkaana. Tieteellinen tutkimus loi perustan nykyaikaiselle maailmankuvalle, vaikkakin monet tieteenalat vielä odottivat ”perustamistaan”. LUV |
| Aikakausijako ja tyylihistoria | Rokokoo yhdistetään ennen kaikkea ranskalaiseen hovikulttuuriin osaan, joka ei jatka barokin juhlavaa paatoksellisuutta. Sen ensi vaihetta, style régencea, edustavat esimerkiksi Daquinin pastoraaliaiheiset karaktäärikappaleet, ranskalainen huilukoulu tai F. Couperinin myöhäistuotanto. Keskivaihetta, genre pittoresquea (1730-60) ilmentävät Rameaun Platée tai Mondovillen sonaatit. Galantiksi kutsuttiin uutta, miellyttämään tarkoitettua homofonista tyyliä Italiassa, Ranskassa ja Saksassa (Campra, Galuppi, Rameau, Graun, C.P.E.Bach). LUV | Aikakaudella kirjoitettiin jo musiikinhistorian yleisesityksiä (Hawkins, Burney). Keskeistä on barokin polyfonian ja affektioppiin perustuvan sävellystyylin korvautuminen (Fuxin edustamaa kirkkomusiikin suuntausta lukuun ottamatta) laulullisuudella, homofonialla ja muodon osalta sonaattiperiaatteella. Uuden tyylin sisällä oli rinnakkain monia suuntauksia, kuten hovien rokokoo, uusi galantti tyyli, Empfindsamkeit, Mannheimin orkesterityyli, tai Haydnin luoma tyylien kollaasi ja romantiikkaa enteilevä Sturm und Drang. LUV | Aikakaudella kirjoitettiin jo musiikinhistorian yleisesityksiä (Hawkins, Burney). Keskeistä on barokin polyfonian ja affektioppiin perustuvan sävellystyylin korvautuminen (Fuxin edustamaa kirkkomusiikin suuntausta lukuun ottamatta) laulullisuudella, homofonialla ja muodon osalta sonaattiperiaatteella. Uuden tyylin sisällä oli rinnakkain monia suuntauksia, kuten hovien rokokoo, uusi galantti tyyli, Empfindsamkeit, Mannheimin orkesterityyli, tai Haydnin luoma tyylien kollaasi ja romantiikkaa enteilevä Sturm und Drang. LUV | Klassismin ilmaisun tasapaino ja eetos jatkui yhä eräiden säveltäjien (Beethoven, Clementi) tuotannossa, mutta sen kanssa rinnan vakiintui uutta elämäntuntoa heijasteleva romanttinen tunne- ja sointi-ilmaisu (Schubert, Dussek). Aikalaisten näkemykset musiikinhistoriasta täsmentyivät, ja mm. laji- ja tyylikausihistorioita kirjoitettiin (mm. Fétis). Beethovenin myötä säveltäjillä oli käsitys teostensa ajattomasta arvosta. Ajalta on peräisin teoskeskeinen näkemys musiikinhistoriasta ja kuva säveltäjästä ns. originaalinerona. LUV |
| Lähteet ja niiden tulkinta | Rokokoon käsitteeseen liittyy sen kulttuurinen konteksti ja tulkinta. Rokokoo musiikkityylinä liittyy aina omaan sosiaaliseen yhteyteensä, 1700-luvun alkupuolen hovien uuteen makuun ja elämäntapaan. Se on tyylinä marginaalinen, mutta tärkeä välittäjä barokista klassismiin. Galanttia tyyliä voidaan selkeämmin tarkastella musiikin tyylinä, ja siksi siinä lähteitä ovat tavanomaiset käsikirjoitukset, kopiot, kaiverrukset ja painotuotteet, kuvalliset lähteet, soittimet ja muut kirjoitukset. LUV | Tällä kaudella virinnyt into kirjoittaa soitto-oppaita auttaa tulkitsemaan aikakauden kirjoittamattomia käytänteitä, tosin nuottikirjoituskin täsmentyi tällä kaudella mm. dynamiikan, tempo- ja esitysmerkintöjen ja artikulaation sekä mm. laulajien virtuoosisten ornamenttien osalta. Lähteitä on runsaasti, mutta joskus tulipalot tuhosivat keskeistä materiaalia. Uusia käsikirjoituksia ja kirjeitä saatetaan vieläkin löytää arkistoista ja kirjastoista. LUV | Tällä kaudella virinnyt into kirjoittaa soitto-oppaita auttaa tulkitsemaan aikakauden kirjoittamattomia käytänteitä, tosin nuottikirjoituskin täsmentyi tällä kaudella mm. dynamiikan, tempo- ja esitysmerkintöjen ja artikulaation sekä mm. laulajien virtuoosisten ornamenttien osalta. Lähteitä on runsaasti, mutta joskus tulipalot tuhosivat keskeistä materiaalia. Uusia käsikirjoituksia ja kirjeitä saatetaan vieläkin löytää arkistoista ja kirjastoista. LUV | Useista Beethovenin teoksista tunnetaan koko syntykaari luonnoksista ensipainoksiin. Suosituista teoksista on paljon myöhempiä ja muunneltuja editioita. Perustutkimusta lähteistä ja myös säveltäjien näkemyksistä on tehty mm. kriittisten editioiden (Beethoven, Schubert, Weber) yhteydessä. Musiikin esittämisestä voidaan tehdä jonkin verran johtopäätöksiä vertaamalla varhaisimpia, 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen äänitteitä kirjallisiin ohjeisiin, oppaisiin, kritiikkeihin ja muihin kuvauksiin. LUV |