Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Tekijät
Aikakausi: 1750-1800 Klassismi
| 1720-1770 Rokokoo, galantti | 1740-1790 Empfindsamkeit, Sturm und Drang | 1770-1800 Klassismi | 1800-1830 Myöhäisklassismi | |
|---|---|---|---|---|
| Säveltäjät, koulukunnat | Rokokoo musiikissa liittyy sosiaalis-kulttuuriseen näkökulmaan. Rokokoo liitetään 1700-luvun aateliston ja ylemmän porvariston pittoreskia musiikkimakua edustavia teoksia, ranskalaiseen 1700-luvun alun huilukoulukuntaan (Blavet, Quantz), viulukouluun (Leclair), F. Couperinin pikkukappaleisiin tai Rameaun harmonisiin yllätyksiin. Galantti liittyy tiiviimmin musiikkiin. ”Galanterian” piiriin kuuluu edellisten lisäksi laajempi joukko homofonisia karaktäärikappaleiden säveltäjiä eri maista (mm. Galuppi Soler, J.C. Bach, Sammartini). Galantti yleistyi homofonisen musiikin yleisnimeksi. LUV | Aikakaudella esiintyi rinnan laaja kirjo musiikillisia tyylejä myöhäisbarokista (Bach, Händel) sen vastareaktioihin, kuten galanttiin tyyliin (Galuppi), Sturm und Drangiin (Schobert), Empfindsamkeitiin (C.Ph.E.Bach), Mannheimin orkesterityyliin (J.Stamitz) tai Haydnin Esterhazyn hovissa kehittelemään tyylien synteesiin, joka johti täysklassismiin. Myös stile antico –sävellystyyli palaa mm. kirkkomusiikkiin. Aikakauteen liitetään alueellisia koulukuntanimitylsiä, kuten Napolin koulukunta tai wieniläis-, pariislais-, berliiniläis-, Mannheimin jne. klassismi. LUV | Erilaiset vaikutteet, mm. kansanmusiikki, alueelliset tyylit, erilaisiin yhteiskuntaluokkiin viittaavat tanssit, soittimiin liittyneet mielleyhtymät (esim. metsästystorvi) jne. muodostivat yleiseurooppalaisen, säveltäjien käyttämän viitteistön. Hovien tarpeilla oli vaikutusta sävellyslajeihin. Säveltäjien yksilölliset ideat mm. sonaattiperiaatteen soveltamisessa tai yllätysten rakentamisessa liittyivät paitsi teatterimaiseen dramaturgiaan myös mm. yhteiskunnallisiin arvoihin. LUV | Homofonisen, melodisen musiikin viihteellis-galantti alkuperä muuttui syvällisen itseilmaisun tavoitteluksi niin Beethovenin kuin Clementin myöhäistuotannossa. Siinä missä valistuksen ajan taiteilija loi asemansa historiaansa, perinteeseensä ja sen normeihin liittyneenä, taiteilijan ja säveltäjän individualisoitu, idealisoitu persoonallisuus suorastaan edellytti irtaantumista historiallisista tai sosiaalisista siteistä. Säveltäjän mieltäminen romantiikan tai klassismin edustajaksi riippuu tarkastelijan näkökulmasta, ja kirjallisuudessa esitetään hyvinkin toisistaan poikkeavia jaotteluita. LUV |
| Esittäjät, koulukunnat | Galantilla viitattiin myös esittämisen tapaan. Pienten ornamenttien runsas ja intiimi käyttö tai soitinten vähäisyys on mainittu ”galanteiksi” piirteiksi, vaikka sanaa käytettiin paljon sitä erityisemmin määrittelemättä. Ranskalainen ja muu uusi cembalo-, huilu- ja viulukoulu soittotyyleineen, legatolinjoineen ja keveine koristeluineen nähtiin vanhojen esitystyylien, kuten ”saksalaisen kuorolaulutyylin” raikastajana. Kansalliset erot vaikuttivat edelleen, italialaiset soittajat olivat ranskalaisten mielestä äänekkäitä ja pinnalliseen loistoon pyrkiviä. LUV | Kenner und Liebhaber, asiantuntijat ja harrastajat, muodostivat tiiviin musiikillisen yhteisön. Ammattiorkesterit erilaistuivat alueellisesti, esimerkiksi Mannheimin hoviorkesterin ainutlaatuinen