Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin lajit
Aikakausi: 1750-1800 Klassismi
| 1720-1770 Rokokoo, galantti | 1740-1790 Empfindsamkeit, Sturm und Drang | 1770-1800 Klassismi | 1800-1830 Myöhäisklassismi | |
|---|---|---|---|---|
| Kirkkomusiikki | Rokokoon tai galantin tyyli vaikutti kirkkomusiikkiin 1720-40. Pienimuotoisuus ja yksinkertaisuus koettiin kuitenkin rajoittavaksi, mikä johti osin entistä kontrapunktisempaan kehitykseen – napolilaisen messun stile antico -tyyli säilyi vastuskykyisenä ajan uusille musiikillisille suuntauksille. Caldaran oratorioissa ja oopperamaisissa messuissa on havaittavissa siirtyminen subjektiivisen tyyliin ja soitinnukseen. Silti juhlava kontrapunktiikka miellytti vielä kirkkomusiikissa jopa Wieniläistä yleisöä. LUV | Napolilaisen messun stile antico -tyyli säilyi vastuskykyisenä ajan uusille musiikillisille suuntauksille. Richter, Reutter, Werner, Wagenseil, Michael Haydn, L. Hofmann ja Salieri seurasivat messusäveltämisessä Fuxin ja Caldaran esimerkkiä, ja vasta vuosisadan puolivälissä oli tyylillisiä muutoksia havaittavissa. Pietistit kritisoivat ”teatraalista kirkkomusiikkia”, jota edusti mm. Bachin säveltämät kantaatit Neumeisterin teksteihin. LUV | Vanhoillisena pidetyn Dittersdorfin lisäksi kirkkomusiikkia sävelsivät mm. C.H. Graun, Mozart, Haydn ja Beethoven. Kirkkomusiikkiteokset – mm. messut – ilmensivät yleensä uutta homofonista musiikkityyliä, vaikka saattoivat sisältää taidokasta polyfoniaa. Pietismi muodosti luterilaisen kirkon piirissä vastineen valistuksen rationalismille. Sen piirissä taidokasta liturgista musiikkia pidettiin lähinnä jäänteenä valistumista edeltäneeltä vanhalta ajalta. LUV | Beethovenin Missa solemnis ja Cherubinin kahdeksan messua ilmentävät ranskalaista, individualistista lähestymistapaa messuperinteeseen. Ranskalaisten messujen oopperamaisuus herätti mm. Spohrin huomion, kun saksankielisellä alueella sinfonisuus sävytti myös messuja. Messujen jako klassisiin tai romanttisiin ei kenties ole mielekäs. Mm. Hummelin messut tai Schubertin G-duurimessut ovat sävyltään pastoraalisia, kansanlaulujen ideaalia tavoittelevia. Messut oli vielä tarkoitettu kirkkokäyttöön. LUV |
| Maallinen vokaalimusiikki | Italialainen bel canto on mainittu galantin tyylin esikuvaksi. Melodisuus, dynamiikan mahdollisuudet ja rytmin joustava käsittely omaksuttiin suurten kastraattien kuten Farinellin ja Carestinin laulutekniikasta. Leonardo Vincin, Alessandro Scarlattin, Hassen ja Pergolesin vokaalimusiikki vakiinnuttivat galantin homofonisen tyylin laulumusiikkiin. LUV | Kiinnostus muuhunkin maalliseen vokaalimusiikkiin kuin oopperaan orasti. Monet ajan vähemmän tunnetut säveltäjät, kuten Reichardt tai Neefe, sävelsivät soololauluja, jopa kuoroteoksia. Sekä Mozart että Beethoven sävelsivät suosittuja pianosäestyksellisiä yksinlauluja. Vanhoja balladeja kerättiin kokoelmiksi (Herderin kokoelmat,sekä väärennyksiksi osoittautuneet Ossianin laulut). Haydn, Mozart ja Beethoven tekivät myös kansanlaulusovituksia. LUV | Kiinnostus muuhunkin maalliseen vokaalimusiikkiin kuin oopperaan orasti. Monet ajan vähemmän tunnetut säveltäjät, kuten Reichardt tai Neefe, sävelsivät soololauluja, jopa kuoroteoksia. Sekä Mozart että Beethoven sävelsivät suosittuja pianosäestyksellisiä yksinlauluja. Vanhoja balladeja kerättiin kokoelmiksi (Herderin kokoelmat,sekä väärennyksiksi osoittautuneet Ossianin laulut). Haydn, Mozart ja Beethoven tekivät myös kansanlaulusovituksia. LUV | Pianosäestyksinen yksinlaulu kiinnosti säveltäjiä, ja siinä liittyi klassismin musiikkitraditioon runous ja idealisoitu kansanmusiikki. Ooppera sai yhä enemmän kantaakseen kansallisia ominaispiirteitä ja sen suosio kasvoi. Kuoroliike syntyi ja maallinen kuoromusiikki nousi suosioon. LUV |
