Kokoelma: Länsimainen taidemusiikki
Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin lajit
Aikakausi: 800 eaa.-400 jaa. Antiikki
| 800-480 eaa. Arkaainen kausi | 480-330 eaa. Klassinen kausi | 330-30 eaa. Hellenistinen kausi | 30 eaa.-400 jaa. Rooman keisariaika | |
|---|---|---|---|---|
| Kirkkomusiikki | Vaikka uskonnon luonteen takia kirkkomusiikista ei voida puhua, liittyi ylimysten musiikki keskeisesti uskontoon ja hyveeseen kasvattamiseen. Hymnit, paianit ja dityrambit olivat jumalille osoitettuja lauluja. Varhaisimpina aikana niiden esittämisen säännöstö oli tarkka. LUV | Hymnit, paianit ja dityrambit olivat jumalille osoitettuja lauluja, mutta niiden säännöstö rappeutui 300-luvulle eaa. tultaessa. Musiikki maallistui ja muuttui viihteelliseksi. LUV | Musiikki liittyi edelleen uskontoon tiukkojen säädösten avulla. Jopa Aristotelesta syytettiin siitä, että hän oli kirjoittanut paiaanin isälleen, kun sellaisen olisi saanut kirjoittaa vain Apollolle. Osa musiikista oli tarkoitettu vain jumalille. LUV | Musiikki liittyi edelleen uskontoon. Esimerkiksi Catellus kuvaa Kybele-kulttia musiikkeineen, mutta melko harvoista kulttien rituaaleista ja musiikista on keskiajan kristillinen historiankirjoitus välittänyt meille tietoja. LUV |
| Maallinen vokaalimusiikki | Musiikin ei ajateltu olevan maallista sen enempää kuin kirkollista, sillä kaikki musiikki ilmensi samaa kosmosta ja harmoniaa eli järjestystä. Vanha, elinvoimainen musiikkikulttuuri perustui tarkkoihin sääntöihin, mutta sen rappeutuminen alkoi jo 500-luvulla eaa. Lauluja on luokiteltu lyriikan ja aiheen mukaan (mm. skolion eli juomalaulu, häälaulut hymenaios ja epithalamion). Lyriikan kulta-aikana 600-400 eaa. myös draamat ja niihin liittyvät kuorot saivat yhä enemmän viihteellistä merkitystä. LUV | Ihmisille suunnatun kuorolyriikan lajeja oli lukuisia. Soololyriikassa tekstin merkitys väheni soitinmusiikin suosion kasvaessa. Näistä lauluista on kuitenkin meille säilynyt vain sanat. Vanhan musiikkikulttuurin tuntemus ja tarkka säännöstä katosi tällä kaudella, ja musiikin säännöt vapautuivat. LUV | Kuorolyriikka ja säestetty soololaulu olivat elinvoimainen musiikin laji vielä vuosisatojen ajan. Laulukilpailut ja nuorukaisten juhlakulkueet kuuluivat tärkeinä elementteinä uskonnollis-yhteiskunnalliseen elämään koko antiikin ajan. LUV | Kitharan säestämä laulaminen oli suosittua. Laulukilpailuja järjestettiin niin kotien puutarhoissa kuin suurissa teatteritaloissa, ja ammattilaiset tekivät laajoja esiintymiskiertueilta. Myös kuoroja saattoi esiintyä suurissa juhlissa. LUV |
| Soitinmusiikki | Soitinmusiikin arvostus oli vanhimpana aikana vähäistä, sillä mm. auloksen soittaja ei voinut esittää samalla runoutta. Dionysos-kultti voimisti soitinmusiikin asemaa, ja soittokilpailut Pythian kisoista v. 586 eaa lähtien toivat lopullisesti viihteellisen soitinmusiikin ja teknisen taituruuden kreikkalaisten musiikkielämään. LUV | 500–luvulla eaa. alkoi ns. moderni musiikki, joka 400-luvulla syrjäytti vokaalimusiikin, kreikkalaisten vanhan taidemusiikin. Tästä eteenpäin kaiken musiikin odotettiin olevan myös viihteellistä. Kuitenkin lähes kaikki tieto myös tämän ajan soitinmusiikin käytänteistä on kadonnut. Nykyajalle merkityksellistä on tämän ajan soivien käytänteiden sijaan draama, joka saattoi sisältää tällä kaudella myös soitinmusiikkia, sekä musiikkiin liitetty spekulatiivinen tarkastelu. LUV | Soitinmusiikki kehittyi yhä virtuoosisemmaksi, ja eikä enää välttämättä arvostettu musiikille annettua, ainoastaan runouden myötä syntyvää kasvatuksellista tehtävää. Samoin kuin teatterista tuli näyttelijöiden teatteria, tuli myös soitinmusiikista esittäjien musiikkia. LUV | Aikalaislähteiden mukaan soitinvirtuoosit olivat hyvin suosittuja, ja esimerkiksi naisten soittamaa harppumusiikkia esitettiin eri tilaisuuksissa. Vesiurkuja käytettiin sirkusesityksissä. LUV |
| Musiikkidraama, näyttämö- ja elokuvamusiikki | Musiikkidraaman synty liittyi jumalten palvontamenoihin. Apollon palvontamenoissa esitettyä musiikkia leimasi selkeys, tasapaino ja ylevyys, soittimina käytettiin kitharaa ja lyyraa. Dionysoksen palvonta oli välillä villiä ekstaasia. Dionysos-kultin kulta-aika oli 600–400 eaa., sen juhlissa aulós ja rummut olivat tärkeitä. Lyriikan kukoistuksesta lähtien, niin ikään 600–400 eaa., draamoissa esiintyi suuria kuoroja. LUV | Vaikka draaman kukoistus osoitti jo laantumisen merkkejä kauden lopulla, ovat tämän ajan tragediat ja komediat olleet esikuvina mm. oopperalle. Aiskhylos vähensi kuoron osuutta dialogin hyväksi, ateenalaisten suosikin Sofokleen draamat ovat innoittaneet lukuisia oopperasäveltäjiä, Euripideen draamoissa ilmenee musiikin uusi tyyli, ja komedioita kirjoittanutta Aristofanesta on pidetty Ateenan suurimpana säveltäjänä. LUV | Musiikkidraama kukoisti ja sai paikallista lisäväriä vallatuilla alueilla. Suurten näytelmäkirjailijoiden sijaan yleisöä kiinnostivat esiintyjät, miimikot ja akrobaatit, ja kasvatuksen sijaan huvitus. LUV | Aiheiltaan vakavamielinen pantomiimi esitettiin aina musiikin säestyksellä, runouden sijaan siinä painottui musiikki ja tanssi. Amfiteatterieissa esitettiin kuitenkin yleensä urheilukilpailuja (lat. ludi). Jopa Lucius Annaeus Senecan (3 eaa.-65 jaa.) näytelmät Medeia, Herkules, Oidipus ja Faida saivat odottaa ensiesitystään 1500-luvulle. Horatiuksen määrittelyjä näytelmän rakenteesta ja sisällöstä on sovellettu renessanssista lähtien. Horatiuksen vaikutuksesta paimenromaani, kuten Dafnis ja Kloe, on innoittanut monia myöhempiä musiikkidraaman säveltäjiä. LUV |
| Elektroninen musiikki |