Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikkifilosofia
Aikakausi: 400-1420 Keskiaika
| 400-1000 Varhaiskeskiaika | 1000-1150 Romaaninen vaihe | 1150-1300 Varhais- ja keskigotiikka: Ars antiqua | 1300-1420 Myöhäisgotiikka: Ars nova, trecento, a.subtil. | |
|---|---|---|---|---|
| Kosmologia ja maailmankuva | Antiikin filosofiaa ja kristillistä ajattelua pyrittiin yhdistämään. Tämä näkyy Boëthiuksen musiikkikäsityksessä, jossa musiikki nähdään jumalallisena kosmisen maailmanjärjestyksen ilmentymänä. Kosmologis-lukumystinen ajattelu suhteessa musiikkiin säilyi kauan. LH | Maailmankuva oli edelleen raamattu- ja maakeskeinen. Oppineisuuden kasvavan arvostuksen myötä maallisten kiinnostuksenkohteiden suosio kasvoi, mutta maailmankuva ei edelleenkään perustunut ihmisten havainnoimaan todellisuuteen. Siksi mm. erilaisia hirviöitä pidettiin todellisina. Yliluonnollisen ja erilaisuuden pelko kasvoi. Fortuna, onnenpyörä, symboloi ihmiskohtalon sattumanvaraisuutta. LUV | Ihmisen faktinen tietämys maan ja universumin muodoista, ulottuvuuksista ja keskinäisistä suhteista kasvoi vain hyvin hitaasti. Kuitenkin spekulatiivinen, antiikin filosofeilta periytyvä käsitys musiikin ja universumin numeeristen suhteiden vastaavuudesta pysyi elossa, millä oli vaikutusta musiikin arvostukseen ja vahvaan asemaan koulutuksessa. LH | Rutto voimisti taikauskoa, ja jopa kuninkaat palkkasivat astrologeja. Kirkko hyökkäsi taikauskoa vastaan väittäen sitä paholaisen aikaansaannokseksi. Tähtitaivasta tutkittiin, mutta vain astrologisiin ennustuksiin ja ajanlaskuun liittyen. Vallinnutta maailmankuvaa ilmentää Danten Jumalaisessa näytelmässä kuvaama jako maailmaan, paratiisiin ja helvettiin. LUV |
| Teologia ja mytologia | Kristillinen teologia muotoutui. Antiikin perintönä siihen sekoittui myös uusplatonismin vaikutusta. Teologisen keskustelun pääosassa oli kolminaisuusopin, Kristuksen kahden luonnon sekä uskon ja tiedon keskinäisen suhteen pohdinta. Opillisissa kysymyksissä syntyi lännen ja idän kirkkojen välille ristiriitoja, jotka heijastuivat myös liturgiaan. LH | Siirtymä uskonnollisesta mystiseen oli välitön. Tarve kirkon oikeaoppisuuden varjelemiseen voimistui maallisen kiinnostuksen herättyä. Kirkosta muodostui hierarkkinen, juridisoitu yhteisö, joka jo valvoi inkvisitorisesti (viranomaisaloitteellisesti) harhaoppisuutta, vaikka inkvisitiolaitos syntyi vasta 1200-luvulla. Teologia suuntautui käytäntöön myös lähetyskäskyn innoittamina ristiretkinä. LUV | Skolastiikka oli ajanjakson tärkein oppisuunta, joka pyrki yhdistämään antiikin filosofiaa ja kristillistä teologiaa. Skolastiikkaa harjoitettiin yliopistoissa, joissa kehittyi myös disputaatioon perustuva luento skolastiseksi opetusmetodiksi. Liikkeen tärkein edustaja Tuomas Akvinolainen yhdisti aristoteelisen filosofian ja kirkon opin yhtenäiseksi oppijärjestelmäksi, joka sisältää sekä Jumalan ilmoituksen ja järjen välisen eron että keskinäisen harmonian. LH | Myöhäiskeskiaika kuvataan kaikilla elämän aloilla äärimmäisyyksien aikana. Uskonnollinen ajattelu oli punoutunut osaksi kaikkea elämää. Uhkakuvia pyrittiin lieventämään konkretisoivilla kuvilla (kuolema luurankona jne.), pyhiinvaelluksilla ja ihmeteoilla. Kirkolliset auktoriteetit keskittyivät väittelyihin myöhäisskolastiikan suosimista yksityiskohdista, kuten Joosefin iästä. Kirkkoihin ja messuihin kerääntyi koko yhteiskunta kerjäläisistä ja ilotytöistä ylhäisöön. LUV |
| Kauneuden filosofia ja estetiikka | Varhaiskeskiajalla kristillinen kirkko omaksui Pythagoraksen ja Platonin näkemyksiin pohjaavan käsityksen kauneudesta tasapainona ja harmoniana. Musiikin tunteisiin vetoava puoli tunnustettiin, mutta sen aistisuutta myös pelättiin kirkon piirissä. LH | Kauneutta arvostettiin, sitä tavoiteltiin ja pyrittiin luomaan mm. musiikilla, mutta moraalia pidettiin kauneuttakin tärkeämpänä. Runoilija-muusikkoa saatettiin arvostaa mielikuvien luojana. Kauneutta selitettiin pythagoralaisittain lukusuhteilla ja uusplatonilaisittain mm. valon ja värin kautta. Mielihyvä hyväksyttiin vain uskonnon yhteydessä. LUV | Musiikki alettiin yhä enemmän käsittää säveltäjien intellektuaalisen työn tuottamiksi teoksiksi, jotka identifioituvat nuottikuvana tai partituurina. Samalla musiikin ja tekstin ekspressiivinen suhde jäi taka-alalle. Tuomas Akvinolaisen estetiikassa kauneuden edellytyksiä olivat täydellisyys, sopusointu ja kirkkaus. LH | Yhtäkkistä muutosta edeltäviin kausiin ei ollut. Musiikki sulautui arkeen ja estetiikka suuntautui uusplatonisella moraalilla sävytettynä edelleen uskontoon, ei taiteeseen. Kauneus yhdistettiin jumaluuteen, kun taas maailma saattoi olla vain sievä. Italian trecento loi uudenlaisen esteettisen ilmapiirin, jossa ihmisen havaintojen arvostus ja ihmisen kuvaaminen enteilivät jo renessanssia. LUV |
| Etiikka | Kirkko omaksui eettiset käsitykset platonismin pohjalta, mikä merkitsi intellektuaalisen tiedon korostamista ja sielu-ruumis -dualismia. Jumalanpalveluksessa musiikin tuli koskettaa sielua sen pyrkiessä Jumalan yhteyteen. Erityisesti läntinen kirkko valvoi tarkasti musiikin puhtautta tässä mielessä. LH | Esteettisiä arvoja ja eettisiä arvoja ei eroteltu, vaan kaikki arvot asetettiin yhteyteen Jumalan ja ihmisen taivastien kanssa. Musiikin teoreettiseen tarkasteluun sisältyi Platonilta periytyvä moraalinen aspekti, ja vaatimus liturgisen musiikin kontemplatiivisuudesta ulotettiin jopa laulajien esityksiin: äänen soinnin kauneuteen (suavitate sonorum) ja melodioiden hivelevään kauneuteen (oblectamenta dulcedinis). LUV | Kirkko vaali tarkasti opillista puhtautta ja korosti kristillisiä hyveitä tuon opin toteutumina jokapäiväisessä elämässä. Musiikin kohdalle tämä merkitsi varautunutta suhtautumista kaikkeen maallistumiseen viittaavaan kuten soittimiin, tanssiin, pelimanneihin jne. Maallisen musiikin itsenäistymisen ja monipuolistumisen myötä, uusia keinovaroja hyväksyttiin myös kirkolliseen musiikkiin. LH | Ajan käsitykset heijastelivat uusplatonista moraalia Tuomas Akvinolaisen hengessä. Moraalinen käsitys hyvästä ja pahasta perustui kirkolliseen ns. kanoniseen oikeuteen, mutta mielenkiinto roomalaiseen oikeuteen kasvoi yliopistoissa. Kirkon julistaman etiikan rinnalla vaikutti voimakas maallinen moraalisäännöstö ja käyttäytymisnormisto, jossa kunnian säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Musiikissa oli tarkka säännöstö intervallien konsonoivuudesta. LUV |