Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Sävellyslajit ja teokset
Aikakausi: 1600-1750 Barokki
| 1590-1640 Varhaisbarokki | 1640-1690 Täysbarokki | 1690-1720 Myöhäisbarokki | 1720-1760 Bachin jaHändelin aika (jälkibarokki) | |
|---|---|---|---|---|
| Sävellyslajit ja -tyypit | Uutena sävellyslajina oli ooppera, jossa yhdistyivät toisiinsa itsenäiset soitinmusiikkijaksot, resitatiivit (puhelaulu) sekä aariat. Monet sävellystyypit kuten konsertto, sinfonia ja sonaatti olivat käytössä nimityksinä kirkko- ja kamarimusiikissa, mutta niillä saatettiin viitata hyvin erilaisiin teoksiin ja kokoonpanoihin tai käyttää synonyymeinä. Basso continuon tukeman soitin- ja laulumusiikin (sonata, cantata, aria) suosio kasvoi. Kirkkomusiikissa jatkui renessanssin perinne, vaikka teoksiin saatettiin lisätä joitain elementtejä seconda praticasta. MH | Sävellyslajit jakautuivat karkeasti kirkko-, kamari ja teatterimusiikkiin, ja niissä oli eroavaisuuksia maittain. Tanssisarja (mm. allemande, courante, sarabande, gigue) oli keskeinen ranskalaisen soitinmusiikin laji – Italiassa enemmän sonaatti. Italiassa sävellettiin dramatisoituja Raamatun kertomuksia, oratorioita – Ranskassa sen sijaan motetteja. Saksassa oli oma luterilainen koraaliperinne. Ooppera oli tyypillisesti italialainen musiikkidraama. Ranskassa musiikkidraamana oli tragédie en musique, myöhemmin tragédie lyrique. MH | Eri nimikkeet olivat vakiinnuttaneet merkityksensä. Soitinmusiikissa sävellystyyppeinä olivat mm. konsertot ja sonaatit yhdelle tai useammalle soolosoittimelle sekä concerto grossot tai orkesterikonsertot solistiryhmälle ja orkesterille. Kantaatit saattoivat liittyä niin hengellisiin, maallisiin kuin mytologisiin aiheisiin. Ranskalainen soitinmusiikki oli usein soolosoittimille (esim. cembalo, luuttu) tai pienelle kokoonpanolle sävellettyjä tansseja tai karaktäärikappaleita. MH | Edeltävien jaksojen sävellyslajit olivat edustettuina monissa muodoissaan. Maallisessa musiikissa lajeina olivat edelleen konsertot, sonaatit, sarjat, obligato-sonaatit ja kantaatit. Kirkkomusiikissa sävellettiin oratorioita, messuja, passiota ja kantaatteja. Musiikkidraamassa oli eri genrejä vakavammasta oopperasta buffaan. Soitinmusiikki ulottui soolosoitinkappaleista orkesterisarjoihin. Sävellystyypeistä osa jäi pois käytöstä musiikkityylin muuttuessa. MH |
| Keskeiset teokset | Caccini: Le Nuove Musiche -kokoelma; Frescobaldi: kosketinsoitinmusiikki (toccatat, variaatiot); Monteverdi: oopperat (Orfeo, Poppean kruunaus) ja madrigaalit; Schütz: hengelliset konsertot ja sinfoniat (Kleine geistliche Concerte ja Symphoniae sacrae). MH | Biber: viulusonaatit; Buxtehude: urkuteokset; Cesti: kantaatit; Froberger: sarjat ja lamentot cembalolle (mm. Tombeau fait à Paris sur la mort de Monsieur Blancrocher); Lully: oopperat (Persée, Acis et Galaté, Psyché); Purcell: Dido ja Aeneas -ooppera, näyttämöteokset (mm. The Fairy Queen). MH | Corelli: concerto grossot ja triosonaatit; F. Couperin: soolo- ja triosonaatit (kokoelmissa Les Nations, Concerts royaux, Les goûts-réünis), sarjat cembalolle; Keiser: oopperat; Marais: sarjat viola da gamballe (mm. kokoelmassa Suitte dans le goût étranger); Montéclair: kantaatit (mm. La mort de Didon); Vivaldi: konsertot (kokoelmissa L’estro armonico sekä Il cimento dell’armonia e dell’inventione). MH | J.S. Bach: soitinmusiikki (mm. Das Musikalisches Opfer, Kunst der fuge, Brandenburgilaiset konsertot), kantaatit, hengellinen musiikki (mm. Messu h-molli, Matteus-passio); Händel: oratoriot (Jephta, Messias) ja oopperat (mm. Alcina); Rameau: oopperat (Castor et Pollux, Les Indes galantes), Pieces de clavecin en concerts -kokoelma; Telemann: orkesterisarjat, soolofantasiat, uudet kvartetot (Nouveaux quatuors). MH |
