Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 400-1420 Keskiaika
| 400-1000 Varhaiskeskiaika | 1000-1150 Romaaninen vaihe | 1150-1300 Varhais- ja keskigotiikka: Ars antiqua | 1300-1420 Myöhäisgotiikka: Ars nova, trecento, a.subtil. | |
|---|---|---|---|---|
| Poliittinen historia | Germaanikansojen suurten vaellusten seurauksena Länsi-Rooma hajosi. Bysantti pystyi vastustamaan hyökkäystä ja nousi itäisen Välimeren alueen poliittiseksi mahdiksi. Länteen muodostui valtatyhjiö, joka mahdollisti läntisen kirkon vallan kasvun. Sille maalliseksi vastavoimaksi tuli frankkien valtakunta, joka kasvoi länsieurooppalaiseksi suurvallaksi. Islamin ekspansio piti itäisen Välimeren alueen rauhattomana ja valtasi Pyreneitten niemimaan länsigooteilta. LH | Eurooppa voimistui ja vaurastui, kun olot vakiintuivat kansainvaellusten jälkeen. Kuninkaiden ja kirkon valta kasvoi. Viikinkien valloitusretket johtivat Venäjän syntyyn. Espanjassa maurit menettivät vähitellen alueitaan. Kaupungit itsenäistyivät ja niistä kehittyi kaupan keskuksia. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta muodostui uudeksi suurvallaksi Bysantin rinnalle. LUV | Ristiretkien aika merkitsi Välimeren alueen yhtenäisyyden häviämistä ja rappiota. Bysantin ja arabien sivistys ja vauraus heikkenivät, kun reuna-alueilta tulevat kansat ottivat vallan. Samalla uskonnollinen suvaitsemattomuus kasvoi. Läntinen Eurooppa vahvistui: Venetsiasta tuli Välimeren johtava merivalta, reconquista Espanjassa jatkui menetyksellä ja Itämeren alue kytkettiin kristillisen käännytystyön tuloksena länteen sekä hengellisin että taloudellisin sitein. LH | Italia saavutti vuosisadan alussa taloudellisen johtoaseman Euroopassa. Ranskan ja paavin valtataistelut aiheuttivat paavin vangitsemisen Avignoniin ja johti ns. suureen skismaan. Ranskan ja Englannin kiista Lounais-Ranskan alueista sytytti satavuotisen sodan. Nälänhätä ja rutto koettelivat koko Eurooppaa ja surmasi paikoitellen yli puolet väestöstä. Ottomaanien valtakunta perustettiin ja turkkilaiset aloittivat vuosisatoja kestäneet hyökkäyssodat Kaakkois-Euroopassa. LUV |
| Sosiaalihistoria | Kansainvaellusten aiheuttama sekasortoinen tila näkyi fyysisen infrastruktuurin heikkenemisenä, hallinnollisten palvelujen puutteena ja koulutustason laskuna Länsi-Rooman alueella. Käänne parempaan tapahtui vasta ajanjakson lopulla, jolloin Euroopan sosiaaliseen, uskonnolliseen ja sivistykselliseen kehitykseen vaikutti myös Kaarle Suuren hallinto. Bysantin keisarikunnassa vilkas intellektuaalinen elämä piti yllä Kreikan tieteellistä ja Rooman juridista perintöä. LH | Kaarle Suuri luoma hierarkkinen, feodaalinen säätyjärjestelmä kuninkaasta maaorjiin vakiintui, ja yhteiskuntarauha perustui uskollisuuteen ylempää kohtaan. Hallinto-, oikeus- ja puolustusjärjestelmä kehittyi osana feodaalista valtarakennetta. Rooman kirkko lujitti valtaansa tukemalla kristittyjä feodaaliruhtinaita. Bysantissa maaylimystö pysyi itsenäisenä, mutta virkaylimystö oli riippuvainen hovista ja keisarista. Kaupunkien asukkaat elivät kaupalla ja käsityöläisyydellä. LUV | Eurooppa eli dynaamista kasvun aikaa: väestö lisääntyi, ravinnontuotanto tehostui, kaupungit vahvistuivat kaupankäynnin ja