tapa luoda efektejä dynamiikan avulla herätti laajalti huomiota. Soitinrakennuksen alueelliset erot heijastuivat esittämiseen. Koulukuntia syntyi myös karismaattisten esittäjien ympärille, esim. Clementi ja Beethoven loivat omat kilpailevat pianistiset koulukuntansa. LUV | Kenner und Liebhaber, asiantuntijat ja harrastajat, muodostivat tiiviin musiikillisen yhteisön. Ammattiorkesterit erilaistuivat alueellisesti, esimerkiksi Mannheimin hoviorkesterin ainutlaatuinen tapa luoda efektejä dynamiikan avulla herätti laajalti huomiota. Soitinrakennuksen alueelliset erot heijastuivat esittämiseen. Koulukuntia syntyi myös karismaattisten esittäjien ympärille, esim. Clementi ja Beethoven loivat omat kilpailevat pianistiset koulukuntansa. LUV | Suuriin kaupunkeihin perustettiin orkestereita ja niiden kapellimestareina toimi usein säveltäjiä. Oopperoissa näinä bel canto -laulun viime hetkinä saattoi vielä laulaa kastraatteja. Laulajien virtuoosiornamentit tulivat vähitellen, säveltäjien niitä nuotinnettua, yhdenmukaisiksi. Virtuoosisolistit kiinnostivat yleisöä, mutta intiimi salonkiesiintyminen oli elinvoimainen vaihtoehto. Pianististen koulukuntien erot kasvoivat mm. Beethovenin ja Hummelin kannattajien kiistellessä hyvän soiton kriteereistä. LUV |
| Kuulijat | Matthesonin kirjassaan v. 1713 kuvaama ”galant homme” viittasi sekä miehiin että naisiin, ja hän oli omistanut kirjansa eräälle aatelisrouvalle. Galantti musiikki ja kirjallisuus olivat yleensä suunnattu ensisijaisesti ylimysnaisten opetukseen ja viihdyttämiseen. Rokokoo puolestaan viittaa 1700-luvun hoveihin, aateliseen ja yläluokkaiseen kuulijakuntaan. Monet ajan kirjoittajat niin musiikin, filosofian kuin kirjallisuuden alalla kuvasivat musiikin kuuntelemista kiinnostuttuaan ajan uudenlaisesta aistillisuudesta. LUV | Kullakin säädyllä ja sosiaaliryhmällä oli omaa musiikkikulttuurinsa. Lähes kaikki säveltäjät loivat musiikkiaan aatelisille tukijoilleen hovien yksityistilaisuuksiin, tai kaupallisin periaattein toimiville oopperataloille. Vähitellen myös julkiset konsertit yleistyivät, niitä rahoitettiin varakkaiden porvarisharrastajien ostamilla pääsylipuilla. LUV | Kullakin säädyllä ja sosiaaliryhmällä oli omaa musiikkikulttuurinsa. Lähes kaikki säveltäjät loivat musiikkiaan aatelisille tukijoilleen hovien yksityistilaisuuksiin, tai kaupallisin periaattein toimiville oopperataloille. Vähitellen myös julkiset konsertit yleistyivät, niitä rahoitettiin varakkaiden porvarisharrastajien ostamilla pääsylipuilla. LUV | Musiikkia esitettiin paljon mm. porvariskodeissa, salongeissa ja yhä enemmän myös julkisissa, maksullisissa konserttitaloissa. Lontoossa puistokonsertit olivat suosittuja, ja vaurastunut porvaristo muodosti kaikkialla kuulijakunnan perustan. Musiikin kuunteleminen oli soittamisen ohella olennainen osa aikakauden sivistysihannetta, mutta virtuoosi-ilmiön myötä harrastajat asettuivat yhä enemmän vain kuulijan rooliin. Kritiikkejä julkaistiin lehdistössä. LUV |
