Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikkielämä
Aikakausi: 800 eaa.-400 jaa. Antiikki
| 800-480 eaa. Arkaainen kausi | 480-330 eaa. Klassinen kausi | 330-30 eaa. Hellenistinen kausi | 30 eaa.-400 jaa. Rooman keisariaika | |
|---|---|---|---|---|
| Musiikkitalous ja -politiikka | Musiikki liittyi erottamattomasti muihin taiteenaloihin ja sitä pidettiin muusain innoituksesta syntyneenä. Musiikki liittyi kiinteästi kaikkeen elämään. Uskonnollis-valtiolliset juhlat kuuluivat kansalaisten elämään, ja niiden materiaalisiin valmisteluihin ja kustannuksiin osallistuivat niin kaupunkien vapaat kansalaiset kuin ympäröivien siirtokuntien asukkaat. Miesten ilta-ateriaa seuranneissa juomajuhlissa, symposiumeissa, musiikilla ja muulla viihteellä oli tärkeä osuus. LUV | Vaikka soitinmusiikki ja draama valtasivat tällä kaudella yhä suuremman huomion, tapahtui musiikkitaloudessa verraten vähän muutoksia. Vapaiden kansalaisten kuorot näytelmissä korvattiin ammattilaulajien kuoroilla. Julkisen musiikillisen toiminnan, samoin kuin muunkin valtiollisen, uskonnollis-poliitisen elämän, rahoittivat veroilla varakkaat kansalaiset, jotka olivat myös vapaita haltioitumaan hyvistä esityksistä. LUV | Hellenistisellä kaudella kukoisti erityisesti tiede ja kuvanveisto, ja näillä alueilla saavutukset edellyttivät suurta taloudellista panosta. Näyttävän ja viihdyttävän musiikkidraaman ja soitinmusiikin tuottaminen tapahtui näiden tavoin vauraiden ylimysten kustantamana. Jumalille tarkoitettuihin uhrauksiin, mysteeri- ja pakanakultteihin liittyi edelleen musiikkia. LUV | Kaikkea taidetta tehtiin ylimysten tuella. Keisari Augustus halusi saada runoilijat Horatiuksen jaVergiliuksen puolelleen, ja hänen ystävänsä Maecenaan (vrt. mesenaatti) antoi heille maatilat kirjoituspalkkioiksi. Muusikot eivät tiettävästi saaneet yhtä anteliaita lahjoituksia, tosin tähtilaulajien suosio oli valtava. LUV |
| Musiikki ammattina ja harrastuksena | Kaikki, myös naiset ja lapset, opettelivat soittamaan lyyraa. Kuitenkaan julkinen esiintyminen soittajana ei ollut vapaille kansalaisille, ei naisille, miehille eikä lapsille, sallittua. Ammattisoittajat olivat yleensä orjia, joiden tehtävänä oli soittaa ja laulaa. Uskonnollisiin juhliin koottiin nuorukaisista kuoroja (esim. Dionysoksen juhlien dityrambikuorot), jotka kilpailivat varakkaan koreginsa johdolla kuoromestaruudesta. Esimerkiksi Sofokles johti tällaista kuoroa (alastomana ja öljyttynä) n. v. 480 eaa. LUV | Vanhojen musiikin muotojen jäädessä taka-alalle papiston laulun ja ammatillisiksi muuttuneiden näytelmäkuorojen rinnalle nousi vähitellen virtuoosisia soittajia. Vaikka meillä on hyvin vähän tietoa soivasta musiikista koko antiikin ajalta, tiedetään, että 400-luvun eaa. puolivälistä lähtien mm. näyttelijät ja kirjailijat (jotka saattoivat luoda myös musiikin) saattoivat tulla palkituiksi. LUV | Orjien sekä kulkueissa ja teattereissa esiintyvien vapaiden nuorukaisten lisäksi esittäjistöön kuului mm. kierteleviä ammattinäyttelijöiden Miimi-seurueita, joihin saattoi kuulua naisia. Hienostuneita tähtiesiintyjiä arvostettiin ja heistä tehtiin jopa patsaita. Runoilijat kuten Filodemus kirjoittivat kritiikkejä myös musiikista. Soittokilpailuja järjestettiin edelleen mm. Ateenassa aina 100-luvulla eaa. Musiikilla ja muusikoilla ei kuitenkaan enää ollut merkittävää yhteiskunnallista tehtävää. LUV | Muusikon työ katsottiin käsityötaidoksi, ja siksi se ei sopinut ylimyksille. Poikkeuksen teki keisari Nero, joka halusi asemastaan huolimatta osallistua laulukilpailuihin ja esiintyä laajoille ihmisjoukolle. Häntä paheksuttiin voimakkaasti tämän takia. LUV |
| Musiikkikoulutus | 600–luvulta eaa lähtien soittamisella ja musiikin opiskelulla nähtiin keskeinen tehtävä hyveelliseen elämään kouluttavassa arete-kasvatuksessa, ja vajavaisuus lapsena hankitussa lyyran soittotaidossa saattoi vaivata muutoin sivistynyttä kansalaista koko tämän eliniän. Musiikista muotoutui symboli maailmankaikkeuden järjestykselle, jonka sääntöjen noudattamiseen ja kunnioittamiseen musiikkikoulutus tähtäsi. Ateenan kaupunkivaltion ollessa uhattuna voimistuivat eetos-oppi ja näkemys musiikin vaikutuksesta mm. puolustustahtoon. LUV | Musiikilla oli keskeinen asema hyvään elämään tähtäävässä arete-kasvatuksessa. Musiikin opiskelua kuvaavista ruukkumaalauksista ja kirjallisista dokumenteista on voitu päätellä, että tärkeimmän opetussoittimen, lyyran, opiskelu tapahtui korvakuulolta kahden kesken opettajaa vastapäätä istuen. Opiskeltavan musiikin eettinen valinta oli tärkeää, sillä jo esim. juomalaulujen kuuntelemisen ajateltiin altistavan juoppoudelle. Siksi oli tärkeää, että opiskeltava musiikki ja soitin, jota soitettiin, kasvattivat hyveelliseen kansalaisuuteen. LUV | Hellenistisellä kaudella koulutuksen perustaksi tuli musiken sijaan retoriiikka, ja huolimatta kuoro- ja soololaulun opetuksesta musiikilla oli yhä vähäisempi osa koulutuksessa. Silti tunnetaan kuvauksia käytännön soitonopetuksesta alkeista aina taituritasoon asti erityisesti Kreikan saarilta ja Vähästä-Aasiasta. Lyyransoittoa opetettiin kuvausten mukaan kahdella tyylillä: plektralla tai sormin soittaen, ja jopa notaation lukemista opeteltiin. LUV | Kreikkalaiset oppineet toimivat yksityisopettajina roomalaisten ylimysten lapsille, ja myöhemmin kreikkalainen sivistys oli pohjana koululaitoksen opetukselle. Filosofit kritisoivat kreikkalaisten musiikin ja maailmankaikkeuden liittoa väittäen sitä ihmisten keksinnöksi, ja musiikki menetti keskeisen asemansa kulttuurissa ja kasvatuksessa. Musiikki korvattiin kouluopetuksessa retoriikalla, mutta laulua ja kitharan soittoa opiskeltiin yksityisopettajan johdolla. Roomalaisten lasten musiikkikoulutukseen punoutui juonteita heitä opettaneiden etruski-muusikoiden tanssi- ja soittokulttuurista. LUV |