Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 1600-1750 Barokki
| 1590-1640 Varhaisbarokki | 1640-1690 Täysbarokki | 1690-1720 Myöhäisbarokki | 1720-1760 Bachin jaHändelin aika (jälkibarokki) | |
|---|---|---|---|---|
| Poliittinen historia | Jännite katolisten ja protestanttien välillä oli johtanut 30-vuotiseen sotaan, mikä vaikutti heikentävästi erityisesti Saksan taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Uskonnollisten syiden lisäksi sotaan kietoutuivat valtapoliittiset seikat, kuten Ranskan ja Habsburg-suvun välinen kamppailu Euroopan ylivallasta. Uskonnollisten ristiriitojen ohella valtiot olivat hallinnollisesti epäyhtenäisiä. Saksa ja Italia koostuivat erilaisista ruhtinaskunnista ja itsenäisistä kaupungeista, ja Espanja sekä sen vallan alla olleet Alankomaat erosivat toisistaan feodaalisen ja porvarillisen yhteiskuntajärjestyksen osalta. MH | Sodan päättyminen Westfalenin rauhassa (1648) vakiinnutti poliittista ja taloudellista tilannetta. Ranskasta tuli Euroopan johtava maa, ja valtaan noussut Ludvig XIV keskitti vallan itselleen ja hallitsi yksinvaltiaana. Englannissa käytiin kruununperimyskiistoja ja ilmapiiri oli katolilaisvastainen. Mainion vallankumouksen myötä valtaan astui protestanttinen Vilhelm Oranialainen Hollannista. Samanaikaisesti Ranskassa karkotettiin vääräuskoisina pidettyjä hugenotteja. Suurvaltasuhteet muuttuivat hetkellisesti Ruotsin noustua suurvallaksi. Itävalta-Unkari syntyi. MH | Ludvig XIV:n laajentumisyritykset eivät olleet pelkästään voitokkaita, kun Ranska ei onnistunut valloittamaan Habsburgien hallinnoimia alueita. Englannin laivasto voitti Ranskan ja sai valtamerten herruuden. Ludvig XIV joutui luovuttamaan Utrechtin rauhassa (1713) osia Pohjois-Amerikasta. Ranskalla oli entistä enemmän vastustajia ja maan sisäpoliittinen tilanne muuttui Ludvig XIV:n kuoleman jälkeen (1715). Espanjan perimyksestä käytiin kiista. Skotlanti liitettiin Englantiin, ja Englanti muuttui yhtenäisemmäksi. MH | Ranskaa ja Englantia yhdistivät sodista aiheutuneet valtionvelan ongelmat, mutta sotien keskellä 1720-luku oli rauhan kautta. Ranskassa ylhäisaatelisto toimi uutta kuninkaanvaltaa vastaan palauttaessaan Ludvig XIV:n aikana menettämiä oikeuksiaan. Euroopan poliittista kenttää leimasi Englannin ja Ranskan välinen valtataistelu, mikä jatkui aina Napoleonin kukistumiseen asti. Ranska säilytti valta-asemansa Euroopassa, mutta Englanti voitti taistelun siirtomaista. Erilaisia perimyssotia käytiin mm. Puolassa ja Itävallassa. Venäjä ja Preussi alkoivat nousta uusiksi suurvalloiksi. MH |
| Sosiaalihistoria | Yhteiskunnat olivat pitkälti luokkajakoisia talonpoikaisyhteiskuntia. Hierarkkinen järjestys ulottui koskemaan myös säätyjen sisäistä arvojärjestystä. Esim. korkeimmat pappisvirat edellyttivät aatelista taustaa. Hovien ylläpito ja sotakustannukset kiristivät verotusta ja hovien loiston rinnalla muiden yhteiskuntaluokkien elämä oli vaatimatonta. Talonpoikia rasittivat verotus ja katovuodet ja irtolaisia voitiin värvätä armeijoihin tai töihin siirtomaihin. Sota ja huonot elinolosuhteet alistivat lisäksi erilaisille epidemioille, mm. rutolle ja isorokolle. MH | Väestönkasvu hidastui ja on puhuttu 1600-luvun kriisistä. Yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet, kuten verotus, aiheuttivat kapinoita. Verorasitus kohdistui kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, mutta rasitti eniten toimeentulorajan tuntumassa eläviä. Aatelittomille avautuivat mahdollisuudet virkauralle yliopistokoulutuksen myötä ja sitä kautta siirtyminen aatelissäätyyn. Aateliston ihanteiden ja aseman muuttumisen myötä sotaisat käytöstavat menivät pois muodista ja kaksintaistelut korvautuivat muodollisella etiketillä. MH | Ranskassa sotarasitukset olivat jakautuneet epätasaisesti, kun osa kansasta näki nälkää ja osa oli äkkirikastunut ja eli yltäkylläisyydessä. Aatelisto jakautui aristokraatteihin ja maa-aateliin. Rikkaiden porvareiden ja köyhtyneiden aatelisien välillä solmittiin avioliittoja. Porvari saattoi ostaa tärkeän viran tai aatelisarvon ja elää aristokraattien tavoin. Pariisin salongeissa saattoi liikkua niin aatelisia kuin aateloimattomiakin – hyvien tapojen hallitseminen oli ratkaisevaa. Sensuuri lopetettiin Englannissa. MH | Aatelisto muuttui virka-aateliksi ja sen valta kasvoi. Vaikka talonpojat muodostivat enemmistön, oli aateliston taloudellinen, sivistyksellinen ja poliittinen vaikutus keskeinen. Englannissa aateliston ja porvariston taloudellinen toiminta yhdistyivät. Porvariston etenemistä pidetään ajan yhtenä keskeisistä ilmiöistä. Porvarit eivät kuuluneet aatelistoon eivätkä talonpoikiin. Harjoittamalla kauppaa ja käsityötä porvaristo vaikutti elinkeinojen kehitykseen, ja elinkeinojen lisääntymisen myötä sen vaurastuminen alkoi. MH |
| Muut taiteet ja tieteet | Luonnontieteiden aktiivinen tutkimus ja sen tulokset heijastuivat keskeisesti koko ajanjaksoon. Keplerin ja Galilein tähtitieteelliset havainnot vaikuttivat maailmankuvan muuttumiseen aurinkokeskeisemmäksi. Anatomiasta tuli 1600-luvun muotitiede, joka loi pohjaa modernille lääketieteelle. Kuvataiteissa ilmeni erilaisia suuntauksia, kuten flaamilaisen koulukunnan edustajien Rubensin ja Dyckin hovitaide tai italialaisten Caravaggion ja Carraccin naturalistiset ja klassistiset tyyli. Erityisesti vastauskonpuhdistukseen liittyvän arkkitehtuurin tyylissä pyrittiin rikkomaan renessanssin säännönmukaisuutta. MH | Protestanttisen Hollannin kuvataide eli kultakauttansa. Sen edustajia olivat mm. Vermeer, Rembrandt ja Hals. Porvaristolle suunnatussa taiteessa suosittuja aiheita olivat symboliset asetelmat ja muotokuvat. Arkkitehtuurissa Versailles’n linna ja sen symmetrinen puutarha sekä Berninin suunnittelema Pietarin kirkon edusta ilmensivät näyttävää loistokkuutta. Ranskan näytelmäkirjallisuudessa klassistiset ihanteet vaikuttivat Molierin komedioihin ja Corneillen ja Racinen tragedioihin. Rationalismi ja deduktiivisuus leimasivat Descartesin filosofiaa. MH | Tiede kansainvälistyi ja tiedeakatemioita perustettiin Berliinin lisäksi Pietariin. Luonnontieteissä Newton (1645-1727) oli kehittänyt painovoimateorian. Ajan keskeisiä filosofeja olivat mm. Leibniz sekä Locke, jota luonnehditaan empirismin edustajaksi. Englannin kirjallisuudessa vaikuttivat Defoe (Robinson Crusoe) ja A. Pope. Ludwig XIV oli kyllästynyt kuvataideakatemian suureelliseen ja jähmettyneeseen tyyliin, ja akatemian ulkopuolisten taiteilijoiden, mm. Watteaun maalausten aistillisuus ja sensuaalisuus tarjosivat siihen vastakohdan. MH | Kuvataiteessa Tiepolon eri palatseiden koristeiksi maalaamat freskot heijastelivat vielä barokin ideaaleja. Arkeologia, antropologia ja geologia luokiteltiin omiksi tieteenhaaroikseen, muuten luonnontieteissä ei tehty samalla lailla keskeisiä havaintoja kuin aiemmin. Englannissa syntyi porvaristolle suunnattu romaani (mm. Fielding: Tom Jones) ja julkaistiin sanomalehtiä The Spectator ja Tatler. Ajanjaksolla vaikutti useita valistusfilosofeja (mm. Rousseau ja Voltaire). MH |
| Aikakausijako ja tyylihistoria | Termillä barokki viitattiin musiikkiin ja taiteisiin vasta 1700-luvun puolella arvostelevassa ja jopa tyrmäävässä mielessä. Musiikin jaottelu barokin eri vaiheisiin liittyy musiikin muotojen kehitykseen. Varhaisbarokki oli uuden keksinnän aikaa, ja uudet suuntaukset saivat alkunsa Italiasta. Erotuksena renessanssiin olivat erityisesti basso continuo -käytäntö ja resitatiivityyli sekä käsitys musiikin vaikutuksesta affekteihin. Barokin aikana soitinmusiikki erkaantui vokaalimusiikista ja modaalinen ajattelu muuntui vähitellen tonaaliseksi, tosin musiikki liikkui pitkään näiden välimaastossa. MH | Erilaiset musiikin muodot ja sävellystyypit (mm. trio-sonaatti, da capo -aaria, kantaatti) vakiinnuttivat asemansa ja uudet musiikilliset keinovarat omaksuttiin käyttöön myös Italian ulkopuolella. Vallitsi kansallisten tyylien ja eri musiikinlajien suuri kirjo. Marco Scacchi (1649) erotti aiemmin vallinneen yhden päätyylin sijasta kolme tyyliä: kirkko-, kamari- ja teatterityylin sekä kaksi käytäntöä, vanhan ja uuden tai ankaran ja vapaan. Käsitys affektien esittämisestä oli vaihtunut niiden herättämiseen. Ajattelua leimasi rationalismi. MH | Barokin myöhäisvaiheessa erilaiset musiikinlajit, kuten aariat, konsertot ja sonaatit saavuttivat huippunsa. Toisaalta affektien ilmaisun katsotaan säännönmukaistuneen ja erilaisia vastavirtauksia esiintyi. Kirkko-, kamari- ja teatterityylit lähestyivät toisiaan ja myös kansallisista tyyleistä pyrittiin etsimään synteesiä. Rationalismi, humanismi ja ajatukset affekteista ja retoriikasta saivat erilaisia ilmenemismuotoja eri tyyleissä. MH | Uudet suuntaukset (galantti) olivat jo monin paikoin vallitsevina ja musiikilliset ihanteet muuttumassa. Vanhaa tyyliä arvosteltiin barokiksi, ”epämuodostuneeksi helmeksi” (Scheibe, Pluche ja Rousseau). Se koettiin oudoksi, liioittelevaksi ja epäluonnolliseksi – vastakohdaksi uudelle melodisemmalle ja homofonisemmalle tyylille. Kontrapunkti, polyfoninen lähestymistapa ja harmonian korostaminen kuuluivat ajan tyylipiirteisiin. Käsitys affekteista muuttui ja tunne-estetiikka tuli vähitellen sen tilalle. MH |
| Lähteet ja niiden tulkinta | Nuotteja on säilynyt sekä painettuina että käsikirjoituksina. Musiikin esittämistä ovat valottaneet teoksiin toisinaan kirjoitetut esipuheet tai johonkin musiikin osa-alueeseen liittynyt kirjallinen keskustelu. Musiikin improvisatorisen luonteen vuoksi nuottikuva ja kirjalliset lähteet tarjoavat vain viitteitä soivasta musiikista, mikä on johtanut monenlaisiin käytännön ratkaisuihin nykyaikana. Matkakertomuksista ja kirjeistä on voitu lukea kuvauksia musiikkielämästä, ja kopioiden määrästä on päätelty musiikin levinneisyyttä. MH | Ajalta on säilynyt sekä musiikillisia että kirjallisia lähteitä. Erilaiset arkistolähteet etenkin Ranskassa ovat tarjonneet yksityiskohtaisia tietoja muusikoiden palkkauksesta ja toimenkuvasta. Maalauksista on tarkasteltu mahdollisia soittimia, kokoonpanoja ja soittoasentoja, mutta niiden välittämä tieto ei ole yksinomaan luotettavaa. Säilyneet instrumentit ovat olleet esikuvina rakennettaessa nykyisin ajan soittimia. Tanssien koreografiat ovat auttaneet hahmottamaan ajan tanssimusiikin ja askelkuvioiden yhteyttä. MH | Yhtenä keskeisistä lähteistä ovat opetustarkoituksiin suunnatut teokset. Musiikkiin ja soittotekniikkaan liittyvien asioiden kuvailu on ongelmallista, ja monista lähteistä on jälkeen päin tehty erilaisia tulkintoja ja päädytty toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin. Ajan kiivas keskustelu musiikkityylien välisistä eroista on valottanut niiden ominaispiirteitä. Kirjoittajien omat tarkoitusperät vaikuttavat tekstin sisältöön, minkä vuoksi tekstejä tarkastellaan suhteessa ympäröivään kulttuuriin. MH | Ajalta on säilynyt yksityiskohtaisia lähteitä aina Händelin johtamispartituureista lähtien. Toisaalta osa nuottimateriaalista on saattanut kadota joutuessaan säveltäjän kuoleman jälkeen useille eri tahoille. Mahdollisia löytöjä tehdään vielä toisinaan. Ajan continuon-soiton oppikirjat sisältävät uloskirjoitettuja esimerkkejä, joista on ollut mahdollista tarkastella joitain continuon-soittoon liittyneitä tapoja. Bachin teoksista on säilynyt paljon käsinkirjoitettuja kopioita, mutta vähän säveltäjän alkuperäiskäsikirjoituksia. MH |