| Teoshistoriat | Teokset liittyivät osaksi erilaisia kirkollisia, valtiollisia tai hovien yhteisöllisiä tapahtumia, ja teosten käyttötilanteista on säilynyt yksityiskohtaisiakin tietoja. Parhaiten tunnetaan joidenkin hovijuhlaoopperoiden synty- ja esityshistoriat. Esim. Perin Euridice (1600) sävellettiin lahjaksi Maria de Medicin ja Ranskan Henri IV:n häihin ja se esitettiin Firenzessä. Vaikka arkistoista onkin ollut mahdollista löytää tietoja käytetyistä soittimista ja soittajien määrästä tietyissä esityksissä, on moni kysymys jäljittämättömissä musiikin improvisatorisen luonteen vuoksi. MH | Aurinkokuninkaan hovin musiikkielämä on dokumentoitu hyvin yksityiskohtaisesti. Esim. tiedetään nimeltä soittajat ja se, millaista musiikki soitettiin missäkin sekä yksittäisten teosten syntyhistorioita ja käyttötilanteita. Yhtenä esimerkkinä kuninkaan parantumisen kunniaksi sävelletty Charpentierin Te Deum. Periaatteessa teosten elinkaari oli lyhyt ja ne suunnattiin usein tiettyihin käyttöyhteyksiin. MH | Barokin ajan teosten runsaus juontuu musiikin säveltämisestä uusiin käyttötarkoituksiin. Esim. Vivaldin laaja tuotanto oli tarkoitettu hänelle itselleen sekä oppilailleen, Pietan orpokodin tytöille. Myös kirkon piirissä työskennelleiden säveltäjien tuotanto oli laaja, vaikka suuri osa voikin olla nykyisin kadoksissa. Tuotannon, tyylin ja käyttötarkoituksen välisestä suhteesta on voitu löytää yhtäläisyyksiä sen mukaan, ovatko sävellykset suunnattu enemmän kaupallisille markkinoille vai hoveihin. MH | Telemannin ja Händelin musiikki oli suunnattu alun perin laajemmalle kohderyhmälle, kun taas Bachin musiikki syntyi enemmän omaan käyttöön tai oppilaille ja tutuille. Kaupallisiin tarkoituksiin suunnatussa tuotannossa saatettiin pyrkiä välttämään esim. suurimpia teknisiä haasteita. Händelin oopperaesityksistä tiedetään ensi-iltojen päivät, osasta Bachin teoksia tiedetään esitysyhteydet, mutta osa tuotannosta on luokiteltu kadonneeksi tai kyseenalaiseksi. Teoshistoriat liittyvät yleensä joihinkin tapahtumiin, kuten Händelin ilotulitusmusiikki ja Bachin Das Musikalisches Opfer. MH |
| Teosanalyysit | Analysointi kohdistui yksittäisten teosten sijasta yleensä johonkin säveltämisen tai soittamisen osa-alueeseen, kuten kontrapunktiin tai continuon-soittoon. Yksittäisiä kappaleita saatettiin tarkastella silloin, kun ne rikkoivat vallitsevia normeja. Esim. Artusi syytti Monteverdia Zarlinon kontrapunktisääntöjen rikkomisesta (mm. valmistamattomat dissonanssit). Säveltäjät kirjoittivat esipuheissaan esitysohjeita tai uusien käytäntöjensä puolustuksia (Frescobaldi, Monteverdi), mikä on auttanut nykymuusikoita teosten tulkinnoissa. MH | Monet musiikkia ja retoriikkaa käsittelevistä kirjoituksista oli tarkoitettu erityisesti sävellystyön pohjaksi eikä niinkään teosten analysoimiseen. Teosten esittämiseen liittyvässä analysoinnissa osa-alueita olivat mm. kappaleen karaktääri, sen tempo tai temposuhteet, osien luonteet, sävellaji, mahdolliset epätyypilliset intervallit ja mitä ne ilmaisivat. Teosten tyyleihin vaikuttivat kahtiajako katolisen ja protestanttisen kirkkomusiikin, aristokraateille ja porvareille suunnatun musiikin sekä ranskalaisen ja italialaisen tyylin välillä. MH | Ranskalaisen musiikin teosten kuvauksiin on voitu liittää termejä eleganssi, viehättävyys ja ylevyys – italialaiseen puolestaan liioittelu, briljeeraavuus ja outous. Erot aristokraateille ja porvaristolle sävelletyissä kappaleissa vaikuttivat teosten luonteeseen. Aristokraateille suunnatun musiikin tuli olla moraalisesti jalostavaa – porvaristolle taas enemmän aisteja viihdyttävää. Ajan teoksista on analysoitavissa lukuisia tyylipiirteitä. Telemannin musiikkiin sisältyi vaikutteita niin puolalaisesta kansanmusiikista kuin kaikista kansallisista tyyleistä. MH | Bachin musiikki on ollut jälkipolvien ehtymättömän analysoinnin kohteena. Musiikkia on tarkasteltu aina retoriikasta numerosymboliikkaan pohjautuvien käsitysten varassa. Quantzin mukaan teoksen affekti oli analysoitavissa sävellajista, intervalleista, dissonansseista ja kappaleeseen liittyneestä sanallisesta määreestä (allegro), joka kuvasi pääkaraktäärin. Mattheson analysoi B. Marcellon aarian disposition teoksessaan Der Volllkommene Kapellmeister (1739). MH |
| Vastaanotto- ja vaikutushistoria | Barokin musiikin vaikutus myöhemmälle ajalle näkyy monien musiikinlajien ja -muotojen vakiintumisessa, tonaalisuuden hahmottumisessa ja soitinmusiikin aseman eriytymisessä. Ooppera kehittyi ja vakiintui kaudella samoin kuin basso continuo -käytäntö. Venetsian monikuoroisuus oli pohjana myöhemmälle konsertolle tutti- ja soolojaksojen vuorottelussa ja sointivärien vaihteluissa. Fux käytti Frescobaldin Fiori musicalia esimerkkinä kontrapunktista teoksessaan Gradus ad Parnassum (1725), jolla on ollut myöhemmin keskeinen asema sävellysoppaana. MH | Musiikinlajit levisivät maarajojen yli soittajien mukana ja nuottijulkaisuissa. Italialainen ooppera ei saanut suotuisaa vastaanottoa Ranskassa. Lullyn musiikkia painettiin Amsterdamissa (mm. Roger), mikä vaikutti ranskalaisen tanssisarjan leviämiseen Pohjois-Eurooppaan. Lullyn orkesterin kuri ja soitto herätti suurta ihastusta ja sai aikaan jäljittelyä. Musiikin vastaanottoa ja vaikutusta ihmiseen pohdittiin rationaalisesti (Descartes). Vastaanottajalla oli tärkeä rooli, sillä jos musiikki ei vaikuttanut sielun liikkeisiin ja ruumiin nesteisiin, oli säveltäjä epäonnistunut. MH | Kiistat ja keskustelut tyyleistä ja mausta sekä musiikin vaikutuksesta ihmiseen pohjustivat tyylien synteesiä ja maun arviointiperusteiden syntyä. Soitinmusiikki alettiin hahmottaa irrallaan vokaalimusiikista ja tasavertaisempana sen kanssa. Vaikka Ranskassa italialaisviulistien virtuoosisuus herätti ristiriitaisia mielipiteitä, piirteitä omaksuttiin sinnekin. Corellin soolo- ja triosonaatit ja concerto grossot levittivät vaikutuksensa kaikkialle. Konsertot myös muokkasivat orkesterisoittoa soinnillisesti ja yhteissoitollisesti – virtuoosisoittajien ero keskivertosoittajiin korostui ja orkesterijärjestys alkoi muotoutua. MH | Orkesterimusiikissa useamman soittimen konsertoissa puhaltimien itsenäiset osat enteilivät klassista orkestraatiota ja eri tekstuurien kontrastoivuus loi pohjaa myöhemmälle orkesterimusiikille. Vanhanaikainen tyyli sai osakseen arvostelua. Aikalaiskirjoittajien arvioissa näkyy, että Bachia arvostettiin enemmän urkurina kuin säveltäjänä. Musiikin teoria-aineiden opetukseen ovat jääneet elämään erilaiset kontrapunktisäännöt ja kenraalibassoksi kutsuttu oppiaine. MH |