tuotannon keskuksina. Yhteiskunta jakaantui kolmeen säätyyn: (1) talonpojat tuottivat työllään feodaalirasitusten alaisuudessa lisäarvoa ylemmille säädyille, (2) aristokratia käytti maillaan laajaa valtaa ja vastasi puolustuksesta, (3) papisto oli opillisesti sivistynein sääty, jonka vaikutus ulottui kaikkialle. Paavin valta oli vahva ja opillista puhtautta valvoi inkvisitio. LH | 1300-luvun alussa 90 prosenttia väestöstä asui maaseudulla. Satavuotinen sota päätti feodaaliajan, ja niin aatelismies kuin talonpoikakin saattoi köyhtyä tai saada suuren varallisuuden. Kaupunkien porvaristoon kuuluivat kauppiaat ja käsityöläiset, jotka jakaantuivat muiden ammattikuntien tavoin mestareihin, kisälleihin ja oppipoikiin. Naiset saattoivat koti- ja palvelijantyön lisäksi toimia monissa ammateissa, eivät kuitenkaan mm. merimiehinä tai notaareina. Heidän keskipalkkansa oli 75 prosenttia miesten palkasta. LUV |
| Muut taiteet ja tieteet | Varhaiskeskiajan kulttuuri punoutuu kolmesta juonteesta. (1) Antiikin perintö välittyi Boëthiuksen ja myöhemmin arabifilosofien kirjoituksissa. (2) Juutalaiseen perinteeseen nojaavasta kristillisyydestä tuli voimakkain kulttuurinen tekijä, jonka vaikutus muotoutui erilaiseksi lännessä ja idässä. Antiikin uusplatonilaisuus näkyi kirkkoisien teksteissä. (3) Bysantin ja Pyreneitten niemimaan kautta tullut islamilaisuus vaikutti taiteissa, tieteissä ja filosofiassa. LH |
Kirkkorakennukset, veistokset sekä Bysantista omaksutut mosaiikit ilmensivät uutta vaurautta. Kirjurimunkit koristelivat käsikirjoituksia miniatyyritaiteellaan. Kirkko karsasti elpyneitä pakanallisia juhlia, tapoja ja näytelmiä, mutta salli liturgiset draamat. Maallisen ja hengellisen elämän kysymyksiä ratkottiin Raamatun avulla, mutta luonnon tutkiminen orasti. Kiinnostus oppineisuuteen, Aristoteleen perintöön ja taiteisiin alkoi levitä luostarien ulkopuolelle. LUV | Bolognasta ja Pariisista alkunsa saanut yliopistolaitos levisi 1200-luvulla eteläisessä ja läntisessä Euroopassa tieteenaloina teologia, oikeustiede, lääketiede ja filosofia. Skolastiikka pyrki ratkaisemaan tieteen ja uskon välistä ristiriitaa. Vähitellen virkamiesten koulutuksesta tuli yliopistojen keskeinen tehtävä. Gotiikasta tuli valtatyyli kirkkoarkkitehtuurissa. Katedraalit rakennettiin Jumalan kunniaksi ja niiden seinä- ja lasimaalausten taide palveli uskonnollista sanomaa. LH | 1300-lukua on kuvattu keskiajan syksyksi (Huizinga): monet keskiajan käytänteet muuttuivat, mutta koulut ja yliopistot lainopillisine tiedekuntineen säilyivät pappissäädyn hallinnassa. Myöhäisskolastiikka rappeutui. Italian trecento ilmensi jo orastavan renessanssin ihanteita: Petrarca halusi korvata latinan italialla, ja arkkitehtuuri sekä kuvataide nousivat kukoistukseen. Vuosisadan lopulla kritiikki maallistunutta elämänmenoa ja sen ilmentymiä kohtaan voimistui kirkon sisällä. LUV |