| Teoreetikot, tutkijat | Rokokoota musiikin yhteydessä on eritelty verraten vähän, ja vasta 1900-luvulla. Viittauksia ”rocaille et galante” esiintyi myös aikalaisten kirjoituksissa, mutta ensisijaisesti rokokoo yhdistettiin kuvataiteisiin ja arkkitehtuuriin. Galantista musiikista säveltämisen ja esittämisen kannalta ovat kirjoittaneet mm. Mattheson, Scheibe, C.P.E.Bach, Marpug, Quantz, Türk, Fux, Sulzer, myös Rousseau sanakirjassaan. LUV. | Valistusihanteiden innoittamana kirjoitettiin paljon oppaita musiikista. Keskeisissä lähteissä (C.Ph.E. Bach, L. Mozart, Quantz, Türk) käsiteltiin sekä laulamiseen, soittamiseen, teoriaan että säveltämiseen liittyviä kysymyksiä. Teoreettinen tarkastelu suuntautui vuosisadan jälkipuoliskolla yhä enemmän laji- ja muotokysymyksiin (Riepel, Sulzer, Kirnberger, Koch, Momigny). LUV. | Valistusihanteiden innoittamana kirjoitettiin paljon oppaita musiikista. Keskeisissä lähteissä (C.Ph.E. Bach, L. Mozart, Quantz, Türk) käsiteltiin sekä laulamiseen, soittamiseen, teoriaan että säveltämiseen liittyviä kysymyksiä. Teoreettinen tarkastelu suuntautui vuosisadan jälkipuoliskolla yhä enemmän laji- ja muotokysymyksiin (Riepel, Sulzer, Kirnberger, Koch, Momigny). LUV. | Leimaavaa tälle aikakaudelle oli teorian suuntautuminen pedagogiikkaan, sillä konservatorioiden teorianopetukseen tarvittiin paljon materiaalia. Tämän aikakauden teoreetikot (Albrechtsberger, Momigny, Reicha, Cherubini, A.B.Marx) olivat usein myös käytännön muusikoita ja säveltäjiä. He loivat monelta osin pohjan nykyiselle musiikinteoreettiselle terminologialle ja tarkastelutavoille. Lukuisat sävellysoppaat ovat nykytutkijoille tärkeitä ajan konventioihin perehtymisen lähteitä. LUV |
| Muut toimijat | Uusi musiikkityyli herätti kiinnostusta. Uusi toimijaryhmä olivat kriitikot ja kommentaattorit, joiden kirjoituksia julkaistiin sananvapauden nimissä tällöin niin kirjoja kuin muita julkaisuja ahkerasti lukevalle porvaris- ja aatelisyleisölle. Ranskassa ja Saksassa laadittiin ensyklopedioita ja lexikoneja. Tällä kaudella kiinnostuttiin soittimista, joilla saattoi vaihdella dynamiikkaa yksinkertaisen homofonisen ja melodisen musiikin elävöittäjänä. LUV | Musiikkielämän painopisteen siirtyminen hoveista julkiseksi, porvariston ylläpitämäksi kulttuurin alaksi loi uusia tarpeita. Soitonharrastajat tarvitsivat paljon soittimia, ja soitinrakennus oli vilkasta, innovatiivista ja omaleimaista. Kustannustoiminta nousi uudella tavalla kannattavaksi ja konserttien järjestämiseen tarvittiin uusia toimijoita kuten impressaarioita (mm. Salomon). Aloitteellisuus oli vilkasta kaikilla toiminnan aloilla. LUV | Musiikkielämän painopisteen siirtyminen hoveista julkiseksi, porvariston ylläpitämäksi kulttuurin alaksi loi uusia tarpeita. Soitonharrastajat tarvitsivat paljon soittimia, ja soitinrakennus oli vilkasta, innovatiivista ja omaleimaista. Kustannustoiminta nousi uudella tavalla kannattavaksi ja konserttien järjestämiseen tarvittiin uusia toimijoita kuten impressaarioita (mm. Salomon). Aloitteellisuus oli vilkasta kaikilla toiminnan aloilla. LUV | Vilkas musiikkielämä laajensi toimijoiden kirjoa ja määrää. Impressaarit olivat säveltäjien ohella keskeisiä julkisen konserttielämän organisoijia. Kustannustoiminta oli vilkasta Pittsburghista Pietariin, ja kustantajilla oli paljon valtaa julkaistavan materiaalin valinnassa. Säveltäjät ja muusikot toimivat opettajina ja saattoivat luoda koulukuntia ympärilleen. Soitinrakennus oli vilkasta kaikkialla, ja monet säveltäjät tekivät yhteistyötä soitinrakentajien kanssa instrumenttien kehittämiseksi. Musiikista kirjoitettiin paljon ja musiikkilehtiä perustettiin. LUV |