| Soitinmusiikki | Rokokooksi tai galantiksi kuvatussa soitinmusiikissa suosittiin pienimuotoisia soolokappaleita. F. Couperinin myöhäistuotannon karaktäärikappaleet cembalolle, Leclairen edustama ranskalainen viulukoulu ja Blavet’n ja Quantzin huilukoulu sekä Mondonvillen uudet pianosonaatit viulun säestyksellä edustivat ”genre pittoresquea”. Monissa menueteissa, Galuppin, Solerin, J.C.Bachin ja Solerin kosketinsonaateissa, Sammartinin kamarimusiikissa ja Veracinin viulusonaateissa v. 1716 on galantille tyypillinen yksinkertainen, homofoninen tekstuuri ja periodinen, lyhyistä motiiveista rakentuva muoto. LUV | Sinfonia syntyi ooppera-alkusoittojen vanavedessä. Uusi orkesterikulttuuri innoitti lukuisia säveltäjiä mm. Mannheimin hoviorkesteri esikuvanaan. Haydn kehitti suuren suosion saaneen jousikvartettotyylin, ja soolosonaatti muotoutui mm. ad libitum -sonaateista. Basso continuon muuttuminen homofoniseksi säestykseksi vaikutti moniin sävellyslajeihin. Kaikessa musiikissa, em. lisäksi mm. soolo- tai duosonaateissa, yhdistyi sekä säveltäjien innovatiivisuus että kuulijaystävällinen konventionaalisuus. LUV | Kiinnostus soittamiseen ja soitinmusiikkiin oli voimakas. Sinfoniat, konsertot, jousikvartetot ja muu kamarimusiikki sekä sonaatit vakiintuivat keskeiseksi soitinmusiikin lajeiksi. Haydn kehitti suuren suosion saaneen jousikvartettotyylin. Kaikessa musiikissa, em. lisäksi mm. trioissa js soolo- tai duosonaateissa, yhdistyi sekä säveltäjien innovatiivisuus että kuulijaystävällinen konventionaalisuus. LUV | Klassismi ja romantiikka muodostavat monilta osin jatkumon. Sinfonia, sonaatti, konsertto ja kamarimusiikin monet lajit periytyivät klassismin soitinmusiikin lajeista (varhaiseen) romantiikkaan. Mutta yleisen ilmapiirin muuttuessa säveltäjät hakivat ja loivat uusia lajeja, mm. karaktäärikappaleita (nokturno) ja ohjelmallisia sinfonioita, sekä uutta virtuositeettia esitteleviä teoksia, kuten konserttietydejä. Uusi soinnillinen kiinnostus nosti soittimien äänenvärin ja teksturaalisen ilmaisun huomion kohteeksi. LUV |
| Musiikkidraama, näyttämö- ja elokuvamusiikki | Galantti muodikkuus ilmeni jo 1600-luvun näyttömäteoksissa, erityisesti Italialaisessa teatterissa. Italialainen. Opera seria oli tärkein oopperan laji, mutta uusi maku ilmeni mm. porvariston suosiman opera buffan nousussa. Destouchesin, Campran ja Favartin opéra-ballet’t ja pastoraalit ilmensivät rokokoon henkeä musiikin kepeyden ja pittoreskien aiheittensa puolesta. Ne innoittivat myös lavastajia rokokoon visuaaliseen hyödyntämiseen. Rameaun Platée ja airs de ballet’t miellettiin myös ”pittoreskin ilmaisun” edustajiksi. LUV | Ooppera vaikutti monin tavoin uuden musiikkityylin muotoutumiseen. Suosioon noussut buffaooppera (mm. Galuppi, Cimarosa, Paisiello) heijasteli myös valistushenkeä (Rousseau). Oopperauudistuksessa (mm. Gluck) heijastui uudelleen herännyt kiinnostus klassiseen selkeyteen antiikin Kreikan esikuvan mukaan. Jommellin uudistukset vaikuttivat aina Mannheimia myöten. Metastasion librettojen myötä opera serian kausi jatkui ns. toisen napolilaisen koulukunnan säveltäjien oopperoissa (Hasse, Piccinni). LUV | Musiikkidraaman lajeiksi vakiintuivat opera seria, opera buffa, opéra comique ja Singspiel, sekä Ranskassa vallankumous- ja pelastusoopperan lyhyen kukoistuskauden jälkeen puhetta tai tanssia sisältävät näyttämömusiikin lajit. Kiinnostus oopperaa kohtaan saavutti niin Pietarin hovin kuin syrjäisten keskusten konserttitalot. Haydnin ja muiden hoveissa työskennelleiden säveltäjien tehtäviin kuului yleisesti oopperoiden säveltäminen ja oopperaesitysten järjestäminen. LUV | Porvariston ja keskiluokan mielenkiinnon kasvaessa oopperan lajien kirjo monipuolistui ja innostus levisi Singspiel-perinteen jalanjäljissä myös saksankieliselle alueelle (E.T.A. Hoffmann, Spohr, Schubert ja Carl Maria von Weber). Italialainen ooppera eli yhtä sen kulta-ajoista, ja Ranskassa sävellettiin ensin ns. vallankumousoopperoita (Auber), sitten Gluckin oopperauudistuksen jalanjäljissä ns. ensimmäisiä grand opéroita sekä puhuttuja dialogeja sisältäviä koomisia oopperoita. LUV |
| Elektroninen musiikki |