| Aikakausijako ja tyylihistoria | Varhaiskeskiaika välittää kristillisestä antiikista musiikinhistoriallisesti kaksi tärkeää juonnetta.(1) Alkukirkon psalmodia oli alkuitu, josta varhaiskeskiajan kuluessa kehittyi kirkollisen laulun loistelias järjestelmä sekä idässä että lännessä. (2) Antiikin musiikinteoria – lännessä keskiajan alun teoreetikkojen välittämänä – oli impulssi musiikinteoreettisella kiinnostukselle, jonka tuloksena suullisesti välittynyt liturginen lauluperinne järjestettiin ja luokiteltiin. LH | Kirjoitustaito välittyi kirkon piirissä. Kaiken kirjoitetun, myös musiikin, ajateltiin olevan jumalaista alkuperää. Vaikka kansan aikakäsitys oli syklinen (kirkkovuoden kierto), kristinuskon myötä vakiintui myös lineaarinen käsitys myös halu uudistaa musiikkia. Antiikin musiikin teoria tunnettiin, ja moodien nimet välittyivät Bysantin kautta. Moniäänisyyden ja trubaduuriliikkeen synty vaikutti myöhempään musiikkiin. LUV | Täyttä yksimielisyyttä ajanjakson musiikinhistoriallisesta tyylijaosta ei ole. Yleisimmin koko aikakautta kutsutaan nimellä Ars antiqua, jonka alkuvaiheelle (1160-1250) oli tyypillistä Pariisin Notre Damen koulun liturginen, latinankielinen ja modaalirytmiikkaa käyttävä polyfonia, loppuvaiheelle taas motetti pääsävellystyyppinä sekä mensuraalirytmiikan ja notaation kehitys. Englannissa keskuksena oli Winchester. LH | 1300-luvulla käyttöön otettu nimitys ars nova ilmentää halua luoda perinteestä irtautuvaa musiikkia. Ars subtilior, nk. hienostunut taide, ilmensi pyrkimystä ylittää edellisen sukupolven aikaansaannokset. Musiikkia ryhdyttiin arvioimaan ja luokittelemaan sisällöllisesti uudella tavalla mm. Grocheon kirjoituksissa. Viime vuosina ars novaa on verrattu 1900-luvun modernismiin. Ars subtilior graafisine partituureineen huipensi kompleksisuuden, mutta päätyi umpikujaan joka osaltaan johti renessanssiin. LUV |
| Lähteet ja niiden tulkinta | Varsinaisia musiikkilähteitä ei ole, koska nuottikirjoitus alkoi kehittyä vasta 800-luvulla. Sitä ennen musiikki siirtyi suullisena perintönä. Kuva musiikillisista käytänteistä on syntynyt erilaisten kirjallisten ja kuvalähteiden perusteella. Musiikillisesta ajattelusta saadaan tietoa kirkkoisien, filosofien ja teoreetikkojen kirjoituksista. Päätelmät varhaiskeskiajalla soineesta liturgisesta musiikista on tehty vertailemalla ajanjakson jälkeisiä nuottikäsikirjoituksia. LH | Tietomme musiikista perustuvat etupäässä luostareiden kirjurimunkkien kirjoituksiin – nuotteihin ja muuhun kirjalliseen lähdemateriaaliin. Varhaisia käsikirjoituksia (codex) tunnetaan useita (mm. Cambridge). 1100-luvulla koululaitos uudistui ja kirjoitustaito levisi, jolloin sekä kirjallisia että kuvallisia lähteitä on runsaammin. Varhaisimpien trubaduurien melodioita ja runoja tunnetaan. LUV | Ajanjaksolta on säilynyt suuri määrä nuottikäsikirjoituksia, teoreetikkojen kirjoituksia ja kuva-aineistoa, joiden perusteella voidaan muodostaa suhteellisen luotettava kuva ajanjakson musiikista ja musiikin asemasta yhteiskunnassa. Nuottikirjoituksen epätäsmällisyys aiheuttaa kuitenkin runsaasti tulkintavaikeuksia. LH | Käsikirjoituksia, kirjallisia kuvauksia, teoreettisia tarkasteluja yms. on säilynyt runsaasti. Vaikka rytmin notaatio täsmentyi, nuottien tulkinta vaatii perehtyneisyyttä tuonaikaiseen notaatioon. 1300-luvun lopulla notaatiossa käytettiin graafisia ilmauksia, värejä ja muotoja. Ne, kuten muutkaan 1300-luvun notaatiokäytänteet, eivät anna nykyajan muusikolle viitteitä teosten tulkinnasta ilman niiden laajempaa kulttuurista tarkastelua. LUV |