Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikkielämä
Aikakausi: 400-1420 Keskiaika
| 400-1000 Varhaiskeskiaika | 1000-1150 Romaaninen vaihe | 1150-1300 Varhais- ja keskigotiikka: Ars antiqua | 1300-1420 Myöhäisgotiikka: Ars nova, trecento, a.subtil. | |
|---|---|---|---|---|
| Musiikkitalous ja -politiikka | Kirkko oli musiikin itsestään selvä ylläpitäjä, koska sen piirissä musiikin ainoaksi ja oleelliseksi tehtäväksi nähtiin liturgisten menojen elävöittäminen ja juhlistaminen. Sekä Bysantissa että karolingien valtakunnassa musiikki, samoin kuin muut taiteet, olivat hovien suosiossa. Huipussaan kulttuurielämä oli lännessä Kaarle Suuren ja idässä Justinianuksen aikana. LH | Kirkot ja hovit palkkasivat muusikoita: kirkot papistoa ja hovit sivistyneitä minstreleitä, leikareita ja trubaduureja. Suurissa juhlissa, kuten toukokuun alun juhlakulkueessa, niin kirkon kuin hovien muusikot esiintyivät yhdessä. LUV | Kirkko ylläpiti kanttorien ja laulajien joukkoa ja valvoi määräyksin jumalanpalvelusmusiikin laatua. Hovit ja kaupunkien varakkaat kauppiaat palkkasivat runoilija-säveltäjiä (trubaduurit, truveerit, minstrelit) sekä soittajia ja laulajia viihdyttämään ja huolehtimaan eri tilanteissa tarvittavasta musiikista. Alinta kastia olivat kiertävät leikarit, goliardit ja jonglöörit, jotka keräsivät elantonsa esityksiä katsomaan ja kuulemaan kokoontuneelta väeltä. LH | Kirkko oli edelleen musiikin keskeinen ylläpitäjä, ja kaupungit, varakkaat hovit ja suvut palkkasivat koulutettuja, sivistyneitä muusikoita omiin tarpeisiinsa. Muusikkojen järjestäytynyt ammattikunta hierarkkisine alajakoineen syntyi, mutta monet keskeiset säveltäjät olivat siitä riippumattomia. Yliopistojen suojissa toimi teoreetikoita, jotka mm. kehittivät notaatiota. Tältä ajalta on jo kattavia väestö- ja verotietoja, sekä dokumentteja muusikoiden palkoista. LUV |
| Musiikki ammattina ja harrastuksena | Monimutkaistuvan jumalanpalvelusmusiikin hoitamiseen tarvittiin runsaasti laulajia. Heidän koulutuksensa tapahtui paitsi käytännössä liturgiaan osallistumalla myös luostareiden ja kirkkojen yhteydessä olevissa kouluissa, joissa seurattiin Roomaan 700-luvulla perustetun schola cantorumin mallia. Musiikkiin erikoistuneita ja siitä vastuussa olevia henkilöitä kutsuttiin kanttoreiksi. Suurissa kirkoissa voi olla useita hierarkkisessa suhteessa toisiinsa olevia laulajia. LH | Kirkoissa toimi kuoroja, joiden kanttorit ja laulajat kuuluivat pappissäätyyn. Koulutus laulajan ammattiin tapahtui edelleen kirkon piirissä. Leikarit ja minstrelit olivat maallisen musiikin esittäjiä, ja hovimuusikon (myös piispanhoveissa) ura oli tavoiteltu. Hovien minstreleitä ylistettiin hyvien tapojen sanansaattajina, mutta toisaalla kierteleviä muusikoita, goliardeja, pidettiin kiertolaisina, soittamista kuolemansyntinä ja jopa liittona paholaisen kanssa. LUV | Musiikista kirkon tilaisuuksissa vastasivat koulutetut kanttorit apunaan laulajien joukko. Maallisen musiikin tekijöitä olivat trubaduurit ja truveerit, soittavia ja laulavia ammattilaisia taas jonglöörit ja minstrelit, jotka edustivat eri taidollisia tasoja ja sosiaalisia luokkia hovien muusikoista torien ja katujen kierteleviin soittajiin, laulajiin ja temppuilijoihin. Ajanjakson lopulta on tietoja ensimmäisistä ammattikunnista. Laulamista ja soittamista harrastettiin ylhäisön ja varakkaan porvaristo keskuudessa. LH | Avignonin paavinhovin ja vaurastuneiden kaupunkien katedraalit eri puolilla Eurooppaa kilpailivat loistokkaalla messumusiikilla ja tarjosivat toimeentulon entistä useammalle koulutetulle laulajalle ja säveltäjälle. Myös varakkaat hovit, palatsit ja kartanot palkkasivat muusikoita. Koulutuksen saaneet laulajat ja säveltäjät liikkuivat keskuksesta toiseen etsien parasta toimeentuloa musiikillisilla taidollaan. LUV |
| Musiikkikoulutus | Musiikki teoreettis-filosofisena järjestelmänä kuului seitsemän vapaan taiteen (artes liberales) quadrivium-osaan yhdessä aritmetiikan, geometrian ja astronomian kanssa. Liturgian papistolta ja kirkon muusikoilta vaatimat taidot opittiin käytännössä osallistumalla liturgisiin toimituksiin ja niiden harjoituksiin hierarkian eri tasoilla. LH | Käytännössä musiikki opittiin korvakuulolta, toistamalla. Kirkkolaulajan koulutus kesti jopa 10 vuotta, kunnes Guido Arezzolainen otti käyttöön neljä nuottiviivaa ja kehitti säveltapailun nopeuttamaan laulajien koulutusta. Musiikin teoreettinen eli retorinen, spekulatiivinen, jopa moralistinen (vrt. Platon) tarkastelu kuului edelleen keskeisenä aineena artes liberalesin quadrivium -opintoihin. LUV | Musiikin koulutus oli tärkeässä osassa ja hengellisen ja maallisen vallan tukemaa erityisesti monissa keskenään kiistelevissä piispan- ja luostarikouluissa. Ajanjaksolla tärkeimmäksi koulutukselliseksi keskukseksi kohosi Pariisi, jonka yliopisto oli musiikin kannalta ajanjakson yliopistoista merkittävin. Maallisen musiikin tekijöistä trubaduurit, truveerit ja minnelaulajat olivat yleensä koulutettuja, kun taas minstrelit ja jonglöörit oppivat taitonsa käytännössä. LH | Koulutettuja laulajia tarvittiin enemmän kuin ennen, ja siksi koulutus tehostui. Flanderin kaupunkien korkeatasoiset laulukoulut edistivät koko Euroopan musiikkielämää. Yliopistot keskittyivät musiikinteoriaan, joka irtaantui kosmologis-moralistisista spekulaatioista kohti käytännön kysymyksiä